Uutiset
1.5.2018 16:17 ・ Päivitetty: 1.5.2018 16:17
Messukylän hautausmaan joukkohaudassa lepää 124 sisällissodan uhria
– Tämä paikka muistuttaa meitä hyvin kouriintuntuvasti siitä, mitä Suomessa tapahtui 100 vuotta sitten. Kun olot muuttuvat turvattomiksi, nälkä vaivaa, työtä ei ole, voi syntyä liikehdintää paremman toivossa. Kun tämä liikehdintä yhdistyi valtavaan suurvaltapoliittiseen sodankäyntiin muualla, voi toivon kipinä muutoksesta saada ihmisiä normaalilta tolaltaan. Tiedämme, että myös Messukylän kunnassa vaivasi viljapula ja puute ruoasta. Oli nälkä.
Näin totesi yhteiskunatieteiden maisteri Aki Ojakangas Messukylän Punaisten hautamuistomerkillä Messukylän hautausmalla vappupäivänä.
Vappuna tehtiin kunniakäynti myös Kalevankaan hautausmaalla sijaitsevalle Punaisten muistomerkille.
Yhteiskunnallinen kuohunta Suomessa alkoi vuoden 1917 aikana Venäjän sekasortoisesta vallankumouksesta. Sen katveessa Suomi sai itsenäisyytensä. Sen innoittamana ja järjestyksen pitämiseksi ryhdyttiin kokoamaan järjestyskaarteja. Niistä kehittyivät muutamassa kuukaudessa punakaartit ja valkokaartit, sisällissodan osapuolet. Vuoden 1905 suurlakon kansallinen yhteinäisyys oli muovautunut kahdeksi aseelliseksi osapuoleksi.
– Sisällissodan molempien osapuolten terrori, sodan kulku ja sen seurausten kauheat kansanmurhaa muistuttavat toimet ovat nousseet sadan vuoden kuluttua suomalaiseen mielenmaisemaan. Olen yllättynyt siitä, että niin monet suomalaiset toteavat, etteivät tiedä sisällissodasta mitään. Historialla ja valistuksella on siis vieläkin tehtävää. Yhteiskuntarauhan ylläpitäminen on jokaisen kansalaisen vastuulla, Ojakangas sanoi.
124 sisällissoda uhria
Ojakankaan mukaan Messukylän hautausmaan joukkohaudassa lepää 124 sisällissodan uhria: kaatuneita, teloitettuja ja epäselvissä oloissa kuolleita.
– Me emme tiedä, keitä he ovat. Oletamme, että heistä suurin osa on muualta kuin Messukylästä kotoisin olleita punakaartilaisia, sodan taistelijoita. Osa heistä on sodasta sivussa olleita, jotka verisessä kostonhuumassa teloitettiin tutkimatta.
Joukkohauta sai olla hautausmaan kupeessa, sen ulkopuolella, aina vuoteen 1945 saakka.
– Kaksikymmentä vuotta näiden vainajien muistaminenkin oli kiellettyä. Niin pitkä oli koston koura.
Työväenjärjestöt kokoontuivat vapaasti tälle paikalle ensimmäisen kerran vuonna 1941.
– Siitä käynnistyi hanke muistomerkin hankkimiseksi haudalle. Keräykseen osallistuivat Seppo Tuovisen mainion historiatutkimuksen mukaan muun muassa Messukylän kunta, Messukylän seurakunta, Sosialidemokraattinen piiri, Messukylän auto-osuuskunta, osuusliike Voima ja sadat yksityishenkilöt.
Muistomerkin valmistumiseenkin vaikutti sota. Kuvanveistäjä Jussi Hietanen, jolta muistomerkki tilattiin, kaatui jatkosodassa. Paaden viimeisteli kivenhakkaaja Toivo Virtanen ja korkokuvan muovasi kuvanveistäjä Viljo Savikurki.
– Muistomerkki pystytettiin siunatulle maalle, osaksi hautausmaata. Se on ollut omaisille, läheisille ja kansalaisille tärkeä muutos. Vaikka sisällissodan jälkeen työväki karttoi kirkkoa, se ei karkonnut uskosta, Ojakangas totesi.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.