Lapseni aloittaa syksyllä peruskoulun ja toivon, että koulupolku on pikkuisellani turvallinen, kannustava ja uusia kokemuksia tuova. Koulukiusaaminen on yhteiskunnassamme sitkeä ongelma, jolla voi olla uhrin elämälle kauaskantoisia ja traagisia seurauksia.

KOULUKIUSAAMISELLE ja kouluväkivallalle on oltava ehdoton nollatoleranssi. Kiusaamisen ehkäisyä tulee lisätä ja toisia epäkunnioittavaan käytökseen puuttua.

Opetetaan lapsia olemaan empaattisia, ajattelemaan miltä toisista tuntuu, ja toimimaan ryhmänä yhdessä. Jokaiselle voi sattua virheitä, mutta niihin pitää puuttua ja oppia jo pisarasta, eli varhaisessa vaiheessa.

ÄLYPUHELIMET tuovat lapsille rauhattomuutta ja liikkumattomuutta, ja ne voivat olla myös väline verkossa kiusaamiseen. Täyskieltoon en usko, mutta mitä jos käytettäisiin älypuhelimia rajoitetusti?

Koulujen viihtyisyyteen pitää myös panostaa, jotta välitunneilla lapsille on riittävästi mielekästä tekemistä. Älylaitteita voi käyttää oppitunneilla pedagogisesti, jos opettaja katsoo sen tarpeelliseksi.

RYHMÄKOKOJEN on oltava pieniä, enintään 20 oppilasta. Lisäksi luokassa on oltava riittävästi aikuisia ja erityisen tuen tarvitsevilla tukea. Pienluokkia tulee edelleen hyödyntää tukimuotona. Kouluihin tulee siis suunnata riittävästi resursseja.

Koulut eivät voi toimia korvikkeena mielenterveyspalveluille. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tulee toimia nopeasti ja olla helposti saavutettavissa.

Samaan aikaan tulee lisätä nuorten resilienssiä eri elämäntilanteisiin, johon pääsemiseksi myös opetushenkilöstöä tulee kouluttaa.

Kirjoittaja on Rovaniemen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja SDP:n kunta-ja aluevaaliehdokas