Saamenkielisen väestön sote-palveluihin osuvat samaan aikaan kielilain mukaisten avustusten leikkaukset, aikuiskoulutustuen lakkautus ja Lapin hyvinvointialueen heikosta taloustilanteesta johtuvat sopeutustoimet.

Oikeusministeriö on esittänyt saamen kielilain mukaisiin avustuksiin 130 000 euron leikkausta. Tämä tarkoittaa haettavan valtionavustuksen laskua nykyisestä 250 000 eurosta 120 000 euroon ensi vuodesta lähtien.

Lapin hyvinvointialue on saanut valtionavustusta tänä vuonna 150 000 euroa. Hyvinvointialue on käyttänyt saamenkielisten palveluiden järjestämiseen myös omaa perusrahoitustaan, johon niin ikään kohdistuu leikkauksia.

SAAMENKIELISEN palvelun merkitys on erityisen suuri sosiaalipalvelujen palveluohjauksessa, hoidon tarpeen arvioinnissa, lapsiperheiden ja ikääntyneiden palveluissa sekä mielenterveyspalveluissa, joissa tulkkauspalvelu ei ole toimiva ratkaisu.

Lapin hyvinvointialueen työntekijöistä arviolta yksi prosentti on nykyisellään saamenkielisiä. Erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisten työntekijöiden määrää pidetään huolestuttavan pienenä.

SAAMEN kielen lautakunta katsoo, että kielilain mukaisen valtionavustuksen leikkaaminen tekee saamen kielilain toteuttamisen Lapin hyvinvointialueella käytännössä mahdottomaksi.

Hyvinvointialueella ei ole heikossa taloustilanteessa varaa kompensoida leikkausta omasta perusrahoituksestaan.

Lautakunta on lähettänyt lokakuussa oikeusministeriölle kannanoton, jossa se pyytää muun muassa valtionosuuksien leikkausten vaikutusarvioita ja vaatii valtiolta vastuun kantoa saamelaisten kielellisten oikeuksien heikentämisestä.

Kannanottoon ei toistaiseksi ole vastattu.

MYÖS Orpon hallituksen päätös aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta osuu hyvinvointialueen saamenkielisiin palveluihin kipeästi. Aikuiskoulutustuki on mahdollistanut sote-opinnot alan vaihtajille ja saamen kielen opinnot jo sote-alalla työskenteleville.

– Sodankylästä ylöspäin meidän suurin ongelmamme on pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Monet ovat vaihtaneet alaa vaikka kirvesmiehestä sote-puolelle. Nyt sekin tie on tukittu, sanoo Lapin hyvinvointialueen saamen kielen lautakunnan jäsen Ara Aikio (sd.).

Utsjoella asuva Aikion oma äidinkieli on pohjoissaame. Hän työskentelee päiväkodin hoitajana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ara Aikio on huolissaan saamenkielisten palvelujen kohtalosta.

AIKIO korostaa saamenkielisten palvelujen merkitystä erityisesti lapsille ja vanhuksille.

– Kun ihminen vanhenee tarpeeksi, hän palaa siihen omaan, alkuperäiseen kieleensä. Vielä kymmenen vuotta sitten sote-palveluissa ei edes tunnistettu tätä ongelmaa. Hoitajat ihmettelivät, kun vanhat ihmiset äksyilivät, eivätkä ymmärtäneet, mihin ihme paikkaan olivat joutuneet.

– Kuullessaan saamea, vanhukset heräsivät eloon. Vuodepotilaat eivät välttämättä puhuneet itse, mutta ymmärsivät, mitä heille sanotaan. He olivat palanneet siihen kieleen, jonka olivat ensimmäisenä oppineet.

Lapsiperheiden kohdalla Aikio pitää erityisen tärkeänä saamenkielisiä sosiaalipalveluja.

– Esimerkiksi lastensuojelussa olisi erittäin tärkeää, että henkilöstöllä olisi myös saamenkielisen kulttuurin tuntemusta.

– Pahin tilanne on se, jos saamenkielinen lapsi sijoitetaan suomenkieliseen perheeseen. Se on lapselle tuplakriisi.

SAAMELAISILLE on Aikion mukaan tyypillistä se, että hätänumeroon ei soiteta herkästi.

– Joku mummo on saattanut odotella viikonlopun yli kipujen kanssa, ennen kuin on mennyt terveysasemalle. Sitten on todettu, että lonkka on murtunut.

– Me emme ole tottuneet hakemaan apua. Menemme mieluummin yöllä koputtelemaan vuodeosastojen ovia, kuin soitamme mihinkään. Ennen palvelut on saatu silläkin lailla.

– Nyt kun hoivapaikkoja, vuodeosastoja ja ympärivuorokautisia päivystyksiä lakkautetaan, ihmiset ovat hädissään.

POHJOISEN syrjäseuduilla suurena huolenaiheena on myös se, että sairastuneet läheiset sijoitetaan kauas kotoa. Esimerkiksi vanhukset voivat joutua saattohoitoon satojen kilometrien päähän perheestään.

– Kyllä tämä on ihmisille radikaalia, että joudutaan lähtemään vaikka Savukoskelle tai Kittilään omaista katsomaan. Siitä tulee kustannuksia ja muuta.

– Haasteena on myös majoituksen löytäminen, että voi mennä muutamaksi päiväksi katsomaan vaikka omaa äitiään. Tämä pelottaa ihmisiä.

KAIKEN kaikkiaan saamenkieliset palvelut ovat Aikion mielestä kehittyneet Lapin hyvinvointialueen aikana aiempaa parempaan suuntaan.

– Pienelle kansalle laajemmat hartiat antavat enemmän voimaa. Olemme menneet oikeaan suuntaan. Mutta emme me silti ole yhdenvertaisia suomalaisten kanssa, Aikio muistuttaa.

Hän pitää resurssien tuhlaamisena sitä, että sote-palvelujen kaikissa portaissa olisi saamenkielisiä. Sen sijaan äidinkieliset palvelut pitäisi turvata tärkeimmissä palveluissa toimialojen rajat ylittävillä ratkaisuilla. Tällöin esimerkiksi saamenkielinen vastaanottovirkailija voisi toimia apuna vaikka vanhustenpalveluissa.

Lopuksi Aikio lähettää terveiset Orpon hallitukselle.

– Suomen valtiolla on lain mukainen vastuu suojella vähemmistökansoja. Nyt ne säästävät meidät henkitoreisiin.