”Näitä viestejä ei saa sivuuttaa” – Eriarvoisuus ei ole vain köyhän ongelma

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Hallituksen pitää ottaa vakavasti huoli eriarvoisuuden kasvamisesta, Sirpa Paatero korostaa.

Kansanedustaja Susanna Huovinen (sd.) vaatii hallitusta ottamaan eriarvoistumisen vakavasti ja arvioimaan kehitystä nykyistä paljon herkemmin.

Hän viittaa useisiin tutkimuksiin, joissa kannetaan huolta kansalaisten kasvavasta eriarvoisuudesta. Kuluneella viikolla esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) kyselyssä 72 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että tuloerot ovat kasvaneet liian suuriksi.

– Näitä viestejä ei pidä sivuuttaa, vaan ne on otettava vakavasti, Huovinen vaati puhuessaan lauantaina Jämsässä.

Jokaiselle on annettava mahdollisuus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.

Eriarvoisuutta ei pidä nähdä Huovisen mielestä vain heidän ongelmanaan, jotka joutuvat elämään työttömänä, syrjässä, osattomana tai suoranaisessa köyhyydessä. Tien päässä voivat olla isot kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset ongelmat.

– Etenkin pienen kansakunnan pitää huolehtia, että jokaiselle kansalaiselle annetaan mahdollisuus löytää oma lahjakkuutensa ja osallistua yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen. Jollei eriarvoistumiskehitykseen puututa, se voi pahimmillaan heikentää työllisyyttä ja taloutta merkittävästi, Huovinen huomautti.

Hallituksen päätökset ovat kasvattaneet eriarvoisuutta. Huovinen nostaa esille esimerkiksi asiakasmaksujen rajut korotukse, jotka ovat omiaan heikentämään jo valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten asemaa.

”Lipsuu komiikan puolelle” – Politiikan tutkijat: Uusi vaihtoehto ajautumassa muun hallituksen armoille

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Uuden vaihtoehdon (uv.) heikko gallupmenestys ajaa ryhmän muun hallituksen armoille. Näin arvioivat Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen ja erikoistutkija Erkka Railo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Uusi vaihtoehto sai tuoreessa Ylen kyselyssä vain 0,7 prosentin kannatuksen, kun hallituskumppanit painivat aivan eri sarjassa: keskustaa kannatti yli 16 prosenttia vastanneista ja kokoomusta yli 20 prosenttia. Tulokset olivat samansuuntaisia myös Helsingin Sanomien kyselyssä.

– Pikkuisen lipsuu komiikan puolelle, että on tilanne, jossa Uudella vaihtoehdolla on viisi ministeriä, mutta ei kannatusta ollenkaan, sanoo Railo.

Tilanne on Railon mukaan täysin uusi: Suomen poliittisessa historiassa ei ole aiemmin oltu hallituksessa näin heikolla kannatuksella.

– On selvää, että tällaisella romahduksenomaisella kannatuksen laskulla pitäisi olla aika dramaattiset vaikutukset siihen, mitä hallitus pystyy tekemään ja saa aikaan, Railo sanoo.

Gallupit eivät ole vain gallupeja.

Gallupit eivät ole tutkijoiden mukaan vain gallupeja, vaan ne vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä hallitus saa aikaan.

– Kannatusta seurataan jatkuvasti. Se vaikuttaa henkisesti, ja antaa selkänojaa. Jos on kova kannatus niin puolue on voimansa tunnossa. Heikommalla kannatuksella ajaudutaan puolustusasemiin, sanoo Rahkonen.

Uusi vaihtoehto varoo tekemästä virheitä ja menettää vaikutusmahdollisuuksiaan, arvioi Rahkonen.

– Uusi vaihtoehto tuskin saa senkään vertaa kädenjälkeään hallitukseen politiikkaan, kun mitä perussuomalaiset saivat.

Tämä voi näkyä Rahkosen mukaan esimerkiksi kehitysyhteistyön määrärahoissa, maahanmuuttoasioissa ja EU-kysymyksissä. Uusi vaihtoehto voi joutua alakynteen, ja gallupeista vauhtia saanut kokoomus niskan päälle.

– Jos Uusi vaihtoehto menee hankalaksi, se voidaan heittää ulos, ja tilalle ottaa RKP ja kristillisdemokraatit, Railo sanoo.

Uuden vaihtoehdon pois potkiminen saattaa Railon mukaan alkaa houkutella erityisesti kokoomusta. Puoluetta varmasti hiertää, että kyselyiden kärkenä sillä on saman verran ministereitä kuin pohjamudissa matavalla Uudella vaihtoehdolla – ja kaksi vähemmän kuin keskustalla, joka on hallitustaipaleensa pohjalukemissa.

Kokoomus voi gallupmenestyksensä nojalla saada helpommin ajettua läpi esimerkiksi palvelujen yksityistämistä, Rahkonen sanoo.

– Saattaa olla, että kokoomuksen kädenjälki näkyy entistä voimakkaammin.

Myös hallituksen alle 40 prosenttiin painunut kokonaiskannatus vaikuttaa sen toimintakykyyn, Railo sanoo.

– Tuskin hallitus kykenee suuriin ja dramaattisiin päätöksiin, ja uusiin poliittisiin avauksiin.

Vain gallupjohtaja kokoomuksella on puhtia tehdä uusia avauksia.

Sen sijaan hallitus keskittynee viemään nykyiset hankkeet maaliin. Vain gallupjohtaja kokoomuksella on Railon mukaan puhtia tehdä uusia avauksia. Mitä suurempi kannatus, sen enemmän riskinottokykyä ja neuvotteluasemia muiden puolueiden kanssa, tutkija kertoo.

Toisaalta hallituksen on helpompi työskennellä yhdessä, kun Jussi Halla-ahon maahanmuuttovastaiset perussuomalaiset lähtivät hallituksesta, Rahkonen sanoo.

Kannatuksen romahdus on kuitenkin niin poikkeuksellisen iso, että vaikutuksia on hankala arvioida, muistuttaa Railo.

Uudesta vaihtoehdosta tulee Sininen tulevaisuus -niminen puolue, jos se saa kannattajakortit kasaan.

– Syksyllä nähtäväksi jää, suhtautuvatko hallituskumppanit Siniseen tulevaisuuteen minkäänasteisella vakavuudella.

”Kokonaisuuksia ei pidä repiä rikki” – SDP:n Ihalainen muistuttaa kuntien tärkeistä tehtävistä

Kuva: Jari Soini

Kuntien asema ja rooli ovat ehkä suuremmassa muutoksessa kuin mitä annetaan ymmärtää, SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen (kuvassa) toteaa.

– Muutoksen ajureina ovat sote- ja maakuntauudistus sekä kasvupalvelujen kehittämislinjaukset. Kuntien uusien valtuustojen ja hallitusten tulee rakentaa ja päivittää uudelleen strategiansa.

Hallituksen uudistuksien jälkeen kunnille on jäämässä edelleen tärkeitä palvelutehtäviä, sivistys- ja koulutusvastuut.

– On yhä tärkeämpää rakentaa kuntien elinkeinopoliittiset tavoitteet kunkin kunnan vahvuuksille. Pelkästään jäljelle jäävien palvelujen varaan kuntien elinvoimaisuutta ei voida rakentaa.

– Tavoitteena tulee olla hyvän ja turvallisen elinympäristön tuottaminen asukkaille ja houkuttelevan toimintaympäristön luominen yrityksille ja elinkeinoelämälle. Hyvinvointi syntyy työstä.

Elinkeinopolitiikassa ja investointien saamisessa onkin Ihalaisen mukaan yhä tärkeämpää tehdä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.

Puolueen tavoitteena on esittää kunnille laajaa roolia kasvupalveluissa ja työllisyyden hoidossa.

SDP on tuottanut kuntapäättäjille kuntien elinkeino- ja omistajapoliittisen ohjelman. Ohjelman tarkoitus on tukea ja antaa tietoa päätöksentekijöille SDP:n linjauksista uudistuvien kuntien elinkeinopolitiikan toteuttamisessa.

– Puolueen tavoitteena on – toisin kuin hallituksen – esittää kunnille laajaa roolia kasvupalveluissa ja työllisyyden hoidossa, kansanedustaja Lauri Ihanalainen toteaa.

Kunnille tulee hänen mukaansa turvata kasvupalvelujen toteuttaminen haluamallaan tavalla ja mahdollisuus tuottaa niitä myös itse.

– Työllisyys, koulutus- ja elinkeinopolitiikan toisiaan tukevia kokonaisuuksia ei pidä repiä kunnissa rikki. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden katkaisussa toteutettujen kuntakokeilujen tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– SDP:n nuorisotakuuohjelman mukaisesti kunnilla tulisi olla kokonaisvastuu nuorten eri elämän taitekohdista, mm. koulutus- ja työllisyysasioissa.

Yhtiöittämisen myötä toiminnot siirtyvät kauemmaksi poliittisesta kontrollista.

 

Hän sanoo, että uusien kuntapäättäjien olisi tärkeää syventyä elinkeinopolitiikan tueksi myös kuntien omistajapoliittisiin linjauksiin.

– Kuntien omistajapolitiikka on jo nyt hyvin monimuotoista. Tässäkin asiassa kuntalaisten etu ohjaa omistajapolitiikkaa. Kuntien omistamien yhtiöiden määrä on kasvanut.

– Se haastaa myös kuntien demokraattisen ohjauksen. Yhtiöittämisen myötä toiminnot siirtyvät kauemmaksi poliittisesta kontrollista ja läpinäkyvyys voi hämärtyä.

Ihalainen kertoo uskovansa, että valtakunnan tasolla toteutettavan politiikan ohella kuntatasolla tehtävillä ratkaisuilla on kansalaisille suuri merkitys.

–  Kuntapolitiikkaa toteutetaan lähellä ihmisten arkea. Siksi SDP:n kuntapäättäjien on tärkeää olla aktiivisia ihmisten arjen asioissa ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Tällainen työ on omiaan kasvattamaan kansalaisluottamusta.

Malmilla pelissä järki ja tunteet – kiista lentokentän kohtalosta ei ole ohi

Kuva: Ella Kaverma
Kataisen hallitus päätti kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Helsingin kaupunki kaavailee alueelle 25 000 ihmisen asuntoja. Kaupunkilaiset puolestaan jarruttavat kentän alasajoa valittamalla hallinto-oikeuteen.

Pienlentokone teki nopean täyskäännöksen Lauttasaaren yläpuolella. Takaraivosssani tuntui ikävä muljahdus. G-voimien hellitettyä ja pystyessäni jälleen liikkumaan, kuulokkeesta kuului kuljettajan sekä vieressä istuvan ilmailualan harrastajan naurua.

– Se otti hieman vatsassa, huokaisin mikrofoniin.

– Ei tehdä sitä ihan heti uudelleen.

Pienkoneen kyytiin pääsimme kuvaajan kanssa viime vuosina tiukan kaupunkipoliittisen silmukan keskellä olleelta Malmin lentokentältä.

Helsingin kaupungin omistamalle lentokentän maa-alueelle tehtiin lokakuussa 2016 yleiskaava. Viimein, sanovat kentän alueen asuttamista kannattavat. Hätiköiden, totesivat puolestaan kentän toiminnan jatkamista puolustavat.

Kentän kohtalo päätyi alkuvuodesta myös keskelle kiivasta eduskuntakeskustelua Lex Malmi -kansalaisaloitteen myötä. Aloitteessa esitetään, että valtio pakkolunastaisi kentän rakennuksineen Helsingiltä. Siinä siis käytännössä halutaan, että valtio puuttuisi Helsingin oikeuteen päättää alueen käytöstä.

Aloite on paraikaa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, jossa arvioidaan loukkaisiko se perustuslakiin kirjattua kunnallista itsehallinto-oikeutta sekä omaisuudensuojaa.

Kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Kaupunkilaisten näkökulmasta kentästä käytävä taistelu pistää helposti silmään suuren julkisuuden vuoksi. 1980-luvulta Helsingin kaupunginvaltuustossa istuneen Osmo Soininvaaran (vihr.) mielestä tapausta ei voi kuitenkaan kaikilta osin pitää poikkeuksellisena kunnallispolitiikassa.

– Helsingin kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Asuttamista on Soininvaaran mukaan hidastanut se, että ”joku kahjo” meni 1900-luvun alkupuolella tekemään kentästä vuokrasopimuksen sadaksi vuodeksi valtion kanssa. Sopimuksen oli määrä päättyä vasta vuonna 2034.

Demokraatin toimittaja ja kuvaaja pääsivät koelennolle kuvassa olevalla nelipaikkaisella potkurikoneella. Takana näkyy lentokentän päärakennus, jota on esitetty suojelukohteeksi.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus päätti kuitenkin kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Kenttää hallinnoi Finavia. Siellä toimi myös Patrian ammattilentäjiä kouluttava yksikkö ja rajavartiolaitoksen vartio­lentolaivueen Helsingin tukikohta.

Vetäytymistä perusteltiin muun muassa ylläpitokustannuksien kalleudella.

Vuoden 2017 alusta Finavia luovutti Malmin kentän viimeiset osat ja rakennukset Helsingin kaupungin hallintaan. Kentän maa-alue on puolestaan ollut kaupungilta aina vain vuokralla.

– Valtion kanssa tehtyä sopimusta ei olisi missään tapauksessa uusittu, ei ainakaan ilmaiseksi, Soininvaara huomauttaa.

Kuten politiikassa yleensäkin, raha näyttelee keskeistä roolia Malmin kysymyksessä. Kentän alueen rakentaminen 25 000 henkilön hyvällä paikalla sijaitsevaksi asuin­alueeksi on kroonisesta asuntopulasta kärsivälle kaupungille otollinen tilaisuus.

Alueen halvin mahdollinen tuotto kaupungille kaavoituksen jälkeen olisi Soininvaaran arvion mukaan noin 20 miljoonaa.

– Tämä olisi sitten se hinta millä kaupunki olisi voinut harrasteilmailualuetta valtiolle vuokrata. Jos sitten laskee kuinka paljon yksi lasku tai nousu kentällä olisi tullut maksamaan, niin aika paljon.

– Järjestettäessä tärkeysjärjestykseen kaupungin asioissa vanhusten ja lasten hoito sekä harrasteilmailun subventointi, niin se ei ihan ensimmäisenä ole jonossa. Lisäksi rakennusmaa kentän alueella on Kalasataman-, Arabianrannan- tai Pikkuhuopalahden alueisiin verrattuna aivan erinomaista.

Kentän puolustajat kuitenkin korostavat, että kentän lentoliikenteestä vain noin 20 prosenttia syntyy harrasteilmailusta. Lisäksi puolustajat ovat esittäneet, että vastaavanlaisia rakennusalueita löytynee muualtakin pääkaupunkiseudulta. Soininvaarasta on oleellista huomata kentän olevan jo valmiiksi kaupungin omistuksessa.

– Se ”muu” alue ei ilmeisesti olisi kaupungin omistuksessa, jolloin se pitäisi ostaa. 3–4 neliökilometriä maata maksaa satoja miljoonia euroja. Kaikki tämä olisi pois esimerkiksi päivähoidosta, jollei kaupunkilaisten veroprosenttia nosteta prosenttiyksiköllä kolmeksi vuodeksi.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia.

Soininvaaran perustelut tuntuvat vakuuttavilta. Alueen asuttamista vastustavat kiinnittävätkin toiminnassaan huomiota toisiin seikkoihin. Argumentit liittyvät muuhunkin kuin lentämisen puolusteluun, nimittäin kaupungin toiminnan läpinäkyvyyteen. Keskustelussa on  myös haluttu tuoda entistä vahvemmin esille, onko kenttä vain Helsingin asia.

Aktiiviseksi kansalaiseksi itsensä määrittelevä Sampsa Jyrkynen kertoo alkaneensa vaatia kaupungilta vastauksia, koska sen päätökset tuntuvat ”haisevan” pahasti.

– Toimintani on tietynlaista laillisuusvalvontaa. Mielestäni olisi todella kiva, että asioista löytyisi selkeät asiakirjaketjut.

Jyrkysellä ei ole roolia kentän toimintaa puolustavissa yhdistyksissä. Omien sanojensa mukaan hän ei myöskään omaa voimakasta mielipidettä kentästä puolesta tai vastaan, vaikka lentämässä aika-ajoin käykin.

– Minua ylipäänsä vain korpeaa se, että päätöksenteossa oiotaan mutkia.

Esimerkiksi hän nostaa hallituksen kehysriihessä tekemän päätöksen, jossa valtio päätti luopua toiminnastaan kentällä. Kentän lentoliikenteestä tämä oli Jyrkysen mukaan noin 8 prosenttia.

– Koko loppu 90 prosenttia on yhä ratkaisematta. Riihen päätöksessä lukee, että ”muutos edellyttää siviili-ilmailun siirtämistä korvaavalle kentälle”.

Siviili-ilmailun korvaavasta järjestämisestä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan edelleenkään olemassa selkeää päätöstä.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia. Esimerkiksi viime syksynä hyväksytystä yleiskaavasta on kanneltu hallinto-oikeuteen useasta eri kohtaa.

Valituksia on tehty Jyrkysen mukaan esimerkiksi museoviraston toimesta. Virasto pitää kenttää valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä, jota ei saisi tuhota.

Lisäksi Malmin kenttä on virallinen rajanylityspaikka. Yleiskaavasta on valitettu, että riittääkö Helsingin kaupungin toimivaltuudet sulkemaan valtion virallisen rajanylityspaikan. Myös luonnonsuojeluliitto vastustaa kentän asuinrakentamista.

Valitusten käsittely on vielä kesken, ja tämän jälkeen tahoilla on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun yleiskaava on vahvistettu, alueelle tehdään vielä pala palalta asemakaava. Asemakaavasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vielä erikseen, tosin eri syistä kuin yleiskaavassa.

– Asemakaavassa ei voi enää valittaa siitä, että tässä pitäisi olla lentokenttä, Soininvaara toteaa.

Todennäköisesti puhutaan kuitenkin vuosista, ennen kuin rakennustyöt Malmilla voivat alkaa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että valitukset hylätään.

Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lentämisen tulisi loppua kentällä vuonna 2019. Ilmailun puolustajat tuntuvat kuitenkin varautuvan pitkään poterotaisteluun.

Mielenkiintoista kyllä, aktiivisimmin kentän alasajoa eivät vastusta kentällä toimintaa pyörittävät ilmailukoulut, vaan Jyrkysen tavoin kaupunkipolitiikasta kiinnostuneet kansalaiset. Esimerkiksi kukaan Lex Malmin alullepanijoista ei harrasta ilmailua. Hankkeen käynnistäjänä on häärinyt rovaniemeläinen oikeustieteen opiskelija Kim Korkkula.

Korkkula perusteli aloitteen vireillepanoa Helsingin Sanomien haastattelussa viime syksynä toteamalla, että ”Helsingin kaupunkilaisia ei kuunnella vaan käärmettä ajetaan väkisin piippuun”.

– Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia. Ja perustuslainkin perusteella vastuu kulttuuriympäristöstä kuuluu kaikille, hän totesi.

Malmin lentokentällä on aktiivisia lentoharrastajia noin 700. Lisäksi Malmin lentokentän ystävät ry (MLY) kertoo, että kentällä on vuosittain tuhansia muita aktiivisia käyttäjiä. Malmi on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä.

Yleisissä mielipidemittauksissa helsinkiläisistä noin 60 prosenttia on kertonut kannattavansa kentän toiminnan jatkumista.

– Kentän vastustajat ovat lopulta pienempi joukko, heidän kantansa vain näkyy loppupeleissä enemmin tuolla päättäjissä, Jyrkynen toteaa.

Lentokentän suuri hangaari oli kevään aikana yhtenä kiistan kohteista. Halli piti alun perin olla tyhjä toukokuun puoliväliin mennessä, jotta Helsingin kaupunki olisi voinut vuokrata tilaa yleisötapahtumiin. Päätös kuitenkin pyörrettiin ja pienkoneet saivat jäädä toistaiseksi funkkistyylisen hangaariin.

Kenttä oli myös vahvasti esillä kevään kunnallisvaaleissa. MLY pyrki muun muassa esittämään kunnallisvaalit Malmi-vaaleina.

Helsingin suurimman puolueen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Risto Rautava toteaa valtuustoryhmänsä odottavan eduskunnan päätöstä Lex Malmin suhteen ennen tarkempaa keskustelua asiasta. Hajontaa on silti ilmassa.

– Meillä on selvästi kahdenlaisia mielipiteitä, jotka jakautuvat melko tasan.

Sosialidemokraattien kaupunginvaltuutetun, SDP:n valtuustoryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan Ville Jalovaaran mukaan Malmin kentän asuinrakentamisesta on päätetty jo niin monta kertaa, että päätöksiä on hyvin vaikeaa ja tarpeetonta alkaa perumaan.

Vaikka SDP:n äänesti viime valtuustokaudella yksimielisesti asuinrakentamisen puolesta, Jalovaaran mukaan asiasta on kuitenkin keskusteltu erimieliseenkin sävyyn.

– Yksi nykyinen valtuutettu myös kävi voimakasta kampanjaa kentän säilymisen puolesta. Uskon kuitenkin, että ryhmän enemmistö on vahvasti asuinrakentamisen kannalla. Asuntopulan laajuus ja seuraukset ovat hyvin tiedossa.

Helsingissä vain 2,8 prosenttia viime kuntavaaleissa ääniä saaneen keskustan ehdokkaista moni puolestaan kannattaa kentän toiminnan jatkamista. Tätä mieltä on myös Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe.

Kolbe perustelee kantaansa ”kentän edustamilla kulttuuri- ja liikehistoriallisilla arvoilla, sekä mahdollisuuksilla, joita pienkenttä tarjoaa kaupunkikulttuurisesti ja alan elinkeinojen kannalta”.

Keskustalla ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut asiasta mitään yhteistä ryhmäpäätöstä.

– Moni meistä kantaa aitoa huolta kentän kohtalosta, sen jäämisestä muun muassa rakennusliikkeiden intressien jalkoihin.

Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen.

Helsingin kaupunki on Soininvaaran mukaan kentän suhteen päätöksensä tehnyt ja niitä tuskin pyörretään. Ellei sitten jokin valituksista mene hallinto-oikeudessa läpi.

Lex Malmi -kansalaisaloitteen on puolestaan arveltu törmäävän eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jos näin käy, loppuu sen eteneminen luultavimmin siihen.

Jos laki puolestaan päätyy eduskunnan äänestykseen, vaihtoehdot ovat auki. Esimerkiksi keskusta kannattaa aloitetta pääministeri Juha Sipilän johdolla. Äänestys voi mennä tiukille.

Mikäli aloite lopulta menisi eduskunnassa läpi, yksi asia olisi varmaa. Helsingin kaupunki tulisi nostamaan asiasta hirvittävän metelin.

– Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen ja edellyttää, että maa lunastetaan tonttihinnalla, Soininvaara toteaa.

”Monenlaisia yllätysmomentteja on olemassa” – Politiikan tutkijat eivät pidä Niinistön uudelleenvalintaa itsestäänselvyytenä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Vaikka Sauli Niinistön kannatusluvut ovat mielipidekyselyissä kovalla tasolla, eivät politiikan tutkijat pidä hänen voittoaan täydellisenä itsestäänselvyytenä.

Vaaleihin on vielä aikaa reilut puoli vuotta, mikä on politiikan maailmassa erittäin pitkä aika, politiikantutkijat korostavat.

Esimerkiksi kansainvälisen politiikan tapahtumat ehtivät huojuttaa Suomen politiikan pelinappuloita vielä moneen kertaan ennen tammikuun loppua.

– Kyllä tässä on monenlaisia yllätysmomentteja olemassa. Valmista vaalikeskustelujen käsikirjoitusta ei voi olla vielä kellään, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari sanoo.

Populistit ovat taitavia hyödyntämään erilaisia kriisejä.

Jos ja kun perussuomalaiset lähtevät mukaan presidenttikilpaan, saavat maahanmuuttokysymykset todennäköisesti paljon huomiota osakseen vaaliväittelyissä.

Tällöin myös esimerkiksi mahdolliset terrori-iskut tai vaikkapa turvapaikanhakijoiden määrän kääntyminen voimakkaaseen nousuun saattavat keinauttaa presidentinvaalien asetelmia, politiikantutkijat arvioivat.

– Populistit ovat taitavia hyödyntämään erilaisia kriisejä, pelkoa ja uhkatilanteita, Turun eduskuntatutkimuksen keskuksen vanhempi tutkija Mari K. Niemi sanoo.

Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessorin Heikki Paloheimon mukaan levottomat ajat pelaavat toisaalta istuvan presidentin pussiin.

– Mitä epävarmemmat ajat, sitä voimakkaammin kansalaiset haluavat turvautua vaaleissa vanhoihin tuttuihin vaihtoehtoihin. Epävarmoina aikoina ei lähdetä kokeilemaan ennalta tuntemattomia vaihtoehtoja, Paloheimo summaa.

”Tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä” – Sauli Niinistön gallupsuosio ei ole lamauttanut presidentinvaalien ehdokasasettelua

Kuva: Ella Kaverma
SDP:n presidenttiehdokaskandidaatit paneelissa Porin SuomiAreenassa. Paneelissa oli myös tuomarina presidentti Tarja Halonen.

Presidentti Sauli Niinistön ylivoima mielipidekyselyissä ei ole lamauttanut presidentinvaalien ehdokasasettelua, vaan tammikuun vaaleihin näyttää tulevan suunnilleen saman verran ehdokkaita kuin kolmissa edellisissäkin vaaleissa.

Vuosien 2012 ja 2006 presidentinvaaleissa oli molemmissa ensimmäisellä kierroksella kahdeksan ehdokasta, ja vuonna 2000 ehdokkaita oli seitsemän.

Presidentti Niinistön suosiolukujen on vitsailtu jo lähentelevän pohjoiskorealaisia lukemia, sillä esimerkiksi Ilta-Sanomien kesäkuun alussa julkaiseman kyselyn mukaan Niinistö voittaisi vaalit jo ensimmäisellä kierroksella massiivisella 72 prosentin äänipotilla.

Politiikantutkijat eivät ihmettele puolueiden intoa lähteä mukaan vaaleihin Niinistön ylivoimasta huolimatta.

– Presidentinvaalit on foorumi keskustelulle siitä millainen maa Suomi on, miten se asennoituu kansainvälisessä yhteistyössä ja mihin se on menossa. Presidentinvaalien kaltaista tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä vaikka voittoa ei tulisikaan, Turun eduskuntatutkimuksen keskuksen vanhempi tutkija Mari K. Niemi sanoo.

– Vaalikeskusteluissa voi saada omat argumentit mukaan keskusteluun ja tuoda esille omille kannattajille tärkeitä asioita.

Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessorin Heikki Paloheimon mukaan etenkään pienemmät puolueet eivät alun perinkään lähde vaaleihin kamppailemaan voitosta.

– Presidentinvaaleihin osallistuminen tuo puolueille julkisuutta ja uskottavuutta, millä puolestaan on vaikutusta puolueen kannatukseen seuraavissa eduskuntavaaleissa, Paloheimo arvioi.

SDP:n on määrä valita ehdokkaansa elokuussa.

Puolueista keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat jo ehdokkaansa asettaneet, minkä lisäksi Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen ovat lähdössä mittelöön valitsijayhdistysten ehdokkaina.

SDP:n on määrä valita ehdokkaansa elokuussa ja myös kristillisdemokraateilta odotetaan elokuussa päätöstä mahdollisen oman ehdokkaan asettamisesta. SDP:n ehdokaskisassa mukana ovat Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen sekä Sirpa Paatero.

Myös perussuomalaisten puoluehallituksen on tarkoitus käsitellä presidenttiehdokkaan asettamista elokuun alussa. Puoluevaltuusto päättää ehdokkaasta syyskuussa.

– Pitäisin hyvin erikoisena, jos he jättäisivät tämän tilaisuuden käyttämättä. Presidenttiehdokkaan asema on hyvin arvovaltainen, ja vaalikeskusteluissa puolueen ehdokas pääsisi suoraan äänestäjien koteihin esittelemään politiikkaansa tästä arvovaltaisesta asemasta, Niemi sanoo.

Niemen mukaan perussuomalaisten todennäköisimpiä presidenttiehdokkaita ovat puheenjohtaja Jussi Halla-aho tai varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari.

On jäänyt epäselväksi, mikä Uuden vaihtoehdon tarjoama vaihtoehto oikein on.

Perussuomalaisista irtautuneen Uusi vaihtoehto -ryhmän osallistumista presidenttikisaan politiikantutkijat eivät pidä itsestäänselvänä.

Koska ryhmä ei ole rekisteröitynyt puolue, sen pitäisi lähteä vaaleihin valitsijayhdistyksenä, mikä puolestaan edellyttäisi 20 000 allekirjoituksen keräämistä ehdokkaan tueksi.

Tällainen hanke voi olla Uudelle vaihtoehdolle liian mittava, etenkin kun ryhmän talous ei ole perussuomalaisista lähtemisen jälkeen järin vahvalla pohjalla.

Tampereen yliopiston valtio-opin professorin Ilkka Ruostetsaaren mukaan oman ehdokkaan asettaminen voisi auttaa Uuden vaihtoehdon poliittisen profiilin selkiyttämisessä.

– Äänestäjille tuntuu jääneen vähän epäselväksi, mikä Uuden vaihtoehdon tarjoama vaihtoehto oikein on, Ruostetsaari sanoo.