RKP:n puoluesihteeri Fredrik Guseff veti puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin tiedotustilaisuudessa hatustaan maailman vanhimman kertomuksen.

Guseffin mukaan RKP:n ennätyksellisen huono kannatus ei johdu puolueen politiikasta vaan kuvasta, joka politiikasta on julkisuudessa annettu. Selitys on liki vanhatestamentillisen perinteinen viestintämme epäonnistui -argumentti.

Sen tarkoituksena oli haastaa toinen vanha sanonta, jonka mukaan asiat ovat politiikassa sitä miltä ne näyttävät. Puolueet operoivat julkisuudessa, joten on totta, että politiikan voitot ja tappiot ovat osa julkista tarinankerrontaa.

Mutta mikä se RKP:n vääristä mielikuvista puhdistettu viesti tai varsinainen politiikka on? Mitä RKP ei ole onnistunut riittävän selkeästi kansalle kertomaan?

Eurooppa-, ilmasto- ja ihmisoikeusmyönteisen puolueen maineessa ollut RKP lupasi väistyvän puheenjohtajansa Anna-Maja Henrikssonin suulla vaalien alla, ettei se lähde hallitukseen, joka tekee perussuomalaista politiikkaa. Pian lausunnon jälkeen Henrikssonin kelkka kääntyi Ankkalammikon jäällä 180 astetta. Käännös palkittiin kolmella ministerin salkulla Petteri Orpon (kok.) hallituksessa, jonka ohjelmasta voivat likinäköisemmätkin äänestäjät havaita perussuomalaisia tavoitteita.

RKP siis meni perussuomalaisten kanssa hallitukseen, kertoi sinne mennessään ja on kertonut siellä olleessaan lukuisia kertoja kuinka vaikeaa sen on olla hallituksessa, johon se lupasi olla menemättä. Palkinnoksi uudelleen brändätystä uskollisuudestaan RKP on saanut selitellä muun muassa hallituskumppaninsa viime kesän rasismikohua.

Henrikssonin ja hänen puolueensa imagotappiota voisi luonnehtia Porvoon hiippakunnan kokoiseksi. Hiippakunta tunnetaan poikkeuksellisesta maantieteellisestä laajuudestaan, koska siihen kuuluvat kaikki suomenruotsalaiset seurakunnat.

KIUSALLINEN ristiriita omien arvojulistusten ja hallituksen politiikan välillä on saanut Henrikssonin puhumaan joka toisessa lauseessa oikeusvaltiosta. Samalla hänen nykyiset hallituskumppaninsa ovat väläytelleet muun muassa push backeja ja pohtineet työkseen muitakin tapoja poiketa kansainvälisistä sopimuksista.

Näyttääkö tämä vanhalta RKP:lta, puolueelta, jonka kannattajat inhoavat kaikkien puolueiden kannattajista eniten perussuomalaisia?

Onko imago tässä se päällimmäinen ongelma? Onko sellaista sokerikuorrutetta keksittykään, jolla Petteri Orpon hallitus saataisiin vaikuttamaan Elisabeth Rehniltä?

Aivan. Toisin kuin Guseff antaa ymmärtää vika ei ole peilissä vaan naamassa, joka peilistä näkyy.

SEURAAVA RKP:n poliittisen umpihankisuunnistuksen rasti on EU-vaaleissa. Siihen mennessä asiat pitäisi saada puolueessa näyttämään siltä mitä ne eivät ole tai muuten RKP on vaarassa menettää ainoan EU-edustajansa.

Odotamme jännityksellä, onko puolueessa jo vaaleihin mennessä uusi puheenjohtaja. Henriksson itse toivoi, ettei RKP sotke EU-vaaleja ja pian edessä olevaa kehysriihtä puheenjohtajakamppailulla. Hän jätti sanomatta, että saa ministerinä ja puheenjohtajana paremmin näkyvyyttä omalle EU-kampanjalleen, kun puheenjohtajaehdokaat eivät ole häiritsemässä.