Korkein riski menehtyä on työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle siirtyneellä matalatuloisella miehellä, käy ilmi Eläketurvakeskuksen tutkimuksesta.

Sukupuoli, siviilisääty, terveys, työssäkäynti ja eläketaso ennakoivat vanhuuseläkepäivien pituutta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen suurimman ikäluokan, vuonna 1947 syntyneiden, kuolevuutta vuosina 2007-2020. Tulokset ovat keskiarvoja: ryhmien sisällä pitkäikäisyydessä ja terveydessä on suurta yksilöllistä vaihtelua, Eläketurvakeskus kertoo tiedotteessaan.

Myös siviilisääty näyttäisi ennakoivan eläkeajan pituutta. Eronneiden suhteellinen riski menehtyä oli 60 prosenttia avioliitossa eläviä suurempi. Naimattomilla vastaava luku on 70 prosenttia. Koulutusasteittain tarkasteltuna huomataan, että vain perusasteen suorittaneilla on suurempi suhteellinen riski menehtyä kuin keskiasteen suorittaneilla.

Selviytymistodennäköisyys liittyy myös kuukausieläkkeen suuruuteen. Pienin suhteellinen riski menehtyä on korkeimpaan eläkekvartiiliin kuuluvilla. Tulos ei ole yllättävä. Terveyserojen yhteys tulotasoon on tuttu useista tutkimuksista.

Kaikki vuonna 1947 syntyneet ovat jo siirtyneet vanhuuseläkkeelle. Se, mitä reittiä vanhuuseläkkeelle päädytään, on selkeässä yhteydessä henkilön selviytymistodennäköisyyteen.

Korkein riski menehtyä oli työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä. Riski korostuu etenkin miehillä. Tulos ei ole yllättävä: työkyvyttömyyseläkkeen edellytys on heikentynyt työkyky, joka on usein seurausta alentuneesta terveydentilasta.

Osa-aikaeläkkeeltä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä oli suurempi selviytymistodennäköisyys kuin suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyneillä. He kevensivät työtaakkaansa työuran loppupuolella. Heillä on myös ollut vakaa työmarkkina-asema, joka saattaa selittää alempaa riskiä menehtyä, Eläketurvakeskus sanoo tiedotteessaan.