Välikysymyksessä kysytään muun muassa, että miten hallitus näkee naisvaltaisten alojen palkkakuoppaan lukitsemisen vaikuttavan pyrkimykseen vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla.

Hallitus ja asianomainen ministeri saa vastattavakseen myös tukun muita kysymyksiä:

– Mikä on se todellinen konkreettinen tarve, johon hallitus esityksensä perustaa?

– Katsooko hallitus todella, että poliitikkojen puuttuminen työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmässä palkanmuodostukseen ja sopimusautonomiaan palvelee työmarkkinajärjestelmän toimivuutta ja vakautta pidemmällä aikavälillä?

– Onko hallituksen mielestä oikein pyrkiä estämään yleistä linjaa korkeammat palkankorotukset tilanteessa, jossa näitä ovat käytännössä hakeneet naisvaltaiset palkkakuoppa-alat?

– Jos vientialojen ratkaisua korkeampia palkkaratkaisuja ei saisi tulla, niin millä keinoin palkkakuoppa-alat voisivat hallituksen käsityksen mukaan nousta palkkakuopasta?

– Pitääkö hallitus todella valtakunnansovittelijan toimivaltuuksien rajoittamista lainsäädännöllä tehokkaana ja välttämättömänä keinona suomalaisen vientiteollisuuden kustannuskilpailukyvyn vaalimiseksi?

– Erityisesti hoitoala kärsii jo sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuttakin uhkaavasta työvoimapulasta. Julkisessa sote-toiminnassa ei palkkakuoppaa ole käytännössä mahdollista kuroa kiinni ilman keskimääräistä linjaa korkeampia yleiskorotuksia. Miten hallitus arvioi esityksensä vaikuttavan hoitoalan houkuttelevuuteen ja työvoiman saatavuuteen?

– Jos hallitus esittää, että ehdotettavan lain merkitys tai vaikutus on vähäinen, miksi sen pitää väkisin yrittää ajaa kyseistä lakia huolimatta kaikesta sen kohtaamasta vastustuksesta ja arvostelusta sekä työmarkkinoille aiheutuvasta levottomuudesta?