Kolumnit
9.3.2025 07:30 ・ Päivitetty: 9.3.2025 08:32
Meri Valkama: Mitä rikkinäisempi vasemmisto, sitä vahvemmat fasistit
Kysymys on nyt jokaisen liberaalin huulilla: mitä tehdä, jotta maailma ei luisu jälleen lopullisesti fasismin tielle?
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump purkaa demokratian rakenteita, ja Euroopassa äärioikeistolaiset voimat keräävät koko ajan kovempaa kannatusta. Poliittiset tuulet ovat juuri nyt kylmät, ja ne puhaltavat hurrikaanin voimalla.
MAAILMANHISTORIAN syy-seuraussuhteet ovat aniharvoin yksinkertaisia tai helppoja, eikä yhtä yksittäistä ratkaisua tietenkään ole. Mutta olisiko historiasta opittavissa jotakin? Sitä voi pohtia esimerkiksi kurkistamalla fasismin entisen luvatun maan Saksan menneisyyteen.
Tammikuussa 1919 Saksassa toteutettiin kaksi poliittista murhaa, joiden repimät arvet näkyvät politiikassa edelleen. Silloin Saksan kommunistisen puolueen KPD:n perustajat Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht teloitettiin kylmäverisesti Berliinissä.
Murhat toteutti joukko puolisotilaalliseen Freikorps-ryhmään kuuluneita natseja, mutta ne siunasi hallituspuolue SPD ja erityisesti sen puolustusministeri Gustav Noske. Kun murhia myöhemmin ryhdyttiin tutkimaan, Noske piti huolen, etteivät tärkeimmät syylliset koskaan joutuneet vastuuseen.
Tapahtumat katkeroittivat kommunistit, jotka eivät enää luottaneet demareihin. Se repi vasemmistopuolueiden välille railon, joka ei ole kuroutunut kokonaan umpeen vieläkään.
LUXEMBURGIN ja Liebknechtin murhat eivät olleet pelkkiä yksittäisiä tapahtumia vaan osa laajaa poliittista kehitystä, joka johti lopulta Weimarin tasavallan romahtamiseen ja natsien nousuun valtaan vuonna 1933. Kuinka radikaalisti erilaiselta maailmanhistoria näyttäisi, jos sosialidemokraattien ja kommunistien välille ei olisi muodostunut niin syvää kuilua?
Sitä kukaan ei voi varmuudella sanoa. Mutta yksi asia on varmaa: Murhien jälkeen SPD ja KPD eivät enää tehneet yhteistyötä, vaikka niiden yhteinen vastustaja – Saksan oikeisto ja natsit – olivat valtava uhka. Keskinäinen vihanpito ja vasemmiston jakautuminen heikensivät Saksan työväenliikettä, ja se osin auttoi natsien valtaannousua 1920- ja 1930-luvuilla. Kun Hitler vuonna 1933 astui valtaan, työväenliike oli riekaleina. Se vei siltä voiman ja terän vastustaa natsien diktatuuria.
Loppu on historiaa.
POLITIIKKAA voi olla vaikea kuvitella ilman vastakkainasettelua ja valtataisteluita. Nyt jos koskaan maailmalla on kuitenkin huutava tarve pitkän tähtäimen ajattelulle ja yhteistyölle poliittisten pikavoittojen ja pikkumaisen nokittelun sijaan. Sillä jos jotakin meidän pitäisi viime vuosisadan historiasta oppia, niin se, miten estää synkimpien mahdollisten voimien toteuttama tuho.Historian perusteella voimme olettaa, että mikäli vasemmisto on jakaantunut, sen kyky vastustaa fasismia eri muodoissaan on rajallinen, ellei jopa olematon.
Se on asia, jota ei saa unohtaa maailmalla eikä sitä saa unohtaa Suomessa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.