Tuolloin Tuomioja toimi Lipposen II hallituksen ulkoministerinä, joten päiväkirjassa vuorottelevat sulassa sovussa niin kansainväliset vastuutehtävät kuin kotimaan politiikka.

Kotimaan politiikassa huomio kiinnittyy väkisinkin Tuomiojan suhteeseen SDP:n toiseen vahvaan tekijään eli pääministeri Paavo Lipposeen (sd.).

– Vitutukseni saa taas vauhtia, kun luen Lipposen lausuntoja USA:n matkaltaan, Tuomioja on päivittänyt 12.12.2002.

– Mahdotonta ajatella, että voisin jatkaa hänen johtamassaan hallituksessa vaalien jälkeen, jos sellaiseen edes pyydettäisiin. Itse asiassa olen jonkin aikaa toivonut aktiivisesti kepulle sen verran menestystä (mieluiten kokoomuksen kustannuksella), ettei Lipposesta enää tulisi pääministeriä, Tuomioja tilittää syyskuussa 2002.

Tuomioja pohti jopa eduskuntavaaliehdokkuuttaankin ja kertoi tästä silloiselle puoluesihteeri Eero Heinäluomalle lokakuussa 2002.

– Eerolle tokaisen totuudenmukaisesti, että olen kotona joutunut monesti harkitsemaan poisjääntiä koko vaaleista. Eero jo vähän hätääntyy ja toppuuttelee aistiessaan, että olen tosissani. Minäkin saan sisäiset vihanvärinäni – jotka toivottavasti eivät näy ulos – pian hallintaan ja siirryn tavanomaisempaan masennusmoodiin.

Marraskuussa 2002 Tuomioja kertoo kansanedustaja Kimmo Kiljuselle (sd.) olevansa viittä vaille valmis heittämään hanskat tiskiin.

– Mielialani kehitys on noudattanut merisairauden kaavaa: ensin pelkäsin Lipposen SDP:n häviävän vaalit, sitten aloin toivoa sitä ja lopulta pelätä, että näin ei käykään – en halua Lipposen jatkavan pääministerinä, hän kirjoittaa sanoneensa Kiljuselle.

Tuomioja kertoo myös joulukuun toisesta päivästä 2002. Tuolloin presidentin esittelyn jälkeen silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen haluaa vaihtaa ulkoministerin kanssa pari sanaa.

Tuomiojan mukaan Halonen kysyy, onko puolueessa tehty jotain Nato-linjauksia kun kaikenlaista hälistään. Kyse on tuolloin Euroopan unionin yhteisestä turvalisuus- ja puolustuspolitiikasta (ESDP).

– Halonenkin on jo kuullut ESDP-kädenväännöstä Lipposen kanssa, ja saamaansa tiedon perustella olisi valmis viemään eteenpäin UM:n esitystä. Kun kerron, miten Lipponen katsoo asian kuuluvan hänen esittelyynsä, Halonen kehottaa puhumaan oikeuskanslerille, kuten olen aikonutkin. Halonen sanoo joutuneensa jo monesti asioimaan kanslerin kanssa saadakseen Lipposen pysymään pois reviiriltään, Tuomioja tilittää.

Puhutteleva on myös Tuomiojan kommentti päivältä, jolloin kenraali Gustav Hägglund valittiin Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tapaus näyttää kirkkaasti sen, miten politiikassa asiat usein eivät nimenomaan ole niin kuin ne viestitään.

– Brysselistä tulee tieto Hägglundin valinnasta äänin 8-7 sotilaskomitean pj:ksi. Välitön reaktioni on, että Jumala meitä varjelkoon, mutta virallinen lausumani jota Maikkari ja Tv-nytt ensimmäisinä kärkkyvät korostaa, että pätevimmän suomalaisehdokkaan valinta osoittaa, että Nato- ja liittoutumattomat maat ovat todella tasaveroisia EU:n kriisinhallintayhteistyössä. Otan myös onnittelupuhelun Hägglundille Brysseliin, Tuomioja raportoi päiväkirjaansa.

Päiväkirjoista käy esille myös suurpiirteisesti, miten rakentui Tuomiojan kampanja SDP:n puheenjohtajavaaliin, jonka hän hävisi Lipposelle.

Kesäkuussa 2002 Pääministeri Lipponen valittiin jatkamaan SDP:n puheenjohtajana äänin 223-127. Eero Heinäluoma nousi puoluesihteeriksi.

Hiljattain saimme lukea nykyisen pääministerin Antti Rinteen elämäkerrasta (Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, Antti Rinne – Koko tarina, Into), miten Rinteen puheenjohtajakampanjan taustalla toimi tämän luottomies, SDP:n entinen poliittisen osaston päällikkö Vesa Mauriala.

Mauriala toimi SDP:n järjestösihteerinä Tuomiojan ja Lipposen puheenjohtajakisan aikaan ja aloitti elokuussa 2002 poliittisen osaston päällikkönä.

Mauriala vaikutti myös Tuomiojan puheenjohtajakisan takana.

Jo 2001 toukokuussa Mauriala tuki Tuomiojaa.

– Osku Pajamäki kertoo Vesa Maurialan olevan takanani aika avoimesti, joskaan ei julkisesti, mikä merkitsee ettei puoluetoimisto ole käytettävissä ainakaan Liikasen aktiivisena kampanjabyroona, Tuomioja päivitti tuolloin.

Syyskuussa 2001 kaikki oli jo selvempää.

– Lounaalle Peckiin Vesa Maurialan kanssa. Hän puhuu suoraan siitä, miten minun tulisi toimia tullakseni valituksi SDP:n pj:ksi. Hän kannattaa ajatusta vahvasti, vaikkei voikaan virkansa vuoksi toimia asiassa mitenkään avoimesti tai edes niin, että se tulisi jonkun tietoon, Tuomioja kirjoittaa.

Mauriala oli 2001 opetusministeriössä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä.

2003 eduskuntavaalien jälkeen puhemieheksi siirtynyt Lipponen jättäytyi Jäätteenmäen-Vanhasen hallituksen ulkopuolelle. Tuomioja jatkoi ulkoministerinä.