Liikenneturva kysyi syksyllä alaikäisten lasten vanhemmilta näiden ajatuksia siitä, millaisena esimerkkinä lapsille uskoo oman toimintansa liikenteessä näyttäytyvän. Vanhempien näyttämä malli on tutkitusti tärkeä, kun lapsi opettelee liikkumaan liikenteessä turvallisesti.

Pääosin oma käyttäytyminen nähtiin mallikkaana, mutta myös parannettavaa oli. Erityisesti vanhemmat antoivat itselleen hyvän arvosanan, kun ylittävät jalankulkijana tietä (73%). Hieman tätä harvempi (69%) koki olevansa pääosin mallikelpoinen sekä toisten huomioon ottamisessa että turvalaitteiden, kuten turvavyön, pyöräilykypärän tai heijastimen, käytössä.

Pyöräilijänä sääntöjen noudattamisessa esimerkinomaisesti koki toimivansa 63 prosenttia vanhemmista.

Mutta tilanne muuttuu, kun vanhempi istuu auton ratissa. Eniten omantunnon tuskia tulee kielenkäytöstä. Rattiraivo iskee: Ärräpäät sinkoilevat ja keskisormea näytetään terhakkaasti, kun kommentoidaan toisten liikkujien “toilailuja”.

– Minusta ei kannata ottaa mallia.

Liikenneturva varoittaa siitä, mitä tarkkakorvaisten lasten kuullen suustaan päästää – autossakin.

– Toisen kulkijan tekemistä koskevat kommentit pikemminkin lipsahtavat kuin ovat tietoisen ajatteluprosessin tulosta. Vasta jälkikäteen tulee huomanneeksi, että sadattelulla on ollut ylimääräistä takapenkkiyleisöä, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski pohtii.

Hän muistuttaa, että aikuinen on jatkuvana esimerkkinä lapsille – tiedostipa toimintaansa tai ei – on kyse sitten pöytätavoista tai kiroilusta ratissa.

– Se, miten aikuiset käyttäytyvät liikenteessä, vaikuttaa siihen, millaisiksi liikkujiksi lapset kasvavat. Aikuisten olisi toimittava hyvinä esimerkkeinä kaikissa tilanteissa tai ainakin pyrittävä siihen, Tuomikoski korostaa.