Keväällä 1995 eduskuntaan valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajat, varapuhemies Tarja Filatov (sd.), Päivi Räsänen (kd.) ja Pia Viitanen (sd.). He ovat pian olleet yhtäjaksoisesti 30 vuotta eduskunnassa.

Heidän valtakirjansa tarkastettiin maanantaina 27. maaliskuuta 1995.

Yhtä paljon edustajavuosia, mutta yhdellä välitauolla tulee myös Johannes Koskiselle (sd). Hän pääsi eduskuntaan jo vuonna 1991, juuri Suomen laman alkaessa päästä valloilleen.

Ben Zyskowiczin (kok.) jälkeen edellämainitut neljä ovat pitkäaikaisimmat nykyisistä kansanedustajista.

Sekä Koskinen että Filatov ovat hämeenlinnalaisia. Samasta Hämeen vaalipiiristä tulee myös Räsänen, kun taas Viitanen on Pirkanmaalta.

TÄMÄN jutun pohjaksi Demokraatti lähestyi Filatovia, Räsästä, Viitasta ja Koskista neljällä kysymyksellä:

Miksi olet ollut eduskunnassa 30 vuotta?

Mikä on lämpimin muistosi eduskunnasta 30 vuoden ajalta?

Mikä on suurin havaitsemasi muutos eduskunnassa 30 vuoden aikana?

Mikä on suurin yksittäinen saavutuksesi eduskunnassa 30 vuoden aikana?

Mennään ensin toiseen kysymykseen eli kansanedustajien muistoihin pitkältä ja yhä jatkuvalta uralta.

Pia Viitanen toteaa, että on mahdoton sanoa yhtä erityistä muistoa, mutta lämpimiä muistikuvia on lukematon määrä.

– Se voi olla jokin asia, missä olemme saavuttaneet tavoitteemme esimerkiksi viime kaudella, maksuton toinen aste tai hoitajamitoitus esimerkkeinä.

– Lämmin muisto voi olla myös vaikka hauskat ja persoonalliset hetket, kun ”tyky”-toimintana teimme ”Kuusikon” (kuusi silloista nuorinta sd-naiskansanedustajaa) näytelmiä, joissa muuten minä sain aina ehdottoman suosikkiroolini: Paavo Lipponen. (Tarja Filatov oli Esko Aho). Tai kun teimme yhdeksän sd-kansanedustajan kanssa Tarja-Rapin.

VIITANEN nostaa esiin myös eduskunnan vierasryhmät, joita hänellä on ollut vuosien varrella eduskunnassa paljon.

– Tarina, mihin palaan aina esitellessäni taloa ja paternosterhissiä liittyi pieniin vierailijoihini päiväkodista. Kun kerroin, että tuolla hissillä oikeasti voi ajaa, siihen voi hypätä vauhdista, eiväthän lapset uskoneet. Ei suomalainen usko, ennen kuin näkee. No, minä sitten näyttämään. Kun sitten menin hissillä alas ja palasin uudestaan ylös, en ole koskaan urani aikana tuntenut olevani niin suosittu ja sankari kuin silloin: lapset taputtivat, hurrasivat ja nauroivat, kun olin onnistunut ajamaan ”herrahissillä”, Viitanen kuvaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Kansanedustaja Pia Viitanen (sd.). Kuva: Nora Vilva

Myös Tarja Filatovilla on monia muistoja yhä jatkuvalta kansanedustajamatkalta mielessään.

– Ystävyydet. Yhteiset taistelut, hän tiivistää alkuun.

Viitasen tavoin hänellekin nousee ajatuksiin yhteinen projekti Kuusikko-Sexan, joka tehtiin nuorien sd-edustajien porukalla Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaan 2006.

– Käsikirjoitimme tekstin ja esiinnyimme vaalitilaisuuksissa. Harjoittelimme esitystä eduskunnan pommarissa budjettiäänestysten aikaan.

Vielä tuolloin eduskunnassa käsiteltiin aina asia loppuun ja äänestettiin heti kun keskustelut päättyivät. Äänestyksiä ei koottu istuntojen alkuun.

– Juoksimme pillin soidessa äänestämään ja muun ajan treenasimme.

IHANIA muistoja on paljon, sanoo myös Päivi Räsänen. Yhden hän haluaa nostaa aloituskeväältä 1995 erityisesti esiin.

Vastavalittuna edustajana Räsänen istui eduskuntasalin takapenkissä ja jäi istunnon jälkeen paikalleen kirjoittamaan vielä jotakin.

Tuolloin eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, josta oli juuri tulossa pääministeri, marssi salin halki ja tuli tervehtimään ystävällisesti Räsästä, uutta kansanedustajaa.

– Hämmästyin sitäkin, että hän tiesi taustastani riihimäkeläisenä lääkärinä. Juteltiin mukavia, hän muun muassa kertoi käyneensä Riihimäen uimahallissa uimassa. Tuntui arvokkaalta, että pääministeriksi valmistautuva kiireinen puhemies antoi aikaansa pienen puolueen untuvikolle.

Johannes Koskinen kertoo muistoistaan yhden mieleenpainuvan.

– Vuoden 1995 voitollisten vaalien jälkeen sotien jälkeisen ajan suurimman sd-eduskuntaryhmän kokoontuminen jäi kyllä mieleen. Seiniäkin piti purkaa isomman kokoushuoneen raivaamiseksi.

Ei ihme, että tämä puhutteli. SDP:n paikkamäärä nimittäin kasvoi 15:lla, kun se sai peräti 63 kansanedustajaa. Nykyisin demarikansandustajia on 20 vähemmän kuin tuolloin.

KANSA on valinnut ja tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia, Johannes Koskinen tiivistää vastauksen kysymykseen, miksi eduskunnassa on vierähtänyt jo 30 vuotta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Kansanedustaja Johannes Koskinen (sd.). Kuva: Jukka-Pekka Flander / SDP

– Muutokset muutaman vuoden välein toimenkuvassa, ministerinhommat ja eri valiokuntien vetovastuut ovat pitäneet virkeänä. Toisenlainen ja kansainvälinen työ välissä 2015-18 EBRD:ssä Lontoossa toi myös uusia virikkeitä kansanvallan palveluksessa puurtamiseen.

Koskisella on oikeusministerikokemusta kolmestakin eri hallituksesta.

Kaikilla muillakin pian 30-vuotisjuhliaan viettävillä on ministeritaustaa. Viitanen on ollut kulttuuri- ja asuntoministeri sekä asunto- ja viestintäministeri, Filatov työministeri ja Räsänen sisäministeri.

Tasa- arvo, ympäristökysymykset ja kansainvälisyys saivat Filatovin aikoinaan kiinnostumaan politiikasta.

– Vaikuttamiseen innostuin, kun Hämeenlinnaan perustettiin Miniteatteri. Olin mukana talkoissa.

– Vaikka muutos on joskus hidasta, maailmanparantajasieluna haluan rakentaa päätös päätökseltä reilumpaa Suomea. En ole koskaan turhautunut työhön, vaikka jotkut yksittäiset päätökset turhauttavatkin. Olen ollut onnekas, koska äänestäjät ovat antaneet minulle luottamuksen, haluan olla sen arvoinen, Filatov sanoo.

Räsänen toteaa olevansa kiitollinen, että kansalaisilla on ollut luottamusta hänen työhönsä nyt jo 8. vaalikaudella.

– Olen kokenut kaikki nämä vuodet kansanedustajan työn omaksi kutsumuksekseni. Olen edelleen hyvin motivoitunut vaikuttamaan yhteiskuntaan ja toimimaan lähimmäisteni parhaaksi kestävien, kristillisten arvojen pohjalta, hän sanoo.

VIITANEN kuvaa olevan suuri kunnia, että hän on saanut toimia arvokkaassa tehtävässä 30 vuotta.

– Vetää aika nöyräksi, kun ajattelee, että niin monissa vaaleissa on saanut kansalaisilta luottamuksen tehdä tätä työtä kansaa edustamassa. Niin moni niin monta kertaa on sen ainoan äänensä antanut. Valtava kiitos siitä kaikille äänestäjille, sekä omille tukijoukoille. Ilman tukiryhmää ja sen työtä, tukea ja ystävyyttä en olisi tässä.

Hän on motivoinut vaaleihin yksinkertaisesti se, että pääsee vaikuttamaan yhteisiin asioihin.

– Saa tavata ihmisiä ja tehdä parhaansa vaikeissakin paikoissa, jotta oikeudenmukaisuus voittaisi. Työ on monipuolista ja motivoivaa. Olen usein ajatellut, että rakastan työtäni. Ja aina, kun vaalit ovat koittaneet, olen kokenut, että työ on vielä kesken. Edelleen on tehtävää.

PYSTYVÄTKÖ kansanedustajat nimeämään 30 vuoden ajalta suurinta yksittäistä saavutustaan eduskunnassa?

– Moniin aisoihin on päässyt vaikuttamaan vuosien varrella, ja ehkä pienet jäljet olen saattanut lumeen jättää, vaikka isossa kuvassa kyllä saavutukset saadaan aikaan yhdessä, muistuttaa Viitanen.

Hän kehaisee myös omiaan.

– Sanon kyllä, että sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä olemme todella paljon saaneet aikaan nimenomaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Hän pohtii, että varmasti muutamia onnistumisia on ollut muun muassa aloilla, missä hän on vaikuttanut niin kansanedustajana kuin ministerinäkin.

– Monia kulttuurin määrärahoja ollaan saatu nostettua tai pelastettua matkan varrella. Lainauskorvausten nosto aikanaan pohjoismaiselle tasolle oli prosessi, mihin sain vaikuttaa keskeisesti. Myös lähiöiden kehittäminen, lähiöohjelmat hallitusohjelmissa ja eduskunnan kannanotoissa ovat hyvin tuttuja, Viitanen pohtii.

Johannes Koskinen tiivistää yhden saavutuksen 30 vuoden uralta.

– Vuoden 2000 suureen perustuslakiuudistukseen pääsin vaikuttamaan monessa roolissa: valmistelleen komitean varapuheenjohtajana, perustuslakivaliokunnassa ja vielä oikeusministerinä esittelemässä lain vahvistamisen ja toimeenpanemassa sitä, Koskinen kertoo.

POLITIIKKA on aina yhteispeliä, muistuttaa Tarja Filatovkin. Hän nostaa uran varrelta tärkeinä asioina esiin muun muassa sitä, miten on kehitetty subjektiivista päivähoito-oikeutta ja pienten lasten iltapäivähoitoa tai kamppailtu työmarkkinatuen tarveharkinnan poiston eteen.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Varapuhemies, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.). Kuva: Nora Vilva

– Tasa-arvon kulmakiviä on naisten parempi mahdollisuus käydä työssä. Laadukas varhaiskasvatus tukee tätä. Itsenäisyyttä tukee myös oma raha työttömyyden kohdatessa. Työmarkkinatuen tarveharkinnan piirissä nollapäivärahalla olevista valtaosa oli naisia. ”Oma raha, oma lupa” on tärkeä osa itsenäistä elämää.

Puolison tulojen huomioimisesta työmarkkinatuen tarveharkinnassa luovuttiin 2013 voimaan tulleella työttömyysturvalain muutoksella.

Päivi Räsänen muistaa myös todeta, että lähtökohtaisesti kaikki saavutukset perustuvat yhteistyöhön.

– Yksin ei kukaan saa mitään eduskuntatyössä aikaan.

Omassa työssään hän pitää merkittävimpänä panostustaan kotihoidontuen puolustamisessa läpi vuosikymmenten.

– Sen säilyttäminen on ollut vaarassa monta kertaa. Merkittävimmin pystyin vaikuttamaan asiassa ministeriaikanani 2011-2015, jolloin olin ainoa puolueeni ministeri. Kuuden puolueen hallituksen puoluejohtajien neuvottelupöydissä käytännössä yksin sain silloin kotihoidontuen alasajon torjuttua.

KOLME vuosikymmentä kansanedustajana on pitkä työsarka. Filatovia, Viitasta, Räsästä ja Koskista seuraavat lähimpänä yhden vaalikauden päässä kansanedustaja Eva Biaudet (r.), Pekka Haavisto (vihr.), Mika Lintilä (kesk.) ja Sari Sarkomaa (kok.).

Jos kansanedustajien kokemusta katsotaan valtiopäivien määrän mukaan, kärjen osalta lista näyttää tältä:

Zyskowicz Ben /kok. 47
Filatov Tarja /sd. 31
Koskinen Johannes /sd. 31
Räsänen Päivi /kd. 31
Viitanen Pia /sd. 31
Biaudet Eva /r. 27
Haavisto Pekka /vihr. 27
Lintilä Mika /kesk. 27
Sarkomaa Sari /kok. 27
Haatainen Tuula /sd. 23
Kaikkonen Antti /kesk. 23
Kiljunen Kimmo /sd. 23
Risikko Paula /kok. 23
Satonen Arto /kok. 23

Miten politiikan teko on muuttunut 30 vuodessa? Ainakin teknisiltä olosuhteiltaan, toteaa Pia Viitanen.

– Kun tulin, ei ollut edes kunnon sähköpostia, vasta alkeellista. Internet teki vasta tuloaan, puhumattakaan, että olisi ollut some. Paperia kulki paljon kassissa Tampereen ja Helsingin välillä, tamperelainen kertoo.

Aikoinaan eduskunnassa oli yöistuntoja ja äänestykset pidettiin sitten, kun puhuminen lakkasi, monesti hyvin myöhään. Nyttemmin työoloja ja järjestelyjä on järkeistetty.

– Viime vuosina ja kausina ehkä myös henki on jollain lailla muuttunut. Osittain ”some-tyyli” on tullut debatteihinkin. Jotenkin tuntuu, että ennen oli aidommin kunnon debatteja, jossa taistelivat asiat ja taitavimmat ja vaikuttavimmat tyylilajit ilmaista se – siis kunnon rehdit väittelyt. Itse pidän debatoinnista, se on ihan parasta. Mutta ehkä tänä päivänä hieman enemmän näissä mennään sellaiseen – voisiko sanoa -”ilkeilyyn” enemmän kuin rehtiin debattiin, Viitanen suree.

– Mutta yleisesti ottaen hyvä on, se, että istuntosalissa aidosti asiat tappelevat, mutta kyllä ihmiset sitten mahtuvat hyvin samaan pöytään kuppilassa. Kollegoja arvostetaan ihmisinä, vaikka eri mieltä ollaankin, hän jatkaa.

PÄIVI Räsänen näkee, että suurimmat muutokset ovat tapahtuneet fasiliteeteissa ja työskentelytavoissa.

– On rakennettu Pikkuparlamentti, jossa työhuoneeni nykyisin sijaitsee, ja tietotekniikka on tullut eduskuntatyön arkeen yhä syvemmin.

Yksi eduskunnan lisärakennuksista, Pikkuparlamentti valmistui vuonna 2004.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Päivi Räsänen (kd.) ja kokoomuksen Pauli Kiuru eduskunnan täysistunnossa 14. helmikuuta 2025. Kuva: Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Räsänenkin mainitsee, miten äänestykset on nykyisin rytmitetty istuntojen alkuun, kun hänen ensimmäisellä kaudellaan ne hoidettiin pitkin öitä kunkin asiakohdan tultua loppuun käsitellyksi.

– Vuonna 1995 ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Ensimmäisellä kaudella tosin tarjottiin mahdollisuutta joko tietokoneeseen tai sähkökirjoituskoneeseen. Lankapuhelimet puhelinkoppeineen olivat käytössä. Edustajilla oli hakulaitteet, joihin tuli hälytys puhelusta.

Räsänen muistelee, miten hänellä oli tuolloin pieniä lapsia, jotka soittelivat usein kesken työpäivän eduskuntaan.

– Pieni tyttäreni kysyi kerran: ”Miten se rouva Riksdagen on aina töissä aamusta iltaan?” Keskus vastasi soittajalle ”Eduskunta, Riksdagen” ja tyttäreni luuli jälkimmäistä nimeksi. Hänelle oli opetettu, että puhelimeen vastatessa tulee kertoa oma nimensä.

JOHANNES Koskisen mukaan eduskuntatyön vuosikymmenten muutokset kytkeytyvät toisiinsa.

Hän ilmaisee asian ytimekkäästi:

– Euroopan unionin jäsenyys toi uuden asioiden virran ja seurannan, viestintä- ja somemaailman muutokset mullistivat tiedonhankintaa ja yhteydenpitoa äänestäjiin.

Tarja Filatov katsoo työn kehittyneen ennakoitavampaan suuntaan.

– Yöistunnot ovat vähentyneet. Valiokuntia on tullut kolme lisää. Äänestykset kootaan yhteen. Debatteja on enemmän, hän toteaa.

– Toisaalta poliittiset erot ovat kärjistyneet ja somemaailma on tullut varsinaisen työn rinnalle, tämä korostaa vastakkainasettelua. Keskustelukulttuuri on kärjistynyt ja pinnallistunut.