Yhdysvaltojen tapauksessa on alettu puhumaan demokratian korvautumisesta oligarkialla. Näin ajateltuna tekno-oligarkit hallitsisivat myös tiedonvälitystä keskeisten teknologioiden kautta.

Muutos ei tapahtunut vain Yhdysvalloissa. Miljardöörien globaali vallan kasvu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on selvää tilastojen valossa: 3000 miljardöörin omaisuus, yhteenlaskettuna 14,4 biljoonaa dollaria, kattaa noin 13 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta – verrattuna kolmeen prosenttiin vuonna 1993.

Heidän varallisuutensa kasvuvauhti on viime vuosina kiihtynyt jättäen jälkeensä pieni- ja keskituloisten tulokehityksen.

Varoja tarvitaan kiireesti lisää: kehittyvien maiden energiasiirtymään, vauraiden maiden talouksien uudistamiseen ja luonnon ennallistamiseen. Pariisin sopimuksessa oleva 1,5 asteen lämpenemisen raja rikottiin viime vuonna.

Varallisuuden keskittyminen on keskeinen osa päästöjen kasvussa. Käänne on kuitenkin tapahtumassa. G20-maat pääsivät sopuun globaalin varallisuusveron edistämisestä viime kesäkuussa. 2 prosentin varallisuusvero voisi tuoda vuosittain tuloja satoja miljardeja.

Kanavassa (1/2025) esitin, että yhdessä monikansallisten yritysten verotuksen nostamisella varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan voisi saada vuosittain noin 500 miljardia.

Esimerkiksi kehittyvien maiden energiasiirtymään on arvioitu tarvittavan liki biljoona vuodessa (noin prosentti maailman BKT:sta), mutta YK:n kansainvälisessä ilmastokokouksessa päästiin sopuun 300 miljardista. Jos lämpenemisen etenemiseen ei puututa, summa nousee.

Kun varoja tarvitaan tässä mittaluokassa, varallisuuden keskittyminen on oltava ratkaisuissa mukana. Kahden prosentin verosta on tehtävä kunnianhimoisempi.

TIEDONPUUTE on pitkään estänyt ongelmaan tarttumisen, mutta tilanne on tässäkin muuttumassa.

EU Tax Observatory on julkaissut kattavaa dataa vaurauden keskittymisestä ja kolmentuhannen miljardöörin ongelmasta.

Se osoittaa arvion maanosien miljardöörien määrästä (Yhdysvalloissa ja Itä-Aasiassa yli 800, Euroopassa 500), kokonaisvarallisuudesta (2750:llä ~13 biljoonaa), henkilöiden keskimääräisestä varallisuudesta, nykyisen verotustason ja arvion 2 prosentin varallisuusveron tuotoista.

Tätä dataa tarvitaan, jotta asioista voidaan alkaa puhua vihdoin niiden oikeilla nimillä, tarkasti, toimia vaatien.

G20-maiden on päästävä ratkaisuun varallisuusveron toimeenpanosta, mutta Trumpin myötä ja geopoliittisen kilpailun kiihtyessä edessä on enemmän esteitä. EU:n ja sen jäsenmaiden, Suomen, on voimistettava ääntänsä.

Nyt ongelmaan tarttuminen ei ole näkyvästi esillä uuden komission myötä. Investointien vauhdittaminen ja EU:n taloudellinen integraatio etenee uhan torjumisen kustannuksella.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan järeitä politiikkatoimia, markkinat eivät vain hoida. EU:n on toimeenpantava superrikkaiden vero. Pääomatuloille on säädettävä yhtenäinen vähimmäisvero, mikä olisi jatkoa monikansallisten yritysten yhteiselle 15 prosentin minimiverolle. Veronkiertodirektiiviä on laajennettava pääomatulojen verotukseen.

AVOIN markkinatalous, siten kun se tänä hetkenä ymmärretään, muuttuu lämpenemisen jatkuessa perusteellisesti. Kyse on siitä, kenen ehdoilla tulevaa rakennetaan.

Kun Trumpin slogan on ”Drill baby drill”, EU:lla sen on oltava: ”Unlock the money”.

Elisa Husu on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan eduskunta-avustajana ja on kuntavaaliehdokkaana Helsingissä.