Kotimaa

”Minusta ei kannata ottaa mallia” – vanhemmat avautuvat omasta käytöksestään

Thinkstock
Thinkstock
Thinkstock

Yli 50 vuotta sitten Mari Laurila lauloi vetoavasti ”Aja hiljaa, isi nyt vain”. Liikenneturvan kyselyn perusteella viesti voisi olla suunnilleen sama, mutta vetoomus hiljaisuuteen koskee ihan konkreettisesti myös sitä, että ratin takana oleva pystyisi pitämään suunsa kiinni.

Liikenneturva kysyi syksyllä alaikäisten lasten vanhemmilta näiden ajatuksia siitä, millaisena esimerkkinä lapsille uskoo oman toimintansa liikenteessä näyttäytyvän. Vanhempien näyttämä malli on tutkitusti tärkeä, kun lapsi opettelee liikkumaan liikenteessä turvallisesti.

Pääosin oma käyttäytyminen nähtiin mallikkaana, mutta myös parannettavaa oli. Erityisesti vanhemmat antoivat itselleen hyvän arvosanan, kun ylittävät jalankulkijana tietä (73%). Hieman tätä harvempi (69%) koki olevansa pääosin mallikelpoinen sekä toisten huomioon ottamisessa että turvalaitteiden, kuten turvavyön, pyöräilykypärän tai heijastimen, käytössä.

Pyöräilijänä sääntöjen noudattamisessa esimerkinomaisesti koki toimivansa 63 prosenttia vanhemmista.

Jälkikäteen tulee huomanneeksi, että sadattelulla on ollut ylimääräistä takapenkkiyleisöä.

Mutta tilanne muuttuu, kun vanhempi istuu auton ratissa. Eniten omantunnon tuskia tulee kielenkäytöstä. Rattiraivo iskee: Ärräpäät sinkoilevat ja keskisormea näytetään terhakkaasti, kun kommentoidaan toisten liikkujien ”toilailuja”.

Hyvää mallia autoilevana vanhempana arveli antavansa vain alle puolet (44%). Peräti joka kymmenes vastasi kysymykseen näin:

– Minusta ei kannata ottaa mallia.

Liikenneturva varoittaa siitä, mitä tarkkakorvaisten lasten kuullen suustaan päästää – autossakin.

– Toisen kulkijan tekemistä koskevat kommentit pikemminkin lipsahtavat kuin ovat tietoisen ajatteluprosessin tulosta. Vasta jälkikäteen tulee huomanneeksi, että sadattelulla on ollut ylimääräistä takapenkkiyleisöä, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski pohtii.

Hän muistuttaa, että aikuinen on jatkuvana esimerkkinä lapsille – tiedostipa toimintaansa tai ei – on kyse sitten pöytätavoista tai kiroilusta ratissa.

– Se, miten aikuiset käyttäytyvät liikenteessä, vaikuttaa siihen, millaisiksi liikkujiksi lapset kasvavat. Aikuisten olisi toimittava hyvinä esimerkkeinä kaikissa tilanteissa tai ainakin pyrittävä siihen, Tuomikoski korostaa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat