Islamistista AKP:ta edustava presidentti Recep Tayyip Erdogan sai maaliskuussa vastaansa oppositiopuolueiden yhteisehdokkaan, nyky-Turkin perustajapuolue CHP:ta edustavan kansanedustaja Kemal Kılıçdaroğlun.

– Vaaleihin tulee väkisinkin asetelma, jossa kannatetaan joko autoritaarista, henkilökulttimaista nykyhallintoa tai sitten puolueita, jotka ovat lupautuneet palauttamaan parlamentaarisen järjestelmän ja hylkäämään presidenttivaltaisuuden, Alaranta sanoo.

Turkin tasavaltalaisen kansanpuolueen CHP:n johtama oppositioliittouma ajaa Alarannan mukaan myös oikeusvaltion ja demokraattisten instituutioiden kuten keskuspankin autonomian palauttamista.

TUOREIMPIEN kannatuskyselyiden valossa näyttää siltä, että Kılıçdaroğlulla voisi olla menestymisen mahdollisuus, vaikka asetelmaa ei Alarannan mukaan voi millään muotoa pitää reiluna. Erdoganilla on takanaan valtion resurssit ja valtava määrä mediaa.

– Ensimmäiset gallupit maanjäristyksen jäljiltä näyttäisivät siltä, että kannastaan epävarmojen äänestäjien määrä on tällä hetkellä kaikkein eniten nousussa. Se kertoo siitä, että tilanne elää koko ajan.

Turkkia ja Syyriaa helmikuun alussa ravistelleissa järistyksissä on arvioitu kuolleen yli 50 000 ihmistä. Järistykset toivat esiin rakentamiseen liittyvät puutteet ja korruption Turkissa. Myös pelastustöiden takkuaminen suututti kansaa. Alarannan mukaan maanjäristys sekoitti Erdoganin suunnitelmat.

– Erdogan yritti tehdä kevään aikana monenlaisia siirtoja. Hän pyrki parantamaan tiettyjen avainryhmien eläkkeitä, antoi anteeksi lainoja ja muuta tällaista. Heidän ideansa oli sijoittaa presidentivaalit jo toukokuulle, että nämä vaikuttaisivat myönteisesti kannattajakunnassa. Maanjäristys sotki koko palapelin.

Myös presidentin vastuuton, keskuspankin toimintaan sotkeutuva talouspolitiikka voi vähentää hänen kannatustaan. Osa AKP:n kannattajista äänestää puoluetta Alarannan mukaan talousperusteisesti, osa enemmän ideologian ja identiteetin perusteella.

– Kyllä talouskysymykset ainakin tähän ensimmäiseen ryhmään vaikuttavat.

Demokratia ja autoritaarisuuden vastakkainasettelua voi Alarannan mukaan pitää uhkaavana.

– Kysymysmerkkejä siitä, mitä voi vielä tapahtua on valtava määrä.

YKSI kriittinen kohta on keskusvaalilautakunta, joka suostui Erdoganin vaatimuksesta uusimaan paikallisvaalit 2019.

– Oppositio voitti uusintakierroksella vielä isommin. Silloin Erdogan ei lähtenyt enää haastamaan enempää. Nyt olisi kysymys koko maan hallinnasta. Miten tällainen keskusvaalilautakunta sitten toimii, jos tilanne näyttää vähänkään täpärältä?

– Tässä voidaan nähdä vielä monen näköistä tilanteen manipulointia ennen kuin vaalipäivään päästään.

Toinen kriittinen kysymys on tukalaan poliittiseen tilanteeseen ajautunut kurdipuolue HDP, joka pohtii tukeaan Kemal Kılıçdaroğlulle.

– Se on ilman muuta vaa’ankieli-kysymys. Molemmat osapuolet, niin Erdoganin leiri kuin oppositiokin, tietävät millä tavalla kurdit äänestävät varsinkin, jos presidentinvaaleissa tulee toinen kierros.

Alarannan mukaan on toistaiseksi epäselvää, lähteekö vasemmistokurdeja edustava HDP kisaan omalla ehdokkaallaan vai valitsevatko he taktisista syitä Kılıçdaroğlun.

– Toisella kierroksella kurdien äänet ovat joka tapauksessa hyvin ratkaisevassa asemassa. On myös konservatiivisia kurdeja, jotka ovat äänestäneet pitkään AKP:ta mutta joiden äänestyskäyttäytyminen on tällä hetkellä hyvin epäselvää. Voittaja tulee joka tapauksessa tarvitsemaan kurdien äänet.

OMA kysymyksensä on Kemal Kılıçdaroğlun uskonto. Sunni-islam on Turkissa miltei kansallisuskonnon asemassa, mutta Kılıçdaroğlu on taustoiltaan alevi. Alaranta huomauttaa, ettei kyse ole muun muassa Syyrian johtajan Bashar al-Assadin edustamista alaviiteista.

– Turkissa näitä vähemmistöjä on kaksi. Näistä suurempi ryhmä on alevit. Alaviittejakin asuu Turkissa yli miljoona. He ovat arabeja. Nämä eivät ole ihan yksi yhteen.

Molemmat kumpuavat shiia-islamin traditiosta, mutta mukana on kirjavaa alueellista perinnettä ja vaikutteita muun muassa kristinuskosta.

– On totta, että Kılıçdaroğlu on alevitaustainen ja Turkin valtion DNA:ssa on vahvasti sunni-islamin korostus ja se on ollut koko ajan tässä vähän kysymysmerkki. Kılıçdaroğlun alevitausta saattaa vaikuttaa joihinkin vahvasti sunniorientoituneisiin äänestäjiin negatiivisesti.

Kılıçdaroğlun aikakauden CHP on kehittynyt puolueena alkuperäistä kemalismia liberaalimpaan suuntaan. Alarannan mukaan puolue on ottanut vaikutteita myös länsieurooppalaisesta sosialidemokratiasta. CHP:n sekulaari painotus on ennallaan.

– On ihan selvää, että Erdoganin kaudella nähdyt islamistiset painotukset vähenisivät ilman muuta, jos tämä puolue valtaan pääsisi.

– Turkki eittämättä CHP:n alaisuudessa myös lopettaisi muslimiveljeskuntaa ja islamistisia aseellisia ryhmiä rahoittavan toiminnan Syyriassa.

SUHTAUTUMINEN Suomen ja Ruotsin Nato-prosesseissa esillä olleeseen Kurdistanin työväenpuolue PKK:hon tuskin muuttuisi ainakaan kovin nopeasti. Alarannan mukaan kysymys jakaa CHP:ta ja oppositiokoalitiota sisältäpäin.

– CHP:ssa on myös hyvin vankka nationalistinen peruskannattajakunta, jolle PKK näyttäytyy lähinnä terrorismikysymyksenä. Sitten siellä on tätä asiaa vähän uudesta kulmasta katseleva siipi ja esimerkiksi ihan järkevä Kılıçdaroğlun alaisuudessa tehty kurdiraportti muutaman vuoden takaa.

– Raportti antaa eväitä kurdikysymyksen poliittiseen ratkaisuun tukemalla parlamentaarista HDP-puoluetta. Sehän tässä on se iso jakaja. Jää nähtäväksi miten sen kanssa edettäisiin.

Parhaillaan Erdogan pyrkii Alarannan mukaan laajentamaan koalitiotaan ja hakee liittolaisia pienistä puolueista. Syy flirttailuun on Kılıçdaroğlun ilmoittautumisen myönteinen vastaanotto.

– Sitä asetelmaa siellä rakennetaan, että millaiset koalitiot iskevät vastakkain.

Suomen ja Ruotsin Nato-ratifioinnin viivyttäminen on Alarannan mukaan ollut osittain Erdoganin vaaliase. Odotusarvo on, etteivät ratifioinnit ennen vaaleja etene. Päivittäinen Ruotsin ja myös Suomen mustamaalaaminen hallituslehdistössä on Alarannan mukaan muun muassa maanjäristyksen myötä vähentynyt.

– Siinä mielessä tilanne on vähän positiivisempi tai ainakin se on katkolla. On eri asia tapahtuuko ennen vaaleja enää mitään.

Alkuperäinen ajatus Suomessa ja Ruotsissa on Alarannan mukaan liittynyt Erdoganin vallan jatkumiseen. Kun hän on voittanut vaalit ja saanut myönnytyksiä Ruotsilta ja mahdollisesti Yhdysvalloilta Syyriaan ja hävittäjiin liittyen, ratifiointien viivyttäminen olisi lakannut olemasta hyödyllistä.

Mutta entä jos opposition Kılıçdaroğlu voittaa?

– Ei tulisi mitään lisävaikeuksia. On todennäköistä, että hekin jotakin PKK-asiasta ilmoittaisivat mutta luulen, että se ratifiointi olisi sieltä kuitenkin tulossa.