Sosialidemokraattisessa ajattelussa vastaus rakentuu yhdestä yksinkertaisesta, mutta
voimakkaasta perustasta: ihmisestä ja hänen arvostaan.

Aloitetaan tärkeimmästä – rakkaudesta. Rakkaus toiseen ihmiseen on jotain sellaista, mitä kukaan ei voi eikä saa meiltä riistää. Lähimmäisenrakkaus kantaa elämän eri vaiheissa, se rakentuu jakamisen ja vastaanottamisen kautta.

MONELLE LAPSI on rakkauden täyttymys. Tämän unelman toteutuminen ei kuitenkaan ole kaikille itsestään selvää. Siksi yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että apua on saatavilla – esimerkiksi maksuttomat tai kohtuuhintaiset hedelmöityshoidot, perhevalmennus ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut tukevat ihmisiä matkalla vanhemmuuteen.

Myös tuki pikkuvauvaperheiden arkeen on keskeistä: perhetyöntekijä voi tulla kotiin auttamaan arjen sujumisessa, tai vanhemmat voivat osallistua avoimiin perhekahviloihin tapaamaan muita samassa elämäntilanteessa olevia.

Varhaislapsuudessa tärkeiksi nousevat turvalliset aikuiset, toiset lapset ja uudet kokemukset. Päivähoidossa syntyvät ensimmäiset muistot oppimisesta, ystävyydestä ja maailmaan tutustumisesta – esimerkiksi yhteiset leikit, ulkoilu, satuhetket ja musiikkihetket rakentavat lapsen sosiaalisia ja oppimisen taitoja.

KOULUN ALKAESSA lapsen maailma laajenee. Uudet asiat – kirjaimet, numerot ja ystävyyssuhteet – täyttävät arjen.

Samalla on tärkeää, että kaikilla perheillä on mahdollisuus saada lapselleen tarvittavat välineet ja tuki, kuten maksuttomat oppikirjat, kouluruoka ja koulukuljetukset.

Iltapäivätoiminta, turvallinen ympäristö ja lämmin välipala eivät ole pieniä asioita – konkreettisesti ne voivat tarkoittaa vaikkapa askartelua, liikuntaa tai läksyjen tekoa ohjatusti turvallisen aikuisen kanssa.

Yläkoulu tuo mukanaan uusia taitoja ja oivalluksia. Käsillä tekeminen ja teorian yhdistäminen käytäntöön vahvistavat itseluottamusta: esimerkiksi teknisen työn tunneilla rakennetaan konkreettisia esineitä tai kotitaloudessa opetellaan arjen taitoja, kuten ruoanlaittoa ja talouden hallintaa.

NUORILLE ystävien ja harrastusten kautta avautuu uusia näkökulmia ja elämänpolkuja. Esimerkiksi maksuton kerhotoiminta koulupäivän yhteydessä voi tarjota mahdollisuuden kokeilla liikuntaa, musiikkia tai koodausta.

Toisen asteen opinnot auttavat hahmottamaan omaa suuntaa, mutta samalla on tärkeää ymmärtää: kenenkään ei tarvitse päättää koko elämänsä linjaa 16-vuotiaana.
Alan vaihtaminen, lisäopinnot tai oppisopimus voivat avata uusia ovia myöhemminkin.
Harjoittelut ja kesätyöt avaavat oven työelämään.

Ensimmäinen palkka tuo mukanaan itsenäisyyttä, vaikkapa mahdollisuuden maksaa itse omat harrastukset tai säästää ensimmäiseen omaan asuntoon. Reilut työehdot ja toimiva sopimusjärjestelmä luovat turvaa: työvuorot suunnitellaan ennakoitavasti ja palkka maksetaan ajallaan.

TYÖN MERKITYS korostuu tulevaisuudessa. Työ ei ole vain toimeentuloa varten, vaan sillä rakennetaan kestävämpää maailmaa. Vihreät investoinnit voivat tarkoittaa esimerkiksi työtä uusiutuvan energian parissa, rakennusten energiatehokkuuden parantamista tai kiertotalouden ratkaisuja.

Syntyy uusia töitä ja ammatteja, joista meillä ei tällä hetkellä ole mitään käsitystä.

Kun aika perheen perustamiseen koittaa, yhteiskunnan on tuettava luottamusta tulevaan.

Työelämän on oltava reilua – esimerkiksi määräaikaisuuksia ei ketjuteta raskauden vuoksi, ja paluu vanhempainvapailta omaan työhön on turvattava.

Perhevapaiden jakaminen molempien vanhempien kesken lisää tasa-arvoa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat viettävät aikaa kotona lapsen kanssa ja osallistuvat arjen hoivaan tasavertaisesti.

Myös isovanhemmille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua, esimerkiksi joustavien hoivaratkaisujen kautta.

Arjen joustot ovat ratkaisevia: etätyömahdollisuus, liukuva työaika tai lupa lyhennettyyn työpäivään voivat helpottaa arkea esimerkiksi silloin, kun lapsi sairastuu tai päiväkoti menee aikaisin kiinni.

ELÄMÄ EI OLE pelkkää päivänpaistetta. Sairastuminen – fyysinen tai henkinen – voi koskettaa ketä tahansa. Silloin mitataan yhteiskunnan inhimillisyys: esimerkiksi nopea pääsy hoitoon, kohtuuhintaiset lääkkeet ja toimiva mielenterveyspalveluverkosto estävät tilanteen pahenemisen.

Myös vanhemmista huolehtiminen kuuluu monen keski-ikäisen arkeen. Työelämän joustot, kuten hoivavapaa tai etätyö, helpottavat tätä vastuuta silloin, kun läheinen tarvitsee apua arjessa.

Ruuhkavuosien jälkeen monella on halu oppia uutta. Uudelleenkouluttautuminen voi tarkoittaa esimerkiksi alan vaihtoa aikuisopintojen kautta tai uuden taidon opiskelua avoimessa yliopistossa työn ohessa. Tämä pitää mahdollistaa myös taloudellisesti.

Eläkeiässä elämä ei pysähdy – päinvastoin. Osallistuminen järjestöihin, vapaaehtoistyöhön tai harrastusryhmiin, kuten liikuntaan tai kulttuuritoimintaan, tukee hyvinvointia ja ehkäisee yksinäisyyttä.

Kun avun tarve kasvaa, yhteiskunnan on tarjottava laadukasta hoivaa. Se voi tarkoittaa kotihoidon käyntejä, palveluasumista tai ympärivuorokautista hoivaa – mutta aina niin, että hoitajalla on aikaa kohdata ihminen, ei vain suorittaa tehtäviä.

Ja kun elämän viimeinen vaihe koittaa, senkin on oltava ihmisarvoinen: saattohoito tarjoaa kivuttoman ja rauhallisen lopun sekä tukea läheisille.

TÄMÄ ON TAVOITE – ei haave. Tämä visio ei ole utopiaa tai “unelmahöttöä”. Se on konkreettinen kuva siitä, miltä hyvä, oikeudenmukainen ja turvallinen elämä voi näyttää.

Tähän sosialidemokraattinen ajattelu pyrkii: rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokainen voi elää arvokkaan elämän alusta loppuun.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja SDP:n varapuheenjohtajiston jäsen.