Värmälä on vaikuttanut parikymmentä vuotta Espoon kaupunginvaltuustossa ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Hän toimii nyt myös hyvinvointialueen aluevaltuutettuna ja aluehallituksen jäsenenä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Värmälän mielestä se johtuu osin siitä, että nykyinen hallitus ei ole saanut jatketuksi sitä työtä, joka jäi Sanna Marinin (sd.) hallitukselta kesken.

– Valtionohjaus näyttää siltä, että siinä keskitytään vain hyvinvointialueiden rahankäyttöön. Alueet eivät ole saaneet minkäänlaista ohjausta, miten ihmisten sote-palveluita pitäisi kehittää, Värmälä kritisoi Demokraatille.

VÄRMÄLÄ muistuttaa, että Marinin hallituksen hyväksymä sote-uudistus on paitsi rakenne- myös sisältöuudistus. Ja se on ollut voimassa vasta runsaat puolitoista vuotta. Hän odottaa, että STM:n seuraavissa neuvotteluissa syksyn mittaan hyvinvointialueet saavat ohjausta myös palveluiden sisällöstä.

– Sote-uudistuksen tavoitteethan ovat edelleenkin hyvät. Asukkaiden eri puolilla maata pitäisi saada entistä yhdenvertaisemmat palvelut ja samalla sote-määrärahojen tarpeen kasvu pitäisi saada pysäytetyksi.

Hallituksen eetoksena näyttää Värmälän mielestä olevan aivan joku muu kuin turvata sote-palveluiden saatavuus ja riittävyys.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen kuuluu kymmenen erikokoista kuntaa. Kysymykseen, onko päättäjä kuitenkin aluevaltuustossa tai -hallituksessa edistämässä lähinnä oman kuntansa etuja, Värmälä vastaa ainakin itse olevansa koko alueen asukkaiden asialla.

Läntisellä Uudellamaalla kuten hyvinvointialueilla on ympäri Suomen valtavat paineet kuluttaa vähemmän rahaa.

– Tiedossa on kuitenkin, että asukkaiden tarve palveluille kasvaa koko ajan. Tilanne on erittäin huolestuttava.

Aluepäättäjillä pitäisi Värmälän mielestä olla enemmän valtaa päättää muustakin kuin strategioista.

– Pidän erittäin valitettavana, ettemme pääse pureutumaan ja vaikuttamaan moniin asukkaita huolestuttaviin käytännön asioihin riittävän hyvin. Nyt näyttää siltä, että vastuuta on annettu liikaa viranhaltijoille, jotka toki tekevät varmasti parhaansa.

PELISÄÄNNÖISTÄ olisi syytä käydä kunnon keskustelu uudessa organisaatiossa, Värmälä painottaa.

– Vaikka hyvinvointialueen päätöksenteko pohjautuu joiltakin osin linjauksiin, joita on tehty aikoinaan kunnissa, hyvin monessa tilanteessa on tullut esille se, että kunnallisessa ja alueellisessa päätöksenteossa on omat pelisääntönsä. Näitä ei ole käyty kunnolla läpi, jotta tietäisimme, miten päättäjät huomioitaisiin riittävästi.

Hänen oma kokemuksensa sinänsä oman hyvinvointialueen päätöksenteosta on hyvä, mutta pelkkä keskustelu ongelmista – kuten hankaluuksista päästä terveysasemien palveluiden pariin – ei riitä.

– Meille päättäjille on tuotava riittävästi esityksiä päätettäväksi, jotta asiat etenevät.

Johanna Värmälä tuntee espoolaisen kuntapolitiikan läpikotaisin ja on nyt myös aluepäättäjä.

Värmälälle on tullut viestejä, eikö voisi palata vanhaan kuntakohtaiseen malliin. Länsi-Uudellamaallakin sote-palveluiden saatavuus ja riittävyys huolestuttavat alueen asukkaita kaikenkokoisissa kunnissa. Yhteydenottoja hänelle on tullut erityisesti espoolaisilta.

– Tämä johtunee siitä, että Espoossa sote-palvelut toimivat suhteellisen hyvin ennen hyvinvointialuetta. Nyt tilanne näyttäytyy ihmisille palvelujen karsimisena ja asukkaat tietysti reagoivat.

Oma pulmansa on siinä hänen mielestään, ettei sote-palveluiden käyttö ulotu koko hyvinvointialueelle – asukkaat ovat vielä hyvin tiiviisti kiinni siinä, mitä omasta kotikunnasta saa.

– Tämä minua häiritsee. Yhtälö ei toimi.

VÄRMÄLÄ puhuu yhteistyön tärkeydestä – Länsi-Uudenmaan kunnat tekivät sitä yhdessä jo vuosia ennen hyvinvointialueen muodostamista muun muassa vanhuspalveluissa. Kilpailutuksessa oli kuitenkin omat vaikeutensa.

– Jokaisen kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaan tuotiin esitykset, jotka piti joko hylätä tai hyväksyä eli “ota tai jätä”. Me päättäjät emme voineet vaikuttaa esityksen sisältöön millään. Jos joku kunta olisi hylännyt esityksen, muidenkin kuntien hankinta olisi tyssännyt siihen.

Tämä oli tilanne myös vuonna 2014, kun Espoo muiden naapurikuntien kanssa käsitteli vanhusten ympärivuorokautisten asumispalveluiden hankintaa.

Espoon kunnallispolitiikassa pitkään toimineena Värmänen kuvailee tällaista menettelytapaa ikäväksi.

– Tällaista ei ole mitään järkeä ottaa uudelleen käyttöön. Hyvinvointialueella on paremmat vaikuttaa niin, ettei tällaista tapahdu, hän toteaa viitaten haikailuun kuntakohtaiseen malliin takaisin siirtymisestä.

VIIME päivinä on keskusteltu siitä, olisiko hyvinvointialueiden liitoksissa järkeä. Värmälä ottaa kantaa pelkästään Uudenmaan tilanteeseen.

– En kannata koko Uudenmaan kokoista, 1,6 miljoonan asukkaan hyvinvointialuetta. Erillisratkaisuun oli vahvat perusteet, enkä lähtisi sitä purkamaan.

Hänen mielestään palveluita pitäisi saada kuitenkin synkronoiduksi paremmin yhteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin ja Uudenmaan neljän hyvinvointialueen kesken.

– Olemme tässä yhteistyössä aivan alussa.