- Ellei ennen Vilnaa, niin miksi sitten sen jälkeenkään, Niinistö muotoilee STT:n haastattelussa.

Hän muistuttaa Suomen ja Ruotsin kuulleen Naton suunnalta viime vuoden keväällä paljon rohkaisevia lausuntoja jäsenyyden sujuvasta etenemisestä, mutta niin ei käynytkään. Kyse ei ole vain kahden hakijamaan päänsärystä.

- Kyllä minä näen, että tämä on ollut Natolle jo nyt ongelma. Selvästi myös Nato-maat ovat olleet yllättyneitä, Niinistö sanoo.

- Luulenpa, ettei hän missään tapauksessa suostu mihinkään julkisiin painostuksiin. Mutta jos Yhdysvaltain ja Turkin kahdenvälisissä keskusteluissa jotain aukeaa, niin ehkä se vaikuttaisi, Niinistö pohtii.

MITÄ Suomen ja Ruotsin Nato-aikataulujen erkaantumiseen tulee, Niinistön mukaan turkkilaisten kommentit vain toisen jäsenyyden ratifioinnista ovat olleet ristiriitaisia. Hän arvioi Ruotsissa kesäkuun alussa voimaan tulevaksi suunnitellun uuden terrorilainsäädännön saattavan olla Erdoganille tilaisuus todeta, että nyt Ruotsikin on toteuttanut Madridin Nato-huippukokouksessa sovitut asiat.

- Mitä kokonaisuuteen muuten tulee, niin minun kantani on se, että me etenemme Ruotsin kanssa yhteisymmärryksessä ja tavoitteena on niin pikainen jäsenyys kuin mahdollista sekä Suomelle että Ruotsille, Niinistö sanoo.

Siis ei välttämättä yhtäaikainen?

- Toistan tuon aiemman.

Eduskunnan päätösaikatauluun Nato-asiassa ennen tai jälkeen vaalien Niinistö ei halua puuttua. Oman liittymisen tahalliseen viivyttämiseen eduskunnan päätöksen jälkeen presidentti tuntuu suhtautuvan erittäin epäillen. Hänen mukaansa presidentin oikeus viivyttää lain vahvistamista kolmen kuukauden ajan olisi “perin erikoinen ratkaisu”.

Liittymisasiakirjojen Washingtoniin toimittamisen aikataulu taas ei ole varsinaisesti omissa käsissä. Niinistö muistuttaa, että se on Nato, joka kutsuu maan lopulta jäseneksi ja pyytää toimittamaan paperit perille.

- Ja silloinhan meidän on toimittava, Niinistö toteaa.

VIIME aikoina julkisuudessa on arvioitu presidentin ja pääministerin taistelevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon keskinäisistä rajoista. Niinistön mukaan nykyjärjestelmä on kuitenkin ollut toimiva.

- En muista yhtään tilannetta, jossa käytännössä olisi syntynyt jokin suuri ongelma, hän sanoo.

Niinistö myöntää, että esimerkiksi EU-johtajien pöydässä, jossa Suomea edustaa pääministeri, käsitellään tällä hetkellä paljon Ukrainaan liittyviä asioita. Kaikki samanlaatuiset kysymykset on kuitenkin käsitelty myös kotimaassa presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteisessä kokouksessa eli niin kutsutussa tp-utvassa, Niinistö muistuttaa.

Niinistön mukaan myös uutisointi pääministerin turvallisuuspoliittisesta neuvonantajasta lähti väärille urille. Presidentin kanslia vastusti Niinistön mukaan uuden valtiollisen turvallisuuspolitiikan yksikön perustamista, joka olisi kyseenalaistanut ulko- ja puolustusministeriöiden roolin, mutta ei suinkaan neuvonantajan nimittämistä.

- Päinvastoin on ihan luontevaa, että pääministerin poliittisessa kabinetissa on montakin neuvonantajaa, Niinistö sanoo.

Yksituumaisuuden korostamisen perään Niinistö tekee äkkikäännöksen:

- Mutta sitä ei kannata peitellä, että koko viime syksy on esitetty sellaisiakin näkemyksiä, joilla presidentin valtaoikeuksia olisi huomattavasti horjutettu, Niinistö sanoo.

Näkemysten esittäjää hän ei halua tarkentaa, mutta toteaa vastauksensa olleen tuolloin sama kuin nyt:

- Jos niin haluatte, niin muuttakaa perustuslakia, sitä vastaan ei voida asetuksilla tai mielikuvilla toimia. Perustuslaki ei neuvo lukemaan niin, että presidentti ja hallitus johtavat ulkopolitiikkaa yhdessä, Niinistö sanoo.

Perustuslain 8. luvun mukaan “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

- Jos halutaan, että Suomessa on vain edustuksellinen presidentti, niin siitä vaan sitten, jos semmoinen enemmistö on. Demokratiassa on kuitenkin syytä kunnioittaa perustuslakia, Niinistö lisää.

PIAN tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Presidentin ei tarvitse kaivella viime talven ja kevään tapahtumia ja tunnelmia ulkomuistista. Hän selailee Mäntyniemen salissa varsin yksityiskohtaiselta vaikuttavia päiväkirjamerkintöjään sotaa edeltäneiltä päiviltä ja viikoilta. Esimerkiksi tammikuu on täynnä merkintöjä puheluista eri ilmansuuntiin.

- Pyrittiin vielä kaikin mahdollisin keinoin selvittämään, että voidaanko millään estää (Venäjän presidenttiä Vladimir) Putinia hyökkäämästä. (Yhdysvaltain presidentin Joe) Bidenin kanssa käytiin hyvin mielenkiintoisia keskusteluja siitä, että mitä Suomi voisi tehdä – sitä hän vielä tammikuun puhelussa peräsi, Niinistö muistelee.

Münchenin vuotuisessa turvallisuuskonferenssissa 17.-19. helmikuuta tunnelma alkoi olla jo synkkä. Niinistö on kirjoittanut todenneensa Saksan liittokanslerille Olaf Scholzille, että “Venäjä on päättänyt hoitaa Ukrainan tavalla tai toisella”. Keskustelu Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa enteili tulevaa:

- Jos ajat käyvät kovin vaikeaksi, sitten meidän täytyy ottaa jäsenyys pöydälle, Niinistö oli todennut Hultqvistille Natoon viitaten.

Pari päivää myöhemmin Venäjä päätti tunnustaa Itä-Ukrainan niin kutsuttuja kansantasavaltoja, joiden aluetta se ei edes pitänyt kokonaan hallussaan.

- Siitähän pystyi tietysti lukemaan jo paljon, Niinistö toteaa.

Niinistö päätti kutsua tp-utvan koolle 22. helmikuuta, ja pari päivää myöhemmin aamuyöllä puhelinsoitto kertoi sodan alkaneen. Samana päivänä presidentti kiirehti tp-utvan koolle aamuyhdeksältä.

Ukrainan kyky ja tahto vastata hyökkäykseen yllättivät, ja sunnuntaina 28. helmikuuta tp-utva kokoontui jälleen, tällä kertaa päättämään sotilaallisen avun antamisesta ensimmäistä kertaa Suomesta sotaa käyvään maahan.

- Se oli siinä mielessä merkittävä päivä, että vaikka silloin ei niin kauheasti niitä aseita annettu, niin annettiin kuitenkin, koska oli kai näkemyksiä myös pelkän pehmeän paketin tekemisestä, Niinistö muistelee.

SOTATILANTEEN arvioinnissa Niinistö korostaa olevansa asiantuntijoiden varassa. Hänen mukaansa näyttää siltä, että Venäjä on ottanut jossain määrin uudelleen aloitteen yrittämällä jälleen hyökätä.

Sodan lopputulosta Niinistö ei halua ennustaa muuten kuin toteamalla, että ainoa ja toivottava lopputulos on oikeudenmukainen rauha, jonka Ukraina voi hyväksyä.

- Puhun rauhasta ymmärtäen sen, että tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä rauhaan. Kuitenkin uskallan sanoa sanan rauha, koska joka ainoa päivä kymmeniä, satoja tai pahimmassa tapauksessa tuhansia ihmisiä kuolee ja lukemattomat jäävät kärsimään, joko haavoittuneita tai omaisensa menettäneinä. Se on valtava musta pilvi, Niinistö sanoo.

Samalla hän varoittaa, ettei pelkkä rauhansopimus Ukrainan ja Venäjän välillä riitä poistamaan vakuuttavasti sitä syvää juopaa, joka osapuolien välille on muodostunut.

- Tunnelma jää ja paineet jäävät, jommallekummalle tai molemmille, Niinistö sanoo.

Uudenvuodenpuheessaan Niinistö puhui kahden maailmankuvan välisestä taistelusta. Hän on jatkanut ajatusta pohdinnalla, että vaikka me lännessä pidämme arvojamme ylivertaisina, niin ehkä niitä ei sittenkään maailmalla hyväksytä, kuten olemme olettaneet.

– Jos näin on, miten me suhtaudumme näihin autoritaarisiin maihin, Niinistö kysyy.

Hänen mukaansa maailman jakautuminen kahteen leiriin ei ole koskaan ollut hyvä asia. Miten tämän asian suhteen käy, se riippuu Niinistön mukaan paljon siitä, millaisiksi Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet jatkossa kehittyvät.

Niinistön toinen ja viimeinen virkakausi päättyy vuoden kuluttua. Hän uumoilee myös seuraajansa joutuvan uhraamaan paljon huomiotaan Ukrainalle.

- Toivottavasti se olisi jälleenrakennusta, Niinistö lisää.

Korjattu 12.2. kello 11.56: TP-utva ei ole presidentin ja hallituksen yhteinen valiokunta vaan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteinen kokous.