Kaupungissa äänestetään valtuuston jäsenistä, jotka tulevat myöhemmin valitsemaan kaupungin pormestarin. Nyt kaupunkia on hallinnut vuodesta 2004 lähtien yksi ja sama pormestari, Ljubo Beslic. Kaupunginvaltuusto on ollut taas tyhjillään vuodesta 2012, jolloin viimeisen vaaleissa äänestetyn hallinnon valtakausi päättyi.

Vaalien järjestäminen on takunnut ennen kaikkea siksi, että kaupungissa valtaa pitävien kroaattipuolue HDZ:n ja bosniakkien SDA:n välillä on ollut riitaa siitä, miten vaalipiirit jaetaan. Taustalla on ollut puolueiden valtataistelu ja pelko siitä, että vaalipiirien jako voisi suosia toista.

Kaupungin asukkaille tämä on tarkoittanut sitä, että monet arjen asiat ovat takunneet roskienkeruusta alkaen, eikä esimerkiksi infrastruktuuria ole voitu kehittää.

– Sieltä tuli päätös, että vaalit pitää järjestää, koska on ihmisoikeusrikkomus, jos niitä ei järjestetä.

Tämän jälkeen kansainvälisen yhteisön patistuksella vaalipäivästä saatiin lopulta sovittua.

Jakolinjat näkyvät kouluista lähtien

Bosnian vuosien 1992–1995 sodan jakolinjat näkyvät yhä Mostarin politiikassa. Kaupungin kroaatit ja bosniakit taistelivat yhdessä serbejä vastaan sodassa. Ryhmät kävivät kuitenkin myös keskenään taisteluita Mostarin hallinnasta.

Kaupunki sai sodasta paljon vaurioita. Historiallinen keskusta ja kaupungin tunnetuin nähtävyys, Mostarin silta, tuhottiin sodan aikana. Silta rakennettiin myöhemmin uudelleen.

Sodan jälkeen Bosnia ja myös Mostar ovat pysyneet jakautuneina. Reilun 100  000 asukkaan kaupunki on jakautunut katolilaisten kroaattien ja pääasiassa muslimeita edustavien bosniakkien välillä.

–  Jakautuneisuus näkyy vähän kaikessa. Koulut ovat jakautuneet sen mukaan, ollaanko kroaatteja vai bosniakkeja, kuten myös hallinto. Tämä hankaloittaa vähän kaikkea ja vaatii puolen valintaa ihmisiltä, jotka haluaisivat vaikuttaa asioihin. Se on vähän sellainen este kaikelle uuden ideoinnille, Hakala sanoo.

Mostarin paikallispolitiikka heijastelee maan jakautuneisuutta laajemmin. Valtaa ovat pitäneet kolme kansallismielistä puoluetta – bosniakkien SDA, kroaattien HDZ ja serbien SNSD. Ne ovat hyötyneet etnisistä jakolinjoista ja puskeneet niitä myös itse.

Samalla muut puolueet ovat jääneet niiden jalkoihin. Hakalan mukaan kiinnostava kysymys vaaleissa onkin, miten Nasa Stranka ja muu oppositio onnistuvat tarjoamaan Mostarissa vaihtoehtoa puolueille, jotka nojaavat etnisiin jakolinjoihin.

–  Kiinnostavaa on, miten äänet jakautuvat sellaisten oppositiopuolueiden välillä, jotka eivät ole niin sidottuja etnisiin intresseihin, hän sanoo.

Ongelmallinen rauhansopimus halvaannutti päätöksentekoa

Bosnian sodan päätti Daytonin rauhansopimus, jonka solmimisesta tuli tällä viikolla kuluneeksi 25 vuotta. Bosnia-Hertsegovina jaettiin sopimuksessa kahteen tasavaltaan: serbitasavaltaan sekä bosniakkien ja kroaattien federaatioon.

Molemmilla on omat hallintoelimensä, minkä lisäksi koko liittovaltiolla on myös oma parlamentti ja presidenttineuvosto. Kaikki tärkeimmät julkiset virat on jaettu etnisten ryhmien kesken, ja maalla on esimerkiksi kolme presidenttiä.

Moni pitää Daytonin sopimusta nykyisen pattitilanteen merkittävänä taustatekijänä. Sopimuksen on katsottu olleen liiaksi ulkovaltojen sanelema, paaluttaneen etniset identiteetit liian tiukasti ja luoneen pohjan tilanteelle, jossa jakolinjoja vahvistetaan purkamisen sijasta. Ihmiset joutuvat valitsemaan identiteettinä etnisen ryhmän mukaan, halusivat he sitä tai eivät.

Myös Hakalan mukaan sopimus on jumittanut Bosnia-Hertsegovinan nykypäivän kehityksen.

–  Rauhansopimuksen onnistuminen perustui siihen, että annettiin eri ryhmille omat edustukset tasapuolisesti, mutta se on samalla halvaannuttanut päätöksenteon, koska kaiken olla pitää olla ryhmien välillä tasapuolista. Mitään sen ohitse ei voida ehdottaa.

–  Sopimus onnistui siinä, että rauha on pysynyt. Sen ei kuitenkaan ollut tarkoitus luoda maalle pysyvää perustuslain pohjaa, minkä se on nyt tehnyt, hän lisää.

Nuorissa ja uudessa oppositiossa on toivoa

Se, miten Bosnian jakolinjoista päästäisiin eteenpäin, ei ole helppo kysymys.

–  Se, mikä tie eteenpäin voisi olla, on kauhean kiistanalainen kysymys. Mitään ilmiselvää ratkaisua ei ole. On noussut myös ääniä, että tulee luoda uusi perustuslaki ja kumota Daytonin aikana luotu perustuslaki, Hakala sanoo.

Bosnian nuorissa ja kansalaisyhteiskunnassa on kasvavaa muutoshalukkuutta. Mostarin vaalien järjestämistä eteenpäin puskenut monietninen Nasa Stranka -puolue on pyrkinyt jo aiemmin vaaleissa haastamaan etnisiin jakolinjoihin perustuvia puolueita ja luomaan politiikkaan uudenlaista otetta.

Nasa Strankan kannatus on toistaiseksi pientä, mutta esimerkiksi vuoden 2016 kuntavaaleissa se onnistui nousemaan pääkaupunki Sarajevon toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

–  Poliittinen järjestelmä perustuu korruptoituneisiin poliitikkoihin, joita on vaikea kiertää, jos haluaa vaikuttaa politiikkaan. Mutta kansalaisyhteiskunta ja Nasa Stranka ovat luoneet toivoa, että vaikuttamisella voi saada jotain aikaa, Hakala sanoo.

Hakalan mukaan muutosta toivovilta vaatimuksia on kohdistunut myös EU:lle.

–  Niiden mukaan kaikessa Bosnia-päätöksenteossa pitäisi kuulla kansalaisyhteiskuntaa, ei politiikkoja, jotka eivät edusta kansan ääntä.

Sanna Raita-aho – STT