Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa jäsenyys paljolti täydentää aiemmin tehtyjä linjavalintoja.

Suomen ulkopolitiikan liikkumavara ei Nato-liittoutumisen myötä kapene, sanoo vieraileva vanhempi tutkija Pete Piirainen Ulkopoliittisesta instituutista. Päinvastoin jäsenyys todennäköisesti helpottaa kantojen muodostamista, kun poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen länteen viedään nyt päätökseen myös puolustuksen osalta.

-  On tärkeää, että näitä kaikkia kolmea aluetta pystytään tarkastelemaan kokonaisuutena.

Suomi ei sitoudu USA:n linjaan tai sotiin

Piiraisen mukaan Yhdysvaltain ja Naton välille ei pidä tehdä yhtäläisyysmerkkejä. Johtavat eurooppalaiset Naton jäsenmaat ovat arvostelleet vuosikymmenten varrella äänekkäästi amerikkalaisten sotia Vietnamissa tai Irakissa – puhumattakaan, että olisivat osallistuneet niihin.

-  Jäsenyys velvoittaa osallistumaan Naton artikla viiden mukaisiin operaatioihin, ei edes Nato-kriisinhallintaoperaatioihin ja vielä vähemmän jonkun jäsenmaan kansallisiin operaatioihin.

Suomalaisia sotilaita ei lähetettäisi Natossakaan ulkomaille vastoin henkilöiden omaa tahtoa. Perustuslakiin kirjattu maanpuolustusvelvollisuus rajoittuu jatkossakin oman maan puolustamiseen.

Upseereja Nato-esikuntiin, varusmiehiä harjoituksiin

Puolustusvoimien henkilökunnan osalta Nato-jäsenyys merkitsisi sitä, että upseereille tarjoutuisi uusia työtilaisuuksia Naton esikunnissa. Professori Tommi Koivula Maanpuolustuskorkeakoulusta arvioi määrän olevan joitakin kymmeniä.

-  Se ei tietenkään ole ihan pieni määrä, koska se todennäköisesti kohdistuisi yleisesikuntaupseereihin, joita ei Suomessa niin mahdottoman paljon ole.

Varusmiehet ovat olleet mukana Nato-harjoituksissa tähänkin saakka ja osallistuminen kansainvälisiin sotaharjoituksiin saattaisi Koivulan mukaan lisääntyä. Eikä Suomen tarvitsisi enää joka välissä korostaa sitä, ettei se osallistu Naton artikla viiden yhteistä puolustusta kehittäviin harjoituksiin.

Varusmieskoulutus ennallaan, vaikutus puolustusmenoihin pieni

Suomen puolustusratkaisuun asevelvollisuudella tai varusmieskoulutukseen ei asiantuntijoiden mukaan ole tulossa muutoksia Nato-jäsenyyden myötä.

Suomen puolustusmenoihin tuore selonteko arvioi Nato-jäsenyyden tuovan noin 1-1,5 prosentin korotuksen nykyiseen puolustusbudjettiin, eli muutamia kymmeniä miljoonia euroja. Naton tavoitteen puolustusmenojen suhteellisesta kahden prosentin osuudesta bruttokansantuotteesta Suomi täyttää lähivuosina pääosin hävittäjähankinnan ansiosta.

Puolustukseen osoitettiin lisärahaa myös HX-päätöksen jälkeen Venäjän aloitettua sodan, ja voi olla todennäköistä, ettei puolustusmenojen nousu jää aiempien arvioiden mukaan tilapäiseksi.

-  Eiväthän maat käytä rahaa puolustukseen sen takia, että kuuluvat Natoon, vaan koska turvallisuustilanne vaatii sitä, Piirainen toteaa.

Ei ydinaseita tai ulkomaisia tukikohtia Suomeen

Ydinaseiden tai ulkomaisten pysyvien joukkojen ja tukikohtien tuloa rauhan aikana Suomeen asiantuntijat pitävät lähinnä teoreettisena vaihtoehtona.

Amerikkalaisia ydinpommeja on ollut jo pitkään sijoitettuna viiteen eurooppalaiseen Nato-maahan, eikä järjestelyn muuttamisesta ole keskusteltu. Naton ydinpelotteesta merkittävä osa on Atlantin takana Yhdysvalloissa.

Ydinpelote ei synny siitä, että aseita on jokaisen maan maaperällä, Piirainen muistuttaa. Ulkomaisille joukoille on puolestaan ollut Naton itäisissä jäsenmaissa toistaiseksi enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

-  Suomen puolustus on oikein mitoitettu, meillä ei ole puutetta joukoista tai tukikohdista.

Todennäköisesti mukaan Baltian Nato-joukkoihin tai ilmavalvontaan

Tommi Koivulan mukaan Suomelta todennäköisesti tiedustellaan jo jäsenyysneuvottelujen yhteydessä halukkuutta osallistua Baltian maihin ja Puolaan sijoitettuihin Naton monikansallisiin EFP (Enhanced Forward Presence) -joukkoihin tai Baltian ilmavalvontaoperaatioon – tai molempiin.

Todennäköisyyttä lisäävät Suomen vahva puolustus ja maantieteellinen sijainti, ja Koivulan mukaan Natolla on ollut tapana noudattaa läheisyysperiaatetta. Osallistuminen on kansallinen päätös, mutta Baltian joukot ovat hänen mukaansa tapa osoittaa ja elää todeksi yhteistä puolustusta sekä kerätä myös “goodwilliä” vastaisen varalle.

Osallistumisen mittakaavasta voi saada kuvaa esimerkiksi Norjasta, jolla on ollut Liettuassa 140 sotilasta, mutta määrää nostettiin tänä keväänä noin 200:aan.

Esimerkiksi Viron puolusta ei kuitenkaan olla Natossa ulkoistamassa Suomelle, asiantuntijat muistuttavat.

Natolle uusi esikunta pohjoiseen? Ehkä joskus

Natolla on Belgian Monsin ja Yhdysvaltain Norfolkin strategisten pääesikuntien alla kaksi JFC (Joint Forces Commands) -esikuntaa Euroopassa, toinen Italian Napolissa ja toinen Hollannin Brunssumissa. Viimeksi mainitun alueeseen kuuluu Euroopan pohjoisosa, nykyisistä jäsenistä muun muassa Norja ja Tanska, ja oletettavasti jatkossa myös Suomi ja Ruotsi.

JFC-esikunnat voivat johtaa laajaa sotilasoperaatiota maalla, merellä ja ilmassa. Joissain arvioissa on esitetty, että Suomen ja Ruotsin liittyminen voisi antaa aihetta uuden Nato-esikunnan perustamiselle pohjoisimman Euroopan tarpeisiin. Koivula ei usko nopeisiin muutoksiin, vaikka ajatuksessa voisi nähdä järkeä.

-  Nato voi suunnitella Pohjois-Euroopan puolustuksen kokonaan uudelta pohjalta, kun nämä kaksi viimeistä palasta (Suomi ja Ruotsi) on lisätty palapeliin.

STT-Niilo Simojoki