Toukokuun puolivälissä SAK:laisen Rakennusliiton puheenjohtajaksi valittu Kimmo Palonen on siinä mielessä “outo lintu” nykyisten ay-johtajien joukossa, että hänellä ei ole akateemista taustaa. 15 vuoden putkiasentajan työ ennen liiton “paperihommia” antaa kuitenkin hänelle hyvän tuntuman, mitä työ rakennuksilla oikeasti on.

Marja Luumi

Demokraatti

– Ammattimaisuudesta en osaa sanoa, mutta kyllä minä vielä varaajan ja hanan vaihdan, hän naurahtaa Demokraatin kysymykselle, vieläkö putkiasentajan työt sujuisivat.

Putkityöt alkoivat 1980-luvun lopulla Tampereella ja 1990-luvulla hän osui yritykseen, jossa kaikki olivat Rakennusliiton jäseniä. Kiinnostuisi ay-toimintaan syntyi, kun aktiivinen luottamusmies ohjasi hänet toimintaan. Aika pian Palonen toimi jo työsuojeluvaltuutettuna, ammattiosaston sihteerinä ja puheenjohtajana.

Ratkaisevaksi ay-uralla hän mainitsee pääsyn liiton hallituksen tes-työryhmään ja sitä kautta neuvotteluihin mukaan. Siitä se lähti. Vakituiset työt liiton keskustoimistossa Helsingin Hakaniemessä alkoivat vuonna 2003.

Monesta ammattiliitosta kuuluu valitus, että nuorta väkeä on tätä nykyä vaikea saada innostumaan ay-toiminnasta. Palonen huomauttaa, että aina se on ollut “hieman haasteellista”. Syykin on selvä: kokouksien pakkopulla ei houkuttele.

– Oma vapaa-aika on yhä tärkeämpää, kyllähän sen ymmärtää. Osa osastoista toimii hyvinkin, mutta paljon on niitä, joissa puolet on eläkeläisiä. Perinteisen osastotoiminnan muuttaminen on haastavaa, mutta tarvetta muutokselle varmaan on.

Palosen mukaan on tuhoontuomittua, jos Hakaniemen keskustoimistosta aletaan määräillä, miten pitäisi uudistua. Rakennusliitolla onkin syksyllä järjestöpäivät, joiden aikana alueiden aktiivit voivat keskustella muutostarpeista.

Ylipäänsä järjestäytymisaste on tuottanut huolta ay-liikkeessä. Kuitenkin esimerkiksi Rakennusliitossa se nousi viime vuonna hieman. Puheenjohtaja arvioi, että radikaali muutos siirtyä euromääräiseen jäsenmaksuun, joka sisältää myös työttömyysturvan, on vaikuttanut positiivisesti.

PALOSEN edeltäjä Matti Harjuniemi toimi pitkään liiton johdossa. Konkarilta on tullut evästystä tulevaan, mutta ennen kaikkea hän on näyttänyt esimerkkiä.

– Varsinkin sitä, että mikromanageeraukseen ei kannata ryhtyä vaan keskittyä puheenjohtajana ay-poliittiseen linjanvetoon.

Ja sitä tulee tunnin haastattelusession aikana. Palosesta näyttää siltä, että rakentajille koittavat aivan varmasti kovat ajat lomautuksineen ja irtisanomisineen. Syynä on asuntorakentamisen sakkaus.

– Yleisesti tunnustettu tarve on noin 35 000 asuntoa vuosittain. Viime vuosina on menty reilusti 40 000 asunnon hyvässä tahdissa. Nyt tuntuu kuin se loppuisi kuin seinään. Synkimmissä ennusteissa arviot ovat noin 20 000 asuntoa tänä vuonna, kun finanssikriisin pahimpana vuonna aloitettiin 23 000 asunnon rakentaminen.

Hän löytää syyksi erityisesti korkotason nousun, jonka seurauksena ihmiset panttaavat asunto-ostoja. Toisaalta rakentajat ovat pankeissa jonon päässä saamassa rahaa, joka on myös kallista. Rakennusmateriaalin hintojen nousu hidastaa myös rakentamista.

– Mutta ennen kaikkea korkomaailman pitäisi tasaantua johonkin tasoon, että uskallettaisiin alkaa taas rakentaa ja rahoitusta saisi kelpo hintaan.

Ara-tuotannon korkotukilainojen tiukat ehdot korkotukilainoissa – siis silkka byrokratia – kismittävät myös Palosta. Kuitenkin kohtuuhintaiselle vuokra-asuntotuotannolle olisi suuri tarve varsinkin kasvukeskuksissa. Hän peräänkuuluttaa väliaikaisia lakimuutoksia kuten finanssikriisin aikana.

– Korjausrakentaminen on ainoa, jolle ennustetaan lievää kasvua tälle vuodelle. Mutta ei se pelasta tilannetta, koska asuntotuotanto niiaa niin pahasti.

RAKENNUSTYÖMAILLA kuulee lähinnä ulkomaan kieliä, ainakin tällainen on mielikuva. Palosen mukaan ulkomaalaisen työvoiman määrää on mahdotonta sanoa, mutta Uudellamaalla heitä on ainakin yli kolmasosa kaikista rakentajista.

Palonen ottaa kantaa paljon puhuttuun työperäiseen maahanmuuttoon. Rakennusalalla sen lisäämistä hänen mielestään pitäisi harkita kahteen kertaan.

– Rohkenen väittää, että tuotannon järjestely on monin paikoin pielessä. Monella työmaalla on aivan liian iso miehitys. Hyvällä suunnittelulla, organisoinnilla ja tutulla omalla työvoimalla työ voitaisiin tehdä tuottavammin ja tehokkaammin vähemmällä väkimäärällä, jos haluttaisiin.

Hän viittaa yliopistotason tutkimuksiin siitä, että 30 prosenttia esimerkiksi putkiasentajan työajasta menee “källäilyyn, säätämiseen ja odotteluun”, joka johtuu juuri huonosta suunnittelusta, logistiikasta ja johtamisesta.

Logistiikan ongelmista esimerkki: Työmaalle tulleisiin rakennusmateriaaleihin asennettiin mittarit, jotka kertoivat, miten tavara liikkuu.

– Tavara liikkui noin kahdeksan kertaa paikasta toiseen ennen kuin se oli siellä missä piti. Tämä kertoo aika karulla tavalla tilanteen. Tämäkin puoli jää kehittämättä, kun hoetaan koko ajan lisäväen tarvetta, Palonen puuskahtaa.

VIIME VIIKKOINAKIN on luettu hurjia juttuja, kuinka ulkomaista työvoimaa käytetään hyväksi rakennustyömailla. Oikeudessa on parhaillaan ihmiskauppajuttu, jossa Suomeen rakennustöihin houkutellut virolaiset ja latvialaiset joutuivat syyttäjän mukaan pakkotyöhön. Suomessa uhrit rekisteröitiin työntekijäaseman sijaan niin sanotuiksi kevytyrittäjiksi heidän tietämättään.

– Säädöspohjahan meillä on kunnossa eli työehtosopimusta pitää noudattaa, mutta konnat ovat aina askeleen edellä. Kevytyrittäjyys on iso riesa alalla, ja teemme kaikkemme, ettei se valtaisi enempää jalansijaa, Palonen kertoo.

Toimet kitkeä harmaata taloutta ja halpatyövoiman käyttöä ovat hänen mukaansa auttaneet, mutta se mitä tarvitaan nyt on alan omavalvonta ja moraaliloikka.

– Rakennuttajan pitäisi huolehtia siitä, että työmaalla ei ole pitkiä alihankintaketjuja ja epämääräisyyksiä. Koko ajan väitetään, ettei pystytä valvomaan ja sitten sallitaan härskit tapahtumat työmailla. Totta kai pitää olla lainsäädäntöä ja sanktioita, mutta rakennusalan itse pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja putsata tällaiset.

Rakennusliitto tekee voitavansa: liiton toimitsijat käyvät työmailla ja puuttuvat epäkohtiin.

– Mutta selvää on, että se ei ole ammattiliiton perustehtävä vaan viranomaisten. Me olemme tässä ottelussa vähän poliisin roolissa.

PALONEN painottaa, että Rakennusliitto ei lisäisi alalle työperäistä maahanmuuttoa eritoten niin sanotuista kolmansista maista eli EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta niin pitkään, kun räikeää hyväksikäyttöä, pahimmillaan räikeää ihmiskauppaa ei saada kuriin.

– Siellä on aina työvoiman välittäjä, joka järjestelee ja junailee paperihommat työpaikan saamiseksi, ja ottaa hirmusummat siitä välistä. Se menee aina näin. Eivät he tule suoraan YIT:lle tai Skanskalle timpureiksi vaan he ovat aina jossain ketjussa vuokratyövoimana, aliurakoitsijan töissä, kevytyrittäjinä ja ties minä. Se mahdollistaa hyväksikäytön.

Suhdanneherkällä rakennusalalla ylenmääräinen höpöttäminen osaajapulasta ei Palosen mielestä oikein istu.

– Mennään ylös ja alas – ja mitäs sitten, kun työt pysähtyvät kuin seinään? Silloin täällä on joko kolmannesta maasta tullut tai suomalainen tavalla tai toisella sosiaaliturvan varassa joka tapauksessa.

Rakennusliitto on esittänyt hallitusneuvotteluihinkin alalle älytilimallia. Kun työntekijä tulee niin sanotusta kolmansista maista töihin yritykseen, hän saa aluksi tilapäisen oleskeluluvan ja palkanmaksu hoituisi valtion hallinnoiman tilin kautta. Siltä lähtisivät tilitykset muun muassa eläkeyhtiölle ja verottajalle.

– Olemme sormiharjoitelleet tätä asiantuntijoiden kanssa, ja se on täysin mahdollista toteuttaa, jos halua löytyy. Nykyisin valvonta on aina jälkikäteistä. Tässä mallissa aluehallintoviranomainen pystyisi seuraamaan reaaliaikaisesti rahavirtaa – sitäkin, jääkö työntekijälle riittävästi nettoa.

Työnantajaliitto Rakennusteollisuus kannattaa Palosen mukaan myös mallia.

KÄSITYÖAMMATIT eivät näytä kiinnostavan nuoria, ja sama pätee myös rakennusalaa, vaikka asiallisiin ansioihin olisi mahdollisuus päästä. Työ on raskastakin, mutta Palonen uskoo, että intoa vähentävät myös uutiset harmaasta taloudesta ja ihmiskaupasta.

Mestari-kisälli-järjestelmä voisi olla yksi keino tilanteen korjaamiseksi. Rakennusliiton puheenjohtaja olisi myös valmis lyhentämään ammatillista koulutusta kolmesta kahteen vuoteen.

– Totta kai hyvä yleissivistys on tärkeää, mutta onhan näitä erilaisia oppimispolkuja olemassa, vaikka kävisit ammattikoulun kahdessa vuodessa. Mielelläni näkisin niin, että ihminen hankkisi vuodessa perustiedot ja -taidot ja oppisopimuksella työpaikalla oppisi käytännön arjen työn mestarin opastuksella.

TYÖMARKKINOILLA on käynyt aikamoinen puhuri – Palonen kuvailee kevään neuvottelukierrosta suorastaan surkuhupaisaksi. Hän sanoo ymmärtävänsä “jollain lailla” niin sanotun yleisen linjan hakemisen.

– Mutta näin tiukka työnantajan koordinaatio tuottaa väkisin konflikteja, kuten nähtiin. Ja sitten voi kauhistella lakkojen määrää ja vaatia lakko-oikeuden rajaamista. Tältä se näyttää minun silmin.

Tympeimpänä hän pitää valtakunnansovittelijan roolia kaikessa tässä.

– Hän ottaa annettuna Etelärannan ohjeet, käyttää Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n laskuria. Vaikka olisikin jonkinlainen yleinen linja pohjalla, jota sovittelutoiminnassa halutaan noudattaa ja vahtiakin, kyllä kustannusraamin sisällä pitäisi voida alakohtaisesti viritellä erilaisia korotuksia poikkeamatta juurikaan siitä kustannusvaikutuksesta. Mutta kun yleinen linja on lyöty niin tiukasti lukkoon.

Palonen ottaa esimerkiksi ahtaajat ja veturinkuljettajat, jotka vauhdittivat neuvotteluja lakoilla.

– Suomen vienti oli kaksi viikkoa ja junaliikenne kolme päivää seis, mutta lopputuloksena ei ollut yhtään sen kummempaa tulosta. Tessit jäävät kehittämättä, kun mennään jäykästi samalla linjalla. Paineet lopulta patoutuvat, ja jossain rytisee aina.

Hänkin katsoisi, kuten moni muu, Ruotsiin päin sovittelujärjestelmän uudistuksessa, että osapuolet saisivat edes jonkinlaisen yhteisen tilannekuvan taloudesta.

– Meillähän Suomen Pankin ennustetta ja arviota pidetään jumalansanana tässä asiassa. Ja molempien osapuolten talousviisastelijat katsovat tilannetta vielä omasta näkökulmastaan. Itse sovittelujärjestelmä voisi olla lautakuntamainen, sillä nyt se henkilöityy liikaa.

KEVÄÄN kierroksella Rakennusliitto tyrmäsi kertaerän, koska se ei jää palkkojen pohjalle. Aika moni olisi jäänyt siitä myös paitsi alalle tyypillisten lyhyiden työsuhteiden. Kertaerä ohjattiin yleiskorotuksiin ja lisiin. Palonen myöntää, että rakentajat eivät voi olla lopputulokseen kovin tyytyväisiä, koska inflaatio syö ostovoimaa.

Nykymuotoinen työmarkkinamalli on yhtä neuvottelua. Palonen uskoo, että kevään kokemukset loivat SAK:laisissa liitoissa kriisitietoisuutta. Yhteistoimintaa kannattaa hänen mukaansa jatkaa.

– Päänavaajaliittoa pitää tukea, ja jos ratkaisua ei tahdo syntyä, liitto kerrallaan jättää työtaistelu-uhkia – kuten kävi kevään kierroksella.

Paikallinen sopiminen tuntui vielä jokin aika sitten olevan ay-liikkeelle jonkinlainen kirosana, mutta rakennusalallakin sovitaan asioista nykyään hyvin paljon. Ja se sopii, kun sopiminen ei ole sanelua.

Palonen muistaa, kuinka työnantajaliitto Rakennusteollisuuden työmarkkinajohtajalta kysyttiin, “kun vouhkaaminen oli hulluimmillaan paikallisesta sopimisesta”, onko sitä tarvetta lisätä alalla. Yksiselitteinen vastaus oli “ei”.

SÄÄTYTALON suuntaan hallitusneuvotteluihin Rakennusliiton puheenjohtaja on katsellut aika kauhunsekaisin tuntein. Varsinkin halu puuttua lakko-oikeuteen hirvittää. Rakentajat olivat viimeksi lakossa vuonna 2018 palkkajärjestelmäuudistuksen takia. Rakennusliitto oli vaatinut sitä, mutta “isännät” eivät siitä innostuneet.

– Pöydässä oli lisäksi aika isoja heikennysyrityksiä. Meiltä vaadittiin myös takautuvasti osallistumaan kilpailukykysopimukseen, jossa emme olleet mukana.

Sopimus sisälsi aikoinaan muun muassa palkkatason jäädyttämistä, työajan pidentämistä ja lomarahojen leikkauksia.

– Täytyy myöntää, että meidät yllätti, että isännät löysivät toisensa ja vastasivat koko alaa koskevalla sulku-uhalla. Se ei ole historiassa tavatonta, mutta viime vuosina kyllä. Isännät kyllä kärsivät siinä enemmän kuin me. Siitä syntyi paine tehdä sopimus.

TYÖTTÖMYYSTURVAN kohtalo huolestuttaa myös Palosta: “Meille on tärkeää, ettei siihen koskettaisi.” Ansiosidonnaista hän pitää “vähän herkkänä aiheena”.

– Se pitää tietenkin säilyttää, mutta tämä järjestelmä on tehty liian monimutkaiseksi ja sitä ollaan sotkemassa lisää. Haluaisin selkeämpää lainsäädäntöä, niin että lyhyemmänkin keikan vastaanottaminen kannattaa, eikä siitä joudu kärsimään taloudellisesti.

Tulee hallitusohjelmaan präntätyksi mitä tahansa, Palonen luottaa siihen, että ay-liike on tarpeeksi voimakas puolustamaan palkansaajia kovinkin toimin, jos se on tarpeen.

– Demokraattisessa valtiossa ay-liikettä ei voi tappaa. Jos sitä yritetään, kannattaa kysyä, millaisessa yhteiskunnassa me oikein elämme. Valko-Venäjän tyyppisessä, sitäkö me haluamme?

RAKENNUSLIITTO on ay-liikkeen viimeinen vasemmistoliiton linnake. Vallasta taistelivat aikoinaan SKP – sen enemmistö- ja vähemmistösiipi – sekä sosialidemokraatit.

– Yhtä varmaa kuin koivuun tulivat keväällä lehdet, yhtä varmaa oli varsinkin 1970-luvulla rakennusalan lakko, kun vähemmistöläiset vaativat kovempaa linjaa ja valtaapitävien piti vastata vaatimuksiin.

Palosen tullessa keskustoimistoon töihin, liitossa jylläsivät vielä poliittiset ryhmät. Tällainen ryhmätoiminta loppui vuonna 2011.

– Se on helpottanut todella paljon elämää ja keskittymistä tekemiseen, mitä on ihan tarpeeksi ilman sisäistä valtakamppailuakin. Nyt on helppo hengittää, kun voimme keskustella ilman mitään poliittisia ryhmiä asiallisesti, olla eri mieltäkin ja tehdä kuitenkin päätökset.

Palonen huomauttaa, että hänellä itsellään ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta hän on ikänsä äänestänyt aina vasemmistoliittoa.

PERUSSUOMALAISTEN “jytkyä” ay-vaikuttamiseen on odotettu kauan, mutta sitä ei ole kuulunut. Palonen arvioi, että Rakennusliiton jäsenkunnastakin löytyy perussuomalaisten kannattajia kuten monista muistakin duunariammattiryhmistä.

– Se porukka ei ole kovin järjestäytynyttä. Tosin jo järjestelmä monessa liitossa blokkaa perussuomalaisten ryntäystä vaikuttajapaikoille, koska ehdokkaaksi pääseminen vaatii tietyn määrän kannattajia.

Perussuomalaiset esiintyi ainakin alkuaikoina työväenpuolueena, mutta Palosen mielestä siltä ei ainakaan nykyisin vaikuta, kun puolue olisi valmis leikkaamaan esimerkiksi työttömyysturvasta.

Kimmo Palosella on edessään ainakin neljä vuotta puheenjohtajana. Hänen missionsa on selkeä:

– Työmiehen ja -naisen kunnianpalautus sekä työsuhdetyön kunnianpalautus. Ylipäätään se, että ymmärrettäisiin, että ihmiset eivät ole vain tuotantovälineitä.