Tämän lupauksen olen parhaan kykyni mukaan pyrkinyt täyttämään: puolustamalla arvojamme, olemalla jäsenistömme käytettävissä ympäri Suomen – rakentaen puoluetta, joka ansaitsee suomalaisten luottamuksen.

Nyt puoluekokouksen lähestyessä on sopiva aika arvioida mennyttä, mutta erityisesti katsoa eteenpäin.

Kulunut kausi on ollut kiistatta raskas niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Petteri Orpon (kok) oikeistohallitus on murentanut hyvinvointivaltion ja luottamusyhteiskunnan perustuksia ennen näkemättömällä tavalla.

JULKISEN TALOUDEN tilanne on tällä hetkellä lähes kaikilla mittareilla heikommassa kunnossa kuin Orpon hallituksen aloittaessa.

Oikeistohallitukselle on ollut olennaisempaa ideologisten päähänpinttymiensä edistäminen kuin talouden vahvistaminen. Kun tämä yhdistetään historiallisen korkeaan työttömyyteen, nouseviin arjen kustannuksiin ja kansainväliseen epävakauteen, ei ole ihme, että suomalaiset ovat huolissaan tulevaisuudestaan, eikä talous lähde kasvuun.

SDP:n vaihtoehto on kirkas: se perustuu yhdistelmään korkeasta työllisyydestä, kasvutoimista sekä tulo- ja menosopeutuksesta. Kun liikkumavaraa taloudessa on vähän, on selvää että joudumme myös priorisoimaan menoja, uudistamaan rakenteita ja lisäämään valtion tuloja historiallisessa mittaluokassa.

Sopeutus tulee kuitenkin toteuttaa oikeudenmukaisesti. Sopeutustaakka ei saa kasautua niille, joilla on valmiiksi vähiten. Päävastuun tulee kantaa niiden, joilla on siihen varaa.

Tätä tehtävää emme voi jättää oikeistolle, sen näytöt eivät riitä Suomen kääntämiseen valoisammalle kurssille.

EPÄVAKAINA AIKOINA korostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys.

Globaali maailmanjärjestys on koetuksella tavalla, jota tuskin kukaan osasi ennakoida. Sosialidemokraattisella ulkopolitiikalla on vankat peruskivet: kansainvälinen oikeus, ihmisoikeudet, monenkeskinen yhteistyö. Pysyykö ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kiihtyvässä muutoksessa mukana?

Tarvitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekemiseen uudenlaista otetta, joka perustuu arvopohjaamme ja jatkuvasti päivittyvään ennakkoluulottomaan tilannekuva-analyysiin.

SDP on ulkopolitiikkapuolue – päätöstä Nato-jäsenyyden hakemisesta voidaan pitää tästä vahvana esimerkkinä. Toivon lisää ulkopoliittista keskustelua puolueen piirissä, jotta linjamme pysyy kiinni ajassa ja äänemme kuuluu vahvana.

Tarvitsemme kovan turvallisuuspolitiikan rinnalle keskustelua myös siitä, miten Suomi on kokoaan suurempi toimija maailmalla ja kuinka vahvistamme Suomen maakuvaa.

MUTTA MIKÄ on SDP:n lupaus suomalaisille?

Meillä on runsas vuosi aikaa perustella, miksi juuri SDP:n tulee johtaa Suomi 2030-luvulle. Tämän lupauksen tulee nojata ennen muuta kahteen asiaan: kestävään talouspolitiikan vaihtoehtoon sekä Suomen asemaa ja suomalaisten turvallisuutta vahvistavaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Luottamus palautetaan teoilla ja oikeudenmukaisella politiikalla, jolla pidetään huolta siitä, että kukaan ei jää yksin.

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen ja yhteinen tavoitteemme on lopulta hyvin selkeä: SDP:n paluu suurimmaksi puolueeksi ja Antti Lindtmanista seuraava pääministeri.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja SDP:n 1. varapuheenjohtaja.