Päätoimittajalta
13.6.2022 09:31 ・ Päivitetty: 13.6.2022 09:31
Miksi keskusta tukee Paavo Väyrysen rinnakkaistodellisuutta?
Keskustan puoluekokous antoi Paavo Väyryselle ylistystä ja aplodeja, vaikka Paavo on tehnyt parhaansa tuhriakseen puolueen imagoa.
Olen jutellut monen keskusta-aktiivin kanssa tämän kevään aikana Ukrainan sodasta ja Vladimir Putinin rikollishallinnosta.
Kaikki, etenkin nuoremman polven kepulaiset ovat ihmetelleet kanssani Ranskan ja Saksan johtajia, jotka vakavissaan pohtivat miten ”Putinin pitää antaa säilyttää kasvonsa”.
Tämän ajattelutavan mukaan itsevaltiasta ei pidä nöyryyttää turhaan, koska silloin hän muuttuu muka vielä vaarallisemmaksi kuin nyt. Ikään kuin ydinaseilla uhkailu, ja sotajoukoille annetut siviilien terrorisointikäskyt eivät olisi tarpeeksi pahoja merkkejä vanhuksen todellisuudentajun katoamisesta.
Keskustatuttujeni mielestä Putinia ei tarvitse eikä pidä liehakoida, koska se on luultavasti hänen mielessään pelkkä heikkouden merkki. Paremmin Putiniin toimii luja päättäväisyys ja johdonmukainen käytös – ei harhojen myötäily.
Nämä juttelut tulivat mieleeni, kun seurasin viikonloppuna keskustan puoluekokousta. Siellä konkaripoliitikko Paavo Väyrynen pyrki jälleen puolueen johtoon, saaden kymmeneksen äänistä.
Äänisaalis ihmetyttää, koska hän on lähes kaikissa asioissa eri linjoilla puolueensa kanssa.
Lisää aiheesta
Väyrynen on blogissaan ymmärtänyt Venäjän sotatoimia Ukrainassa, selittänyt raakuuksia parhain päin, sekä haukkunut keskustaministerienkin edistämiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.
Pahuutta tai vähintäänkin perustuslain vastaisia salaliittoja hänelle edustavat sekä NATO, EU että Sauli Niinistökin.
Väyrysen puheenvuoroissa kaikuu tuttu itsekehu. Hänen jokaisen poliittisen epäonnistumisensa syynä on kuulemma joku muu, mieluiten median ajojahti tai vaino, ja pelkästään hänen ohjeitaan noudattamalla Suomi olisi menestyvä onnela.
Todennäköisesti hänelle tämäkin kirjoitukseni on todiste siitä, miten “valtamedia” pelkää hänen menestystään.
Väyrynen kehuu avoimesti, miten hyvin hänen näkemyksensä resonoivat esimerkiksi Kremliä tukevan Ano Turtiaisen VKK-puolueen jäsenten kantoihin.
Rasistien ja putinistien kanssa flirttailu onkin hänelle tuttua. Vuonna 2019 Väyrynen hankki kumppanikseen muun muassa tuomitun rikollisen Ilja Janitskinin, ja yritti tämän luoman MV-törkysivuston vetoavulla eduskuntaan.
Vaalikampanjan tilaisuuksissa hääri tunnettuja venäläisiä Kreml-mielisiä aktivisteja ja dosentti Johan Bäckmanin apureita.
Kaiken tämän jälkeen luulisi, että keskustaväki ottaisi etäisyyttä ihmiseen, jonka toiminta on mahdollisimman kaukana keskustalaisista arvoista.
Mutta ei. Puoluekokouksessa Väyrysen ympärillä riitti selkääntaputtajia. Moni muisti julkisesti kiitellä konkarin kokemusta ja taitoa.
Kun Väyrynen kokouksessa ilmoitti tähtäävänsä seuraaviin eduskuntavaaleihin, jopa ne fiksut keskustatuttuni palkitsivat hänet raikuvilla aplodeilla ja kannustushihkunnalla.
(Toki poikkeuksiakin oli. Kansanedustaja Mikko Kärnä ilmoitti, ettei lähde Väyrysen kanssa samoille ehdokaslistoille. Tämä vahvistaa epäilyjäni siitä, että somepopulismin mestarilla on paitsi kestävä eettinen puolensa, myös aitoa alkiolaisuuden tajua.)
Kysyin jälkeenpäin tutuiltani, miksi ihmeessä he menivät mukaan Väyrysen julkiseen hehkutukseen, joka todennäköisesti vain vahvistaa hänen omakuvaansa Herran valitsemana johtajana. Eikö hiljaisuus olisi ollut parempi kannanotto?
Vastaus oli hyvin kuvaava.
”No eihän sitä voi julkisesti nolata – ihmisen pitää antaa säilyttää kasvonsa.”
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.