Näin ollen Ylen mukaan kyseessä on todennäköisesti lopullinen esitys, joka etenee hallituksen päätettäväksi valtioneuvoston yleisistuntoon. Tämän kuvan saa myös ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan (kok.) tänään eduskunnassa Demokraatille antamista kommenteista. Hän toteaa muun muassa, että asiassa on käyty jo poliittinen prosessi.

Aikanaan hallituksen esityksen julkistivat maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah ja entinen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.)

Ylen saamasta asiakirjasta kävi ilmi, että vanhojen metsien suojelusta käyty kriittinen keskustelu ei ole kääntänyt hallituksen päätä. Metsien suojelukriteerit eivät ole muuttuneet ja suojelulle on tulossa niin kovat vaatimukset, että Etelä-Suomen metsät tippuvat suurelta osin ulos lisäsuojelusta.

Onko nyt niin, että vanhojen metsien suojelukriteerit pysyvät eivätkä muutu, vaikka niistä tuli niin paljon lausuntopalautetta?

– Viimeiset kuukaudet ovat käytännössä olleet oikeuskanslerin muodollista säätöä eli se ei ole ollut missään poliittisessa neuvottelussa tässä välissä lainkaan sen jälkeen, kun minä olen aloittanut ministerinä.

Multala aloitti ympäristö- ja ilmastoministerinä Mykkäsen jälkeen tammikuun lopussa. Mykkänen siirtyi Espoon kaupunginjohtajaksi helmikuun alusta.

Onko näin, että ne (kriteerit) eivät muutu vaan ne pysyvät?

– Nyt on saatu tämä tekninen prosessi valmiiksi ja katsotaan, mikä aika on nyt sitten viedä ne valtioneuvoston päätettäväksi, Multala vastaa.

Mikä oma tavoitetilasi on, pitäisikö etelästäkin saada metsiä suojeltua?

– Siihen on kyllä muitakin keinoja. Se kannattaa huomata, että valtion metsistä suurin osa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Valtion metsiä ei juurikaan täällä Etelä-Suomessa ole. Eli pitää löytää joka tapauksessa muita keinoja siihen. Jos halutaan täältä metsiä suojeluun, siihen tietysti pääasiallinen keino on Metso eli yksityisten maiden vapaaehtoinen suojelu. Tietysti yritetään nyt sitten myös, kun tämä päätös saadaan eteenpäin, huolehtia siitä, että kaikki arvokkaat, myös yksityiset luontoalueet voisivat päätyä suojelun piiriin. Sitä tietoisuutta pitäisi myös lisätä sitä kautta.

Onko tämä nyt tulkittavissa niin, että tämä ei poliittisessa prosessissakaan enää muutu?

– Siis poliittinen prosessihan on käyty jo ennen kuin minä aloitin edes tässä työssä. Eli sitä yritin juuri sanoa, että tämä on ollut teknistä, päätöksentekomuotoon keskittyvää eli tämä ei ole ollut enää missään poliittisessa prosessissa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Ministeri Sari Multala (kok.) Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Tässä tiedeyhteisön kannat nyt suoraan sanottuna jyrätään, minkä takia hallitus toimii näin?

– Tiedeyhteisön kannat ovat hyvin erilaisia. Siinä on ollut aika iso se liikkumavara, mikä siinä on ollut eri näkökulmien välillä. Jopa tutkimuslaitosten välillä on ollut tosi iso erilainen näkemys siitä, minkälaiset niiden kriteerien pitäisi olla.

Esimerkiksi Ylen jutussa muistutettiin, miten tiedeyhteisö piti liki yksimielisesti ikä- ja lahopuukriteereitä liian tiukkoina. Käytännössä kriteerit täyttävää metsää ei löytyne eteläisestä Suomesta.

Voiko kokoomus sanoa tämän jälkeen enää olevansa ympäristöpuolue?

– No siis tässähän tulee lisäsuojelua, melkein 80 000 – 90 000 hehtaaria kaikista tärkeimpiä, arvokkaimpia maita joka tapauksessa. Se on hyvä huomata tässä, että joka tapauksessa puhutaan lisäluonnonsuojelusta kaikissa arvokkaimmissa luontokohteissa. Se on ehkä se lähtökohta, joka on todellakin hyvä tässä huomioida. Se ehkä tuntuu unohtuvan tästä keskustelusta, että puhutaan todella arvokkaiden alueiden lisäsuojelusta ja se on tietysti tosi tärkeätä.