Ministeri reagoi lapsiasiavaltuutetun huoliin lasten edun toteutumisesta uskonnollisissa yhteisöissä

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Henkinen tai hengellinen väkivaltaan ovat usein sellaisia, että niihin on vaikea puuttua lainsäädännön ja viranomaistoiminnan avulla, ministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan helmikuussa jättämän aloitteen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriölle uskonnonvapauslaissa säädetyn asiantuntijalautakunnan tehtävää ja kokoonpanoa pitäisi muuttaa.

Kurttilan katsoo, että sillä pitäisi olla mahdollisuus arvioida uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa myös yhdyskunnan rekisteröitymisen jälkeen. Nykyisin mahdollisuutta ei ole.

Lapsiasiavaltuutettuun on oltu yhteydessä tilanteissa, joissa on syntynyt huolta, onko uskonnollinen yhdyskunta toiminut tai toimiiko se lapsen edun mukaisesti. Lapsiasiavaltuutetun mukaan säännönmukainen toiminnan arviointi mahdollistaisi monipuolisen palautteen antamisen.

Demokraatti tiedusteli lapsiasiavaltuutetun aloitteeseen kantaa opetus- ja kulltturiministeriltä Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) ensi kerran jo maaliskuussa sähköpostitse. Grahn-Laasonen vastasi Demokraatin kysymyksiin eilen illalla.

Uskonnollisten yhteisöjen piiristä nousee aika ajoin julkisuuteenkin esille tapauksia, joissa lasten edun voidaan katsoa kyseenalaistuvan. Esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki ry on kiinnittänyt asiaan huomiota raportissaan.

Eilen Helsingin Sanomat kertoi Suomeen syntyneistä karismaattisista seurakunnista ja Espoossa järjestetystä yhdysvaltalaisen julkkispastorin rukoustapahtumasta, jossa lapset tärisivät ja kaatuilivat.

Helsingin Sanomien mukaan Tuomas Kurttila katsoo, että Espoon tapahtumat todentavat hänen aiemmin esittämänsä huolen. Hänen arvionsa mukaan tilaisuudessa toimittiin lapsen edun vastaisesti usealla tavalla.

”Uskonnonvapautta ei voi rajoittaa kevyesti.”

Demokraatille antamissaan kommenteissa opetusministeri Grahn-Laasonen ei viittaa mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin tai yksittäisiin tapahtumiin, vaan puhuu yleisellä tasolla.

Hän kertaa, miten opetus- ja kulttuuriministeriöllä tai uskonnonvapauslain tarkoittamalla asiantuntijalautakunnalla ole toimivaltaa tarkastaa tai valvoa uskonnollisia yhdyskuntia. Lautakunnan tehtävänä on ainoastaan tutkia rekisteröitymishakemuksen yhteydessä, onko kysymyksessä uskonnonvapauslain tarkoittama uskonto.

– Uusien tehtävien ja toimivallan antaminen edellyttäisi lain muutosta. Laki, jossa viranomaisella tai lautakunnalla olisi oikeus puuttua uskonnon harjoittamiseksi laskettavaan toimintaan edes suosituksin, tarvitsisi erittäin perinpohjaista perustuslaillista analyysia. Uskonnon ja omantunnon vapaus ovat perus- ja ihmisoikeuksia, joita ei voi kevyesti rajoittaa, Grahn-Laasonen sanoo.

– Lisäksi avoimeksi kysymykseksi jää, ketkä olisivat ne henkilöt, jotka lautakunnan jäseninä olisivat kaikkien uskontokuntien näkökulmasta riittävän puolueettomia mutta arvovaltaisia. Sama koskee ehdotusta uskontovaltuutetusta, hän jatkaa.

Ministerin mukaan epäkohtia ja epätervettä uskonnollisuutta on tärkeää tuoda esille.

– Tässä merkittävä rooli on kansalaisyhteiskunnan toimijoilla, ja samaa työtä tekee myös esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu.

”Tutkiminen kuuluu poliisille.”

Grahn-Laasonen mukaan on erittäin tärkeää muistaa, jos uskonnollisen yhdyskunnan toiminta antaa aihetta rikosepäilyihin, että niiden tutkiminen kuuluu poliisille.

– Se on viranomainen, jolla on käytössään tutkintakeinot ja muut valtuudet rikosten selvittämiseen.

– Lisäksi seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien palveluksessa olevia ja luottamushenkilöitä koskee velvollisuus salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittaa lastensuojeluun, jos he ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää  lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Ministerin mukaan valtiolla on erittäin rajoitettu liikkumatila uskonnollisten yhteisöjen pyhänä pitämien asioiden suhteen.

– Tämän lisäksi henkinen tai hengellinen väkivaltaan ovat usein sellaisia, että niihin on vaikea puuttua lainsäädännön ja viranomaistoiminnan avulla. Kyse voi olla esimerkiksi uskonnollisen yhteisön sosiaalisista normeista, jotka voivat vaikuttaa ulkopuolisista kyseenalaisilta.

Helmikuisessa tiedotteessaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila muistutti myös siitä, että  julkisuudessa esiintyy usein yksittäisiä kielteisiä tapauksia.

– Uskonnollisten yhteisöjen lapsen kasvua ja kehitystä myönteisesti tukevat asiat eivät välttämättä pääse yhtä vahvasti esille, hän sanoi.

Keskustelua aiheesta

Tutkija kehottaa ay-liikettä vakavaan keskusteluun – ”Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii”

Kuva: Lehtikuva
Mielenosoittajia STOP - Palkansaajien mielenilmauksessa Helsingin rautatientorilla perjantaina 18. syyskuuta 2015. Ay-liikkeen poliittiseen mielenilmaukseen kokoontui jopa 30 000 ihmistä. Yhteensä siihen osallistui eri puolilla Suomea jopa kymmenkertainen määrä väkeä.

Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen? tutkija Matti Hirvola kysyy tänään ilmestyneessä tutkimuksessaan Luottamuksen loppu? (Kalevi Sorsa -säätiö).

Tutkimus tarkastelee Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinapolitiikkaa. Hirvola katsoo, että hallituksen ajamien pakkolakien pysäyttäminen ja kilpailukykysopimuksen solmiminen olivat merkittäviä voittoja ay-liikkeelle työmarkkinoiden hegemoniataistelussa.

Hirvola itse oli vuosina 2015–2016 SAK:n vaikuttajaviestinnän projektipäällikkönä.

Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei Hirvolan mielestä näkynyt kuitenkaan tämän jälkeen kovin tehokkaana johtajuutena julkisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa.

– Ammattiyhdistysliike vähän kuin hukkasi aloitteen keskusteluissa eikä oikein kunnolla pystynyt hyödyntämään yhteiskunnallista painoarvoa, Hirvola näkee.

Ammattiyhdistysliikkeen painoarvo oli siis hänen mielestään Sipilän hallituksen aikana toistaiseksi korkeimmillaan 2015 syksystä 2016 talveen saakka.

– Pakkolakimielenosoitus syyskuussa 2015 oli aivan poikkeuksellinen voimannäyte. Siinä pystyttiin kokoamaan nimenomaan koko palkansaajaliikkeen yhteinen rintama, Hirvola kertaa Demokraatille.

Ammattiyhdistysliike kykeni tuolloin johtamaan julkista keskustelua myös ennen kaikkea SAK:n esittämän työmarkkinoiden kriisisopimuksen pohjalta. SAK:n tarjous osoitti, että hallituksen ”välttämättömiksi” kuvailemille lakimuutoksille oli todellinen vaihtoehto.

Kriisisopimus oli 24.9.2015 hallituksen pakkolakiesityksen korvaajaksi tarkoitettu SAK:n hallituksen esitys työllisyyden ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi.
Hirvola kuitenkin katsoo, että hallitus kykeni jatkossa omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.

”Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle.”

Matti Hirvola kertoi tutkimuksestaan tänään Helsingissä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa.

Miksi ote ei sitten säilynyt yhtä vahvana hegemoniakamppailun voittaneella ay-liikkeellä? Kiky-sopimukseen johtanut Sipilän hallituksen käynnistämä prosessi oli hyvin raskas ja veti ay-liikkeestäkin Hirvolan mukaan ilmat pihalle.

– Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle. Paitsi työnantajaleirissä mutta myös palkansaajaliikkeen sisällä alkoi tulla vähän kyräilyä ennen kaikkea ehkä SAK:n ja sitten toisaalta STTK:n ja Akavan välillä.

– Keskusjärjestötasolla oli vähän erinäköisiä näkemyksiä siitä, miten parlamentaariseen enemmistöön nojaavaan hallitukseen pitäisi suhtautua.

Kysymys kuuluu, miten ay-liike olisi voinut paremmin hyödyntää yhteiskunnallisen painoarvon nousun. Hirvola sanoo miettineensä asiaa paljon. Yksi ay-liikkeen keihäänkärjistä kikyn jälkeen oli perhevapaauudistus. Myös jo mainittu työttömyysturvan uudistus on ollut käynnissä.

– Vaikka työttömyysturvan uudistamisessa asetuttiin Sipilän hallituksen aktiivimallia vastaan, se ei kuitenkaan oikein aktualisoitunut mihinkään toimintoihin. Ei kyetty tuomaan omia vaihtoehtoisia esityksiä samalla tapaa pöydälle yhdessä ja viemään niitä eteenpäin. Puuttui ehkä se näkemys, että mitä nyt, Matti Hirvola katsoo.

– Vaikka ay-liike voitti hegemoniakamppailun, sen jäljiltä ei ollut sitten kuitenkaan kykyä lähteä johtamaan keskustelua enää.

”Myllerrys jatkuu.”

Tilanteeseen vaikutti Hirvolan mukaan paitsi ay-liikkeen keskinäisen luottamussuhteen rakoilu ja yhteisen rintaman heikentyminen, myös työnantajapuolen ratkaisu, jolla se riisui itsensä vallasta lopettaen keskusjärjestösopimusten tekemisen.

EK kertoi marraskuussa 2015 sääntömuutoksesta, jonka mukaan tupo-sopimukset ovat sen puolesta historiaa. Ay-liike joutui uuden eteen.

– Institutionaalinen murroshan vaikuttaa vääjäämättä myös siihen, mitä ay-liike voi yhdessä tehdä, kun keskusjärjestöjen yhteiskunnallinen painoarvo väheni EK:n ratkaisun myötä.

Hirvolan mukaan tällä hetkellä maassamme ei ole selkeää käsitystä, miten työmarkkinakysymyksiä tulevaisuudessa ratkotaan niin, että maltillinen ja solidaarinen yhteiskuntakehitys olisi turvattu. Sipilän hallituksen käynnistämä myllerrys siis jatkuu.

– Nyt on liittokierros käynnissä ja tuloksia siitä ei vielä ole. Työnantajahan on sanonut, että tämä on vain välivaihe.

Tällä Hirvola viittaa ainakin siihen, että Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila totesi maaliskuussa 2017, että pitkällä tähtäimellä työnantajaosapuolen mielestä työehdoista sopiminen pitäisi viedä kokonaan yrityksiin.

– Ay-liike ei ole vielä oikein yhteisessä rintamassa kyennyt miettimään, miten sen pitäisi tähän suhtautua. On ollut erilaisia pyrkimyksiä, joilla työntekijöiden turvaa ja vaikuttavuutta on pyritty vahvistamaan.

”Ainut tapa on koota voimia yhteen.”

Mainitsemistaan pyrkimyksistä Hirvola nostaa esiin ay-liikkeen hiljattain kariutuneen keskusjärjestöhankkeen, mutta on myös onnistuttu:

– Teollisuuspuolella vientiliitot ovat tehneet erittäin tarkoituksenmukaisen ratkaisun voimien kokoamisessa yhteen. Kun EK koettaa ajaa hajota ja hallitse -strategiaansa eteenpäin, ainut tapa, jolla työntekijäpuoli pystyy vastaamaan on, että kootaan voimia yhteen, Hirvola painottaa.

Hirvolan mielestään ay-liikkeessä ei kuitenkaan oikein kellään ole vielä vastauksia suunnasta.

– On kiistatta selvää, että kun palkansaajakeskusjärjestöiltä menee sopimuskumppani (EK) alta, myös niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus heikkenee. Työmarkkinakysymysten koordinointia ja yhteisten ratkaisujen hakemista on kuitenkin fasilitoitu hyvin pitkälle nimenomaan keskusjärjestöjen kautta.

Hirvolan mukaan ay-liikkeen piirissä pitäisikin nyt käydä keskustelua siitä, mitkä sen tavoitteet ovat tulevalle työmarkkinoiden rakenteelle ja toiminnalle, kun EK ei enää ole sopijakumppani.

– Se on sellainen keskustelu, jota pitäisi hyvin vakavasti mielestäni käydä. Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii.

Hirvola on valittu Teollisuuden palkansaajat TP:n uudeksi pääsihteeriksi. Hän aloittaa tehtävässä tammikuun puolivälissä.

Tarja Filatov järkyttyi natsien marssista: ”En kyennyt kirjoittamaan sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja, entinen työministeri Tarja Filatov kommentoi Facebook-päivityksessään viime päivien keskustelua uusnatsien marssista Tampereella.

Filatovin mukaan hän ei kyennyt kirjoittamaan aiemmin sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta.

”Edellisellä viikolla eduskuntaan oli jaettu vastarintaliikkeen kirjanen, joka oli ihan sitä itseänsä, Hitler-linjaa.”

Filatov palauttaa mieleen saksalaisen teologin Martin Niemöllerin kuuluisat sanat.

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.

Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.

Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Vuonna 1892 syntynyt Niemöller päätyi itsekin natsien keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, mutta selvisi ja kuoli Länsi-Saksassa vuonna 1984.

”Kauneinta sinussa on luonto ja metrojunan häivähdys puiden takana” – Heinäluoma suitsuttaa kotikulmiaan Kirkko ja kaupunki-lehdessä

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Eero Heinäluoma toivoo Mellumäen säilyttävän yhteisöllisyyden ja naapurista välittämisen kulttuurin.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) on asunut Helsingin Mellunmäessä 1990-luvun alusta alkaen.

Heinäluoma kertoo suhteestaan itähelsinkiläiseen noin 8 500 asukkaan pienkerrostalovaltaiseen alueeseen Kirkko ja kaupunki -lehden Rakas lähiö -sarjassa, jossa eri alojen tunnetut ihmiset kertovat kotilähiöstään.

– Vuonna 1991 muutimme nykyiselle asuinseudulle. Mellunmäki oli sellainen rauhallinen, tavallaan arvostettu lähiö, Heinäluoma kertoo juttuun liittyvällä videolla.

– Se oli niin sanotusti haluttu paikka, hän muistelee.

Vaikka Mellunmäessäkin on muutoksia tapahtunut, rauhallisuus ja luonto ovat siellä edelleen läsnä.

Heinäluoma kuvaa mellunmäkeläisiä vastaanottavaisiksi ja ystävällisiksi. Ihmiset välittävät toisistaan.

– Kyllä täällä on hyvä meininki ja elää yhteishenki edelleeen, hän kehuu.

Annetun lauseenalun Kauneinta sinussa on hän jatkaa: kesäinen luonto ja oranssisen metrojunan vilahdus puiden välistä.

Eero Heinäluoman parhaat muistot Mellunmäestä liittyvät siihen aikaan, kun hän vietti aikaa leikkipuistossa lastensa kanssa.

Tuomioja Ylelle: ”On hyvin kyseenalaista, että Jemenin sotaan osallistuviin maihin on viety aseita”

Kuva: Lehtikuva

Lähi-idän osuus Suomen sotatuoteviennistä nousi viime vuonna uuteen ennätykseen, kertoo maanantaina julkaistu raportti.

Suomalaisen SaferGlobe-ajatushautomon raportin mukaan kolmen Lähi-idän maan osuus sotatuoteviennistä oli viime vuonna liki 63 prosenttia. Se on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 2002 alkavan tilastoinnin aikana, raportissa todetaan.

Kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) mielestä Lähi-itään suuntautuvassa aseviennissä on suuria ongelmia.

– Lähi-idässä ei ole juurikaan demokratioita, eikä ole juurikaan sellaisia maita, jotka eivät olisi jossain konfliktissa osapuolena joko suoraan tai epäsuorasti. Näin ollen on hyvin kyseenalaista, että esimerkiksi Jemenin sotaan osallistuviin maihin, kuten Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin on viety aseita, Tuomioja kommentoi Yle Uutisille tänään.

Kaikkiaan Suomen aseviennin arvo on raportin mukaan kaksinkertaistunut vuosina 2002–2016.

Kun Tuomioja itse aiemmin toimi ulkoministerinä, asevienti puhutti ja joskus myös äänestytti hallituksessa.

– Yksi tapaus on, jossa hallitus päätti äänestyksen jälkeen toisin kuin ulkoministeriö oli lausunnossaan esittänyt vientiluvan myöntämisestä Saudi-Arabiaan. Minusta se oli silloin virhe ja on sitä edelleen, Tuomioja sanoo.

Tuomiojan mielestä aseviennin sääntöjä pitäisi kunnioittaa.

– Pidetään kiinni niistä periaatteista, että suomalaisia aseita ei päädy konfliktien osapuolten käsiin eikä niitä käytetä ihmisoikeusloukkauksiin ei suoraan eikä epäsuorasti, hän määrittelee linjan Ylelle.

Viime vuonna suurin osa Suomen sotatuoteviennistä suuntautui kolmeen Lähi-idän toimijaan.

”Minusta se oli silloin virhe ja on sitä edelleen.”

Paavo Arhinmäki on tyrmistynyt Suomen kasvavasta asekaupasta Lähi-itään. (Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki pitää moraalittomana kasvavaa asekauppaamme Lähi-itään ja erityisesti Arabiemiirikuntiin, joka on sotinut maaliskuusta 2015 lähtien Jemenin shiialaisia huthikapinallisia vastaan osana Saudi-Arabian johtamaa liittoumaa.

Arhinmäen mukaan näyttää myös siltä, että asekauppaa Lähi-idän alueelle halutaan kasvattaa, sillä Patria tavoittelee parhaillaan uutta suurta kauppaa Qatarin kanssa.

– Suomen aseviennin on oltava vastuullisempaa ja kestävämpää. Suomi ei voi viedä aseita sotaa käyviin ja ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin. Suomen tulee edistää Lähi-idän vakautta lopettamalla aseviennit Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, Arhinmäki toteaa tiedottessaan.

Sekä Tuomioja että Arhinmäki ovat eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäseniä.

”Poikakin on aina oikeassa” – Laatunen niputti tarinalla Wahlroosin asiantuntijuuden

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Björn Wahlroosin (kuvassa) perustuslakinäkemykset eivät vakuuta EK:n eläkkeellä olevaa työmarkkinajohtajaa Lasse Laatusta. Laatunen on itse juristi.

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos esittää tänään ilmestyvässä Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan Hiljainen vallankumous -pamfletissa lukuisia perustuslain kehitysehdotuksia.

Esimerkiksi lakien perustuslaillisuuden arviointi pitäisi antaa erilliselle perustuslakituomioistuimelle tai korkeimmalle oikeudelle. Wahlroos on myös huolestunut siitä, että valiokunta on riippuvainen ulkopuolisten asiantuntijoiden käytöstä.

Tänään julkaistiin myös tutkija Matti Hirvolan (Kalevi Sorsa -säätiö) tutkimus Luottamuksen loppu? Sipilän hallituksen työmarkkinapolitiikasta.

EK:n eläkkeellä olevalta työmarkkinajohtajalta Lasse Laatuselta kysyttiin julkaisutilaisuudessa kantaa Wahlroosin näkemyksiin.

Laatunen oli lehtitietojen varassa. Hän kertoi kuitenkin tarinan 1980-luvulla kokoontuneesta työryhmästä, jota veti Nalle Wahlroosin isä Bror ”Buntta” Wahlroos.

Laatunen kertasi, miten Nalle (Björn Wahlroos) oli vasta silloin tulossa ensi kertoja julkisuuteen. Muoviteollisuuden toimitusjohtaja kysyikin Buntalta, oliko Nalle tämän poika.

– Buntta vastasi, että on, ja poikakin on aina oikeassa. Kun tänään lehdestä luin että Nalle Wahlroos on myös perustuslakiasiantuntija, jossain määrin se tietysti yllätti. Mutta kun muistin Buntan sanat, ajattelin, että näinhän se tietysti on, Laatunen tarinoi.

”Kansanedustajat eivät hallitse tehtäväänsä.”

Laatunen itse ei usko siihen, että suomalaista politiikkaa voitaisiin rakentaa sen varaan, että perustuslakia lähdetään muuttamaan nopeissa sykleissä. Perustuslain pitää pikemminkin elää vuosikymmeniä, jotta se tulee koetelluksi.

– Toistaiseksi ei ole keksitty parempaa perustuslain mittaaamisen tapaa kuin nykyinen perustuslakivaliokunta. Puolueet voivat katsoa peiliin, jos asiantuntijat pyörittävät perustuslakivaliokuntaa. Sehän on vain osoitus siitä, että valiokunnan jäsenet, kansanedustajat eivät hallitse tehtäväänsä. Jäsenillä pitää olla niin hyvä juridinen osaaminen, että he pystyvät argumenteillaan kyseenalaistamaan oikeustieteen asiantuntijoiden esiinnostamat seikat.

Laatusen mielestä tilanne ei paranisi yhtään sillä, että korkeimmasta oikeudesta tehtäisiin perustuslain tulkitsija tai luotaisiin erillinen perustuslakituomioistuin.

– Ei se viisaus siellä ole sen enempää. Etukäteiskontrolli on toimiva. Olen tässä Wahlroosin kanssa eri mieltä.

Tutkija Matti Hirvola painottaa, että puolueiden pitää kantaa vastuu siitä, ketä perustuslakivaliokuntaan nimetään ja siitä että heillä on riittävä osaaminen.

Perinteisesti perustuslakivaliokunnan paikat ja puheenjohtajuus on mielletty merkittäviksi paikoiksi.

– Tämä ei ehkä ole täysimääräisesti toteutunut viimeisten eduskuntavaalien jälkeen, Hirvola kuitenkin toteaa.

Koska valiokunnan arvostus on laskenut, hän arvioi asiantuntijoiden roolin vahvistuneen.

– Puolueiden pitää miettiä asiaa uudemman kerran, Hirvola summaa.