Siitä kaikesta on kulunut yli kolme vuosikymmentä, mutta muisto elää tiukassa. Kuinka talvivaatteisiin, koulureppuihin tai harrastuksiin ei ollut enää rahaa. Kuinka kolmen kasvavan teinin perheessä ruoka loppui toisinaan kesken. Kuinka välillä rahat eivät riittäneet myöskään puhelin- tai sähkölaskuun.

Kuinka elämän täytti häpeä, jota aiheut­­ti lapsenkin lävistänyt epäonnistumisen tunne.

Vaikka minun kävi lopulta hyvin, lapsuusajan köyhyyden jättämä jälki ei katoa koskaan. Sama pätee erityisen vahvasti niihin, joille kävi huonommin.

TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2011 toteuttama poikkeuksellisen laaja tutkimus piirtää karua kuvaa laman lapsista. Vuonna 1987 syntyneistä joka viidennellä on mielenterveysongelmia. Joka kolmannella pojalla on jonkinlainen merkintä rikos-, sakko- tai tuomioistuinrekisterissä. Tyttöjen osalta vanhempien köyhyys lisäsi esimerkiksi riskiä saada sukupuolitauti tai joutua tekemään abortti. Koko 60 000 yksilön ikäluokasta joka kuudes, siis 10 000 nuorta, ei saanut suoritettua peruskoulun jälkeistä tutkintoa 21 ikävuoteen mennessä.

Aineellinen köyhyys periytyy myös varsin konkreettisesti. Yli viisi vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista jopa 70 prosenttia elää itsekin toimeentulotuella. Mitä pidempään vanhemmat elävät toimeentulotuen varassa, sitä enemmän heidän lapsensa syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tarvitsevat mielenterveyspalveluja.

Köyhyys näkyy jopa lasten syntymäpainossa. Köyhän perheen vauva painaa tilastollisesti 200 grammaa keskimääräistä vähemmän.

SUOMESSA rakastetaan toistella, kuinka meillä mahdollisuuksien tasa-arvo on pidemmällä kuin juuri missään muualla. Köyhien perheiden lasten osalta mantra ei tosin pidä paikkaansa.

Eriarvoisuus lisää ylisukupolvista köyhyyttä, joka puolestaan vähentää sosiaalista liikkuvuutta. Kaikkein haitallisinta köyhyys on kahden ensimmäisen ikävuoden aika­­na. Silloin aivojen kehitys on kriittisessä vaiheessa ja perusta ihmisen kehittymiselle syntyy.

TÄTÄ tekstiä kirjoittaessani hallituksen historiallisen rajut leikkaukset ovat juuri astuneet voimaan. Ne kohdistuvat erityisesti jo valmiiksi heikossa ja hauraassa asemassa oleviin. Vaikka valtakunnassamme asuu kaikki maailman tieto leikkausten tulevista seurauksista, Petteri Orpon hallitus ei epäröi toistaa 1990-luvun laman virheitä.

Yksi asia on kuitenkin tänä päivänä toisin. Tällä kertaa päättäjät eivät voi väittää, etteikö olisi ollut tiedossa, mitä leikkauksista seuraa.

Tiesitte kyllä, mutta ette välittäneet.

Me laman lapset tulemme varmistamaan, että ette pääse unohtamaan sitä koskaan.