Ostaisitko auton, jonka jarrut on testattu ajamalla satunnaisten jalankulkijoiden yli? Entä hyväksyisitkö, jos lähikauppasi palkkaisi vartiointifirman, joka kehittää osaamistaan pahoinpitelemällä keitä tahansa vastaantulijoita kadulla?

Valtaosa meistä vastaisi kysymyksiin kielteisesti. Silti täsmälleen tämän logiikan varaan rakentuu yksi nykymaailman, mukaan lukien Suomen, hirvittävimmistä moraalisista epäonnistumisista: asehankinnat Israelista. Miksi meistä jokaisen tulisi olla kauhuissamme siitä?

KUN Israel vuonna 2014 kävi Gazassa kolmatta sotaansa, 28-vuotias Ahmed Saeed al-Najar auttoi perheitä etsimään turvallisempia alueita Rafahissa. Taksikuskina työskentelevän al-Najarin auton kyydissä oli kuusi ihmistä, kun Israel ampui sen avoimesta kattoluukusta sisään Spike-drooniohjuksen.

Kansainvälisillä asemarkkinoilla juuri Spike-ohjuksilla varustetuista drooneista tuli vuoteen 2014 mennessä erittäin haluttuja. Niitä, kuten muitakin valmistamiaan aseita, Israel markkinoi avoimesti termillä battle-tested. Käytännössä se tarkoittaa, että niitä on testattu palestiinalaisilla.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lähes 40 prosenttia vuoden 2014 Gazan sodan kuolemista johtui drooni-iskuista. Sodan jälkeen ohjuksia valmistava israelilainen asevalmistaja Elbit Systems myi drooneja yli 20 maahan.

Vuonna 2023 alkaneen kansanmurhan aikana lääkärit ovat toistuvasti raportoineet potilaiden vammoista, jollaisia ei ole aiemmin nähty. Useat tahot epäilevät Israelin testaavan jälleen uusia aseita, tällä kertaa kansanmurhan keskellä.

ISRAEL on maailman suurimpia aseviejiä. Sillä on kolme kilpailuetua. Niistä ensimmäinen on huipputekniikka ja toinen se, että tuotteiden voidaan ”todistaa toimivan”.

Kolmas on totaalinen häikäilemättömyys, sillä mitä muuta voi sanoa maasta, joka rakentaa ihmisoikeusloukkauksista myyntivaltin ja verenvuodatuksesta vientitarinan? Siinä tarinassa väkivalta ei ole tragedia vaan osa liiketoimintalogiikkaa ja jokainen raunioitunut kortteli ja kuollut perhe myyntiargumentti.

Kun Suomi tekee asekauppaa Israelin kanssa, emme osta pelkästään teknologiaa. Samalla hyväksymme markkinointilupauksen, jonka ytimessä on palestiinalaisten silmitön kärsimys.

Asehankinnat Israelista tekevät meistä aktiivisen toimijan pelissä, jossa jopa kansamurhaa on hyväksyttyä hyödyntää kaupallisesti.

Tutkiva toimittaja ja kirjailija Antony Loewenstein on todennut aseviennin palvelevan Israelia muutenkin kuin taloudellisesti. Hänen mukaansa se on vakuutus, jolla Israel suojaa itseään painostukselta muuttaa toimintatapojaan.

”Israel ei myy vain aseita vaan myös ideologiaa – sen, että kaikesta voi selvitä ilman seurauksia”, Loewenstein on todennut.

Osallisuus kaikkeen tähän ei ainoastaan hämärrä eettisiä rajoja vaan tuhoaa ne juuria myöten – ja se on asia, jonka tulemme vielä löytämään edestämme.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.