Iso kysymys on, mihin yhteisoperaatioesikuntaan Suomi menee mukaan. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi, arktisen alueen puolustuksesta huolehtiva Yhdysvalloissa sijaitseva JFC Norfolk, johon kuuluvat muut Pohjoismaat Norja, Tanska ja Islanti tai Hollannin JFC Brunssum, joka vastaa Itämeren ja Baltian alueesta. JFC Brunssumin komennossa taasen ovat esimerkiksi Saksa, Puola ja Baltian maat.

Koska esimerkiksi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) sekä presidentti Sauli Niinistö ovat vierailleet Norfolkissa, on arveltu, että Suomi olisi kiinnostunut olemaan Naton komentorakenteessa osa Norfolkin esikuntaa.

Myös Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen on käynyt hiljattain Norfolkissa. Ilta-Sanomat kysyi Kiviseltä, pyrkiikö Suomi osaksi Norfolkin esikuntaa.

DEMOKRAATTI tiedusteli tänään eduskunnassa niin ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) kuin puolustusministeri Antti Kaikkosen kantaa (kesk.) komentorakenteeseen sijoittumiseen.

Kumpi Suomelle on nyt oikea paikka, Norfolk USA:ssa vai Brunssum Hollannissa?

– Suomi on lähtenyt siitä, että komentorakenteen pitäisi olla mahdollisimman hyvin koordinoituna muiden Pohjoismaiden kanssa. Silloin tietysti sillä, että Norja ja Tanska ovat jo siellä Norfolkin yhteydessä, on merkitystä. Mutta katsotaan, mitä Nato itse näistä päättää ja pysyvätkö nämä rakenteet muuten samanlaisena, kun tulee kaksi uutta (Suomi ja Ruotsi) jäsentä, Pekka Haavisto vastaa.

Suomi valmistelee paraikaa myös kahdenvälistä puolustussopimusta Yhdysvaltain kanssa.

– Sen Norja ja Tanska ovat jo tehneet, Ruotsissa ja Suomessa se on valmisteilla. Se luo syvyyttä Yhdysvaltojen kanssa tehtävään puolustusyhteistyöhön, Haavisto sanoo.

Onko Suomen intentio nyt Norfolkiin?

– Norfolkia pidetään mahdollisena, mutta meidän täytyy katsoa ensin, mitä Naton päässä ajatellaan.

Vaikuttaako Ruotsin jäsenyyskehitys pohdintaan?

– En usko, että se suoraan tähän pohdintaan vaikuttaa, mutta tietysti se vaikuttaa yleensä Naton puolustussuunnitteluun. On aika vaikea suunnitella puolustusta tälle alueelle ilman, että ottaa Ruotsia huomioon tai jollakin tavalla ohittaa Ruotsin.

Haavisto kertoo keskustelleensa asiasta myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin kanssa, kun hän tapasi tätä reilu viikko sitten. Hän oli saanut vahvistusta Stoltenbergiltä sille, että asioita voidaan suunnitella jo nyt Ruotsin kanssa, koska se on jo Naton kumppanimaa.

Kun Haavistolta tiedustelee, näkisikö hän henkilökohtaisesti Norfolkin edut suuremmaksi kuin Brunssumin, ulkoministeri sanoo jäävänsä odottamaan puolustusasiantuntijoittemme viimeisiä neuvoja.

– Nämä eivät ole tavallaan poliittisia (asioita), vaan näihin liittyy se, miten puolustusyhteistyö saadaan parhaiten toteutettua. Uskon, että puolustusasiantuntijat osaavat sanoa tästä parhaiten.

Haavisto ei osaa vielä sanoa, milloin Suomen sijoittuminen Naton komentorakenteeseen ratkeaa.

– Mutta ymmärrän, että Natossa käydään keskustelua kesäkuussa, miten tämä puolustusjohtokeskusten rooli rakentuu. Varmasti ollaan hyvässä ajassa nyt liittymässä Natoon ja päästään mukaan siihen keskusteluun.

PUOLUSTUSMINISTERI Antti Kaikkonen on Haavistoa pidättyväisempi kommentoimaan Suomen yhteisoperaatioesikunnan sijaintia.

– Ratkaisujen aika lähestyy siihenkin tässä lähitulevaisuudessa. Ilman muuta siitä tullaan Naton kanssa keskustelemaan lähiaikoina.

Kaikkonen tiivistää, että haussa on ratkaisu, minkä arvioidaan olevan Suomen puolustukselle ja turvallisuudelle paras.

Onko Suomella siitä jokin toive tai prioriteetti?

– Näillä molemmilla on puolensa, mutta en lähde tässä nyt siihen kantaa ottamaan.

Kaikkonen kuitenkin itsekin piipahti Norfolkissa.

– Ei siitä kannata johtopäätöksiä vetää.

Koska päätös on odotettavissa?

– Arvioisin, että lähikuukausien aikana tässä kannanoton paikka on, mutta se riippuu myös Natosta ja hyvin paljonkin Natosta.

Vaikuttaako Ruotsin jäsenyysaikataulu tähän?

– Tämä asia tulee todennäköisesti ratkaistavaksi lähikuukausien aikana joka tapauksessa, mutta toivottavasti saadaan Ruotsikin mukaan tähän samaan aikatauluun. Tietysti me tavoittelemme sitä, että Ruotsikin saataisiin Natoon mukaan Vilnan huippukokoukseen mennessä.

Naton Vilnan huippukokous pidetään heinäkuussa.

MUUN muassa STT:n mukaan Turkin valtiollinen Anadolu-uutistoimisto on kertonut tänään, että Suomen Nato-jäsenyyttä käsitellään torstaina Turkin parlamentissa. Presidentti Sauli Niinistö on myös arvellut, että Turkin parlamentti ratifioisi Suomen Nato-jäsenyyden torstaina. Näin hänelle oli alun perin kerrottu.

Ulkoministeri Haavisto uskoo myös, että on lähipäivistä kysymys, milloin Turkin parlamentti saa asian käsiteltyä.

– Minä olin tänään yhteydessä Turkin ulkoministeriin Çavuşoğluun ja hänkin vahvisti, että asia on parlamentin pöydällä minä hetkenä hyvänsä.

Nato-ulkoministerikokous järjestetään ensi tiistaina Brysselissä. Suomi on kutsuttu mukaan.

– Se on varmaan jonkinlainen virstanpylväs nyt siinä, missä mennään ja mitä kuullaan Turkinkin osalta, mutta varmasti Turkin parlamentti tekee ensi viikkoon mennessä omat päätöksensä, koska ilmeisesti sen jälkeen se jää tauolle.

Turkin parlamentin ratifioinnin jälkeen on odotettava vielä muun muassa, että Turkin presidentti allekirjoittaa lain.

– Uskoisin, että lähiviikkojen aikana olemme Naton täysjäseniä, Antti Kaikkonen sanoo.

TÄNÄÄN eduskunnassa vietettiin valtiopäivien päättäjäisiä, joihin kuului muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe.

Kaikkoselle jäi puheesta mieleen viesti siitä, että vaikka vaalien alla tunteet kuumenevat niin sydämessä on hyvä säilyttää myös sovinnon siemen.

– Yhteistyöhönkin täytyy pystyä, Kaikkonen sanoo.

Tulkitsitteko, että presidentti kritisoi hallituskumppanien rajaamista tiettyjen puolueiden taholta?

– En lähde tätä presidentin puolesta tulkitsemaan.

Presidentti kuvaili puheessaan, että käynnissä oleva vaalikampanja on ollut kiihkeä ja kärjekäskin.

– Ehkä se kuuluu tähän aikaan. Mutta monipuoluejärjestelmässä on hyvä pitää mielissä, ettei yksin, kaksin, tuskin kolmisinkaan muodosteta tarvittavaa, vahvaa hallitusta, hän evästi.

Yhteistyön tärkeyttä tässä ajassa korostanut presidentti totesi, että siksi sovinnon siemen kannattaa säilyttää.

NIINISTÖ puhui myös rauhasta, mikä jäi Haaviston mieleen. Haavisto toteaa, että puheessa kuten Niinistön aikaisemmin Ukrainaan tekemällä vierailullakin näkyi rauhan, neuvottelun ja diplomatian perspektiivi, jota jossain kohdassa vielä tarvitaan.

– Se on hyvä pitää mielessä. Ehkä juuri hänen viittauksensa Kiina-Yhdysvallat-polariteetin kehittymisestä oli tärkeä tässä yhteydessä, että maailmassa on muitakin jännitteitä kuin Ukraina-jännite ja me joudumme näiden jännitteiden kanssa elämään ehkä pitkän aikaa, Haavisto jatkaa.

– Oikeutettu taistelu pahaa vastaan ei saa muuttaa meitä pahan kaltaiseksi. Rauhantahtoisuus ja sovittelu – nämä sanat eivät tällä hetkellä ole kansainvälisissä suhteissa suosiossa. Naiiveja emme tietenkään saa olla. Mutta eikö rauhan tilan maailmassa pitäisi kuitenkin olla tavoitteena? Niinistö kyseli puheessaan.

Presidentti korosti, että viimeistään sitten kun aseet ovat lopulta vaienneet, diplomatiaa tarvitaan – olipa ylitettävänä miten syvä juopa tahansa.

– Muuten kovimmillakaan uhrauksilla saavutettu rauha ei kestä. Korostan, etten tällä nyt tarkoita mitään äkillistä ratkaisua sotaan Ukrainassa. Oikeudenmukainen rauha siellä voi olla vain sellainen, jonka Ukraina itse kokee oikeutetuksi, Niinistö sanoi.