Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) sanoi omassa puheenvuorossaan keskustelun aluksi, että hallitus esittää, että eduskunnan päätös sopimuksen hyväksymisestä voitaisiin tehdä yksinkertaisella enemmistöllä. Hallitus katsoo, että Pohjois-Atlantin sopimus on Suomen täysivaltaisuuden ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisen kannalta ongelmaton ja että kyse ei ole merkittävästä toimivallan siirrosta kansainväliselle järjestölle.

– Hallituksen arvion mukaan voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa Pohjois-Atlantin sopimukseen sekä Ottawan sopimukseen liittymisen eikä sopimusvelvoitteista aiheudu välittömiä muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön.

Haavisto sanoo, että Naton jäsenenä Suomi liittoutuu sotilaallisesti ja sitoutuu Naton yhteiseen pelotteeseen ja puolustukseen.

Nato-jäsenyytemme antaa ulkoministerin mukaan myös uusia mahdollisuuksia EU:n ja Naton yhteistyön tiivistämiselle sekä pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle.

– Kaikki ulkopolitiikan pitkässä linjassamme ei kuitenkaan muutu. EU, johon myös iso osa Naton jäsenistä kuuluu, säilyy jatkossakin Suomen ulkopolitiikan tärkeimpänä viitekehyksenä ja vaikutuskanavana. Edistämme jatkossakin ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa. Korostamme kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän tärkeyttä ja kansainvälisen oikeuden noudattamista. Jatkamme työtämme aktiivisena rauhanvälittäjänä. Tuemme humanitaaristen kriisien ratkaisua. Kannatamme edelleen ydinaseriisunnassa asteittaista etenemistapaa, joka edistää kaikkien maiden turvallisuutta.

KOKOOMUKSEN Timo Heinonen sanoi omassa puheenvuorossaan, että Naton jäsenyys nostaa kynnystää kohdistaa Suomeen sotilaallista tai muuta painostusta.

– Kokoomus on kannattanut Nato-jäsenyyttä jo 16 vuotta, itse asiassa jo paljon kauemmin kuin siitä tuli näin suosittua.

Heinonen totesi, että jos Suomi katsoisi yhdessä Naton kanssa, että Naton pysyvä tukikohta Suomessa olisi järkevää ja tärkeää, ei sellaisesta tulisi kieltäytyä.

Heinosen mielestä eduskunnan tulisi hoitaa Nato-prosessi nyt niin pitkälle kuin se on mahdollista viedä, vaikka ratifiointi on kesken kahdessa maassa.

– Tämän jälkeen asiakirja voisi odottaa tasavallan presidentti Niinistön pöydällä nuo puuttuvat ratifoinnit ja sen jälkeen presidentti voisi viivytyksettä allekirjoittaa sopimuksen ja toimittaa sen eteenpäin.

VASEMMISTOLIITON Jussi Saramo huomautti, että Natoon ollaan liittymässä ensi sijassa kaueampana tulevaisuudessa mahdollisesti siintävien uhkien vuoksi, ei niinkään välittömien. Venäjän armeija on hänen mukaansa pelättyä heikompi.

– Meillä ei siis ole mikään kiire, hätiköinti ei lisäisi vaan vähentäisi turvallisuuttamme.

Saramo sanoo, että Suomen on jatkossakin korostettava, että jäsenyys Natossa on luonteeltaan puolustuksellinen.

– Eikä maahan oteta ydinaseita tai jännitteitä luovia pysyviä Naton joukkoja.

Saramo painotti myös, että Suomen tulee jatkossakin valvoa aktiivisesti asevientiä ja kieltä välittömästi kaikki asevienti ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin.

PUOLUSTUSMINISTERI Antti Kaikkonen muistutti, että valtaosa suomalaisista on Nato-jäsenyyden takana.

– Kansalaisten tuki nimittäin on meille tässä salissa selkänojista se kaikkein tukevin ja siksi sen huomiointi on hyvin tärkeää.

Myös Kaikkosen mukaan Suomen ja Ruotsin jäsenyys vahvistaa paitsi näiden maiden turvallisuutta myös Naton.

– Eli tämmöinen win-win-tilanne kuten nykyään voidaan sanoa.

SDP:N Erkki Tuomioja sanoi, ettei Suomi ole luopumassa suvereenisuudestaan päättää itse, sijoitetaanko Suomeen esimerkiksi pysyviä joukkoja tai Naton toimintoja.

– Lainsäädäntömme kieltää jo nyt ydinaseiden maahantuonnin. Tätä ei ole tarpeen muuttaa, sillä ei ole olemassa ainuttakaan sellaista tilannetta, jossa ydinaseiden tuominen Suomeen potentiaalisen ydinaseiskun kohteeksi millään tavoin parantaisi turvallisuuttamme.

SDP:n Antti Lindtman totesi keskustelussa, että Suomen Nato-jäsenyys ja oma vahva puolustus muodostavat korkeimman saatavilla olevan turvan.

– On tärkeää, että kansalaisten tuki on tälle vahva ja edelleen vahvistuva.

Lindtmanin mukaan myös eduskunnan ja hallituksen välinen keskustelu asiassa todistaa, että suomalainen demokratia toimii ja kansakunta kykenee yksituumaisuuteen.