Puolueen sisäisissä toiveissa varmana pidetty kolmas paikka Euroopan parlamentissa jäi 35 000 äänen päähän. SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi hahmottaa suurimmaksi syyksi Li Andersson -ilmiön.

Tulosta ei osannut ennen vaaleja ennakoida kukaan. Vasemmistoliiton väistyvän puheenjohtajan suosio, joka ylitti muun muassa koko keskustapuolueen kannatuksen, ei näkynyt mielipidemittauksissa.

– Kyllähän se vaalitulos oli erityisesti vasemmistoliiton kannatuksen osalta varsin yllättävä. Erittäin hyvä vasemmistoliitolle, Näkkäläjärvi toteaa.

Moni mielipidekyselyissä SDP:n kannattajaksi ilmoittautunut äänesti lopulta Anderssonia, Näkkäläjärvi arvelee.

Yhtenä vaalien puheenaiheena oli laitaoikeiston nousu ja sen merkitys tavallisille ihmisille. Näkkäläjärvi katsoo, että SDP oli puolueena tässä keskustelussa vahvasti mukana ja sai näkökantansa esille.

– Siinä voi sanoa, että onnistuttiinkin.

YKSINÄÄN miltei 250 0000 ääntä saanut Andersson oli ylivoimainen etelän suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Tampereella demarien ero vasemmistoliittoon jäi huomattavaksi.

SDP kuitenkin pärjäsi hyvin sellaisilla alueilla, joissa oli vahvat alueellisesti tunnetut ehdokkaat – kuten Jämsässä, Lappeenrannassa ja Hyvinkäällä. Alueilla, joissa ehdokkaat eivät olleet niin tunnettuja tai heitä ei lainkaan ollut, tuli laskua. Näin kävi esimerkiksi Lapin ja Vaasan vaalipiireissä.

– Ehdokasasettelun merkitys on aivan valtava, se on yhtenä oppina otettavissa matkaan.

Näkkäläjärvi kuitenkin huomauttaa opposition ottaneen eurovaaleissa voiton prosentein 55-45 ja meppien paikkamäärässä 9-6.

Vaikka vasemmistoliitto yli kaksinkertaisti oman kannatuksensa, SDP:kin teki pienen 0,2 prosenttiyksikön nousun vuoden 2019 EU-vaalien tulokseen nähden.

Näkkäläjärven mielestä vaalien toinen suuri tarina Anderssonin suosion ohella on perussuomalaisten totaalinen romahdus. Ilmiöt eivät liity toisiinsa.

– Perussuomalaisille eurovaalit ovat olleet vaikeat äänestäjien liikkeelle saamisessa.

PERUSSUOMALAISIA äänesti kevään eduskuntavaaleissa 620 000 ihmistä, mutta eurovaaleissa puolue sai runsaat 140 000 ääntä. Eli noin puoli miljoonaa ihmistä jäi joko nukkumaan tai äänesti jotain toista puoluetta.

Näkkäläjärvi pohtii, että kyseessä on varmaan jonkinlainen Suomen ennätys.

Romahdukselle on vaikea löytää jotain yhtä syytä. Voi olla, että merkittävä määrä perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneistä on pettynyt hallituksen politiikkaan ja jätti siksi EU-vaalit väliin.

Puolueen alkuvuoden kannatus oli useamman kuukauden ajan laskeva pudoten helmikuun 20:sta prosentista kesäkuun 14,8 prosenttiin.

Toisaalta vielä EU-vaalien ennakkoäänestyksen jälkeisessä Ylen kyselyssä PS sai 16,5 prosentin kannatuksen, kun lopulta vaalitulos jäi 7,6 prosenttiin.

DEMAREIDEN ehdokaslistalla oli kaksi selkeää ja myös EU-parlamenttiin valittua ykkösehdokasta, Eero Heinäluoma (96 503 ääntä) ja Maria Guzenina (52 979 ääntä).

Varasijalle jäänyt Ville Merinen sai runsaat 30 000 ääntä, neljänneksi ja viidenneksi tulleet Kimmo Kiljunen ja Suna Kymäläinen vajaat 11 000 ääntä.

Vaalit voittaneessa kokoomuksessa valittujen neljän ehdokkaan takana oli vielä runsaat 34 000 ääntä saanut Sirpa Pietikäinen (varalla) ja runsaat 27 000 ääntä saanut Susanne Päivärinta ja heidän jälkeensä vielä kaksi 10 000 äänen rajan ylittänyttä ehdokasta.

Kokoomuksen ehdokaskärkeä voisi tuloksen perusteella sanoa leveämmäksi: äänestäjille oli tarjolla runsaasti valtakunnanpolitiikassa tunnettuja ja asiantuntijoiksi miellettyjä hahmoja.

Näkkäläjärven mukaan kokoomuksen listalla oli sekä arvokartan konservatiivinurkkaan sijoittuneita ehdokkaita, kuten Pekka Toveri ja Mika Aaltola, että arvoliberaaleja kuten Henna Virkkunen ja Sirpa Pietikäinen. Aaltola ja Toveri kokosivat yhteensä noin 200 000 ääntä. Virkkunen, Aura Salla ja Pietikäinen yhteensä noin 150 000 ääntä.

– Vaikka he ovat erityyppisiä ehdokkaita, ehdokasasettelulla oli merkitystä. Eri laidoille puolueessa sijoittuvat pärjäsivät.

Sekä Li Andersson että kokoomuksen ääniharava Mika Aaltola olivat ehdolla alkuvuoden presidentinvaaleissa. Näkkäläjärvi uskoo molempien hyötyneen niiden vaalien julkisuudesta.

EU-vaalien yhteydessä on puhuttu myös blokkipolitiikasta. Andersson vaikutti syöneen ääniä paitsi SDP:ltä myös vihreiltä punavihreän blokin sisällä.

Näkkäläjärvi toteaa peruslähtökohdan olevan, että oma luottamus on ansaittava joka päivä uudestaan.

– Mutta jos katsoo tulosta, lopputuloshan oli semmoinen, että vasemmistoliitto sai 17 prosenttia, me noin 15 prosenttia ja vihreät noin 11 prosenttia, niin kyllähän näiden kolmen puolueen yhteiskannatus oli nyt merkittävästi korkeampi kuin viime kevään eduskuntavaaleissa. Eli kyllä tässä oli kysymys laajemmasta asiasta.

SUUREEN tuhkanripotteluun tai poliittisiin äkkiliikkeisiin ei SDP:lla ole Näkkäläjärven mukaan EU-vaalien takia aihetta.

SDP:n on hänen mukaansa edelleen kyettävä puhuttelemaan laajasti monentyyppisiä äänestäjiä, jotta puolue menestyy.

Näkkäläjärvi muistuttaa, että SDP:n kannatus on noussut keväällä ja on ollut mittauksissa parhaimmillaan yli 24 prosenttia.

– Kannattaa mieluummin koittaa jatkaa pitkällä vakaalla linjalla ja haastaa hallitusta sekä tarjota omia vaihtoehtoja niin kuin nyt on vaikkapa talous- ja kasvupuolelle tehty.

Näkkäläjärvi toivoo, että SDP sisuuntuisi siten, että kunta- ja aluevaaleissa ehdokasasettelu on kunnossa.

– Minusta Li Anderssonia on ihan paikallaan kehua ja todeta, että hänellä on kyllä varsin poikkeuksellisia poliittisia kykyjä.

Pitäisikö kärkiehdokkaista ruveta tekemään erillisiä mittauksia koko maan vaaleissa?

– Ehdottomasti pitäisi, Näkkäläjärvi sanoo, mutta ei halua antaa neuvoja kannatusmittauslaitoksille.

Yksilökannatuksen mittaaminen on muissa kuin presidentinvaaleissa vaikeaa. Monet ihmiset eivät vaalisalaisuuden säilyttämiseksi halua kertoa kyselijöille ehdokkaastaan liian tarkasti.

SDP aikoo tehdä syksyn aikana perusteellisen oman analyysinsä eurovaalien opetuksista.