Kolumnit
19.2.2023 07:00 ・ Päivitetty: 17.2.2023 13:34
Mika Maliranta nimeää kolme syytä, miksi palkkamaltille on nyt vähemmän perusteita kuin kahdeksan vuotta sitten
Hyvin toimivilla markkinoilla hinta reagoi kysyntään. Kun kysyntä nousee, hinta kohoaa – ja päinvastoin.
Työmarkkinoilla palkka on työn hinta. Normaalioloissa nimellispalkat nousevat tuottavuuskasvun ja inflaation ansiosta. Mutta edelleen on tärkeää, että palkkojen nousuvauhti reagoi työmarkkinatilanteeseen oikealla tavalla.
Kun työvoiman kysyntä on riittämätöntä, eli kun työttömyys on korkea, palkkojen on hyvä kehittyä maltillisesti. Kun työvoiman kysyntä on vahvaa, maltillisuutta tarvitaan vähemmän.
Vuoden 2008 jälkeiset kokemukset pelottavat.
Monet osa-aikaiset haluaisivat olla kokoaikatyössä eli ovat osittain työttömiä. Siksi työtunnit ovat parempi työllisyyden mitta kuin nuppiluku. Ja työtunnit on hyvä suhteuttaa siihen väkeen, joilla on luontevat edellytykset tehdä töitä, esimerkiksi 20-70-vuotiaat. Sitä nuoremmat kuuluvat yleensä koulunpenkille ja sitä vanhemmat ovat pääsääntöisesti vetäytyneet kokonaan työelämästä.
Tällaisten mittarien perusteella työn kysyntä ei ole ollut Suomessa tämän korkeammalla tasolla vuosikymmeniin. Työtunteihin perustuvien mittarien perusteella työn kysyntä on Suomessa korkeaa myös verrattaessa esimerkiksi Tanskaan tai Saksaan.
TILANNE oli tässä suhteessa huomattavasti synkempi vielä 2015. Suomessa oli edellisinä vuosina tuhoutunut valtava määrä työpaikkoja. Monet niistä olivat olleet tuottavia. Lisäksi teollisuuden kustannuskilpailukyky oli historiallisesti vertaillen heikko. Työn kysyntä oli liian vähäistä.
Tilanteen korjautumista varten tarvittiin tavallista kipeämmin palkkamalttia. Malttia tuolloin riitti ja tilanne alkoi kohentua. Tehdyt työtunnit lisääntyivät.
Hyvä kehitys on jatkunut näihin päiviin saakka. Korona aiheutti väliaikaisen pudotuksen, mutta pian sen jälkeen palattiin suotuisalle kehitysuralle.
Työmarkkina-areenalla tilanne on poikkeuksellisen kinkkinen.
NYT on kolmesta syystä vähemmän perusteita palkkamaltille kuin kahdeksan vuotta sitten: parempi työllisyys, parempi teollisuuden kustannuskilpailukyky sekä kiivas kuluttajahintojen nousu.
Mutta on myös ainakin kaksi perustetta kantaa huolta siitä, että korotukset menevät kohtuuttomuuksiin. Jos talouden tilanne kääntyy kohta huonompaan suuntaan kuin mitä nyt ennakoidaan, liian korkeita sopimuskorotuksia on vaikea jälkikäteen korjata.
Vuoden 2008 jälkeiset kokemukset pelottavat. Toiseksi työnantajien tilanteet vaihtelevat nyt poikkeuksellisen paljon. Joillakin aloilla on palkanmaksukykyä selvästi enemmän kuin toisilla. Vaarana on kiivas toimialojen välinen palkkakilpailu. Se voi johtaa spiraaliin, joka tuhoaa massoittain työpaikkoja herkässä taloustilanteessa olevilla aloilla.
Työmarkkina-areenalla tilanne on poikkeuksellisen kinkkinen. Mutta täältä katsomosta on yhtä helppoa kuin aikaisemminkin huudella niin palkkamaltin kuin ostovoiman lisäämisen puolesta.
Toivon voimia ja viisautta työmarkkinaosapuolille.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.