– Suomi digitalisoituu kovaa vauhtia. Sähköiset palvelut toisaalta lisäävät yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaikuttamiseen ja asioiden hoitoon asuinpaikasta riippumatta, mutta toisaalta ne voivat myös altistaa syrjinnälle, sanoo Kiuru.

Kaikki eivät Kiurun mukaan ole todellakaan pysyneet mukana digitalisoituvassa maailmassa.

– Jos palvelu on saatavissa vain sähköisesti, tarkoittaa se käytännössä monelle sitä, ettei palvelua ole saatavissa enää ollenkaan. Yhdenvertaisuus on menetetty.

Arviolta miljoona suomalaista tarvitsee digineuvontaa. Neljännesmiljoona yli 65-vuotiaista ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Ilman älypuhelinta on noin puoli miljoonaa kansalaista samasta ikäryhmästä. Digitaidoton on Kiurun mukaan todellisessa syrjäytymisvaarassa. Useimmiten puhutaan pankki- ja viranomapalveluista ja niiden käytöstä.

– Seuraavassa hallitusohjelmassa ikääntyneiden digitaitojen parantamiseen tarvitaan lisää vauhtia. Vastuuta ja rahoitusta pitää antaa kirjastoille, kansalaisopistoille sekä muulle vapaalle sivistystyölle digitaitojen jalkauttamiseksi ikäihmisille. Uuden oppiminen sekä sosiaalinen kanssakäyminen lisäävät omatoimisuutta ja hyvinvointia sekä kotona vietettäviä elinvuosia, sanoo Kiuru.

– Ei ole oikeudenmukaista eikä tehokasta rakentaa palveluita vain tietylle osalle väestöstä. Muuten digitaalinen kuilu ikääntyvien ja muiden välillä kasvaa kohtuuttomasti, päättää Kiuru.