Tällainen välityömarkkinatoimija vahvistaisi osatyökykyisten siirtymiä avoimille työmarkkinoille.

Mäkinen on luonnostellut ehdotuksen työministeri Tuula Haataisen (sd.) pyynnöstä osatyökykyisten muita heikomman työllisyyden korjaamiseksi.

Mäkisen esittämän Suomen mallin katsotaan ratkaisevan muun muassa sitä ongelmaa, että nyt osatyökykyisillä on usein monia palvelutarpeita, mutta ne saattavat jäädä tunnistamatta. Palveluista voi puuttua kunnollinen työelämälähtöisyys. Uudessa mallissa työn tekeminen yhdistettäisiin riittäviin palveluihin.

Hallituksen työkykyohjelmassa on jo tätä ennenkin käynnistetty uudistuksiia osatyökykyisten työllistymiseksi. Näitä ovat muun muassa TE-palvelujen kehittäminen, julkisten hankintojen työllistämisehdot ja yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytysten kehittäminen.

Välityömarkkinatoimija täydentäisi olemassa olevia työvoimapalveluja. Ei  siis ole tarkoitus, että uuteen välityömarkkinatoimijaan työllistyisivät ne osatyökykyiset, jotka työllistyisivät muillakin toimilla.

Järjestöjen asiantuntemus hyödynnettävä

Työministeri Haatainen edellyttää, että uuden välityömarkkinatoimijan Suomen mallin rakentamisessa hyödynnetään järjestöjen, säätiöiden ja yhdistysten asiantuntemusta.

Mäkisen ehdottama Suomen malli saa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan asiakkaansa TE-toimiston osoittamana ja sen kolme tehtäväaluetta olisivat tiivistettynä:

1. vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten palveluiden varmistaminen ja tarvittava täydentäminen,
2. vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten työllistäminen ja
3. korkean työllistymiskynnyksen ryhmien muualle työllistymisen järjestäminen.

Kyse myös oikeudenmukaisuudesta

Ruotsissa henkilöstömäärältään suurin osakeyhtiö on julkinen Samhall ja se työllistää yli 25 000 osatyökykyistä.

– Suunta tulee meillä olla samanlainen, Haatainen sanoi.

Mäkisen mukaan potentiaali voisi olla useita kymmeniätuhansia Suomessakin.

– Työllisyyden vahvistamisen lisäksi kyse on osallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Puhumme paljon siitä, miten houkuttelemme ihmisiä työmarkkinoille. Samalla unohdamme, että meillä on tässä maassa valtava joukko niitä ihmisiä, jotka ovat valmiina kaikin keinoin tarttumaan toimeen, mutta eivät siihen syystä tai toisesta kykene. Tämän ongelman korjaaminen tarvitsee nyt uudenlaista ajattelu- ja toimintatapaa.

Nimeä tälle uudelle Ruotsin Samhall-tyyppiselle toimijalle ei vielä ole.

– Itse olen kutsunut sitä Välittäjäksi. Nimi kuvaa minusta osuvasti sitä, mitä nyt olemme ryhtymässä tekemään. Haluamme sekä työllistää että osallistaa osatyökykyisiä ja vammaisia ihmisiä huomattavasti nykyistä vahvemmin ja luoda myös toimivat rakenteet tälle toiminnalle, Haatainen sanoi.

Haatainen totesi myös, että suomalaiset työmarkkinat kärsivät asennevammasta.

– Meillä pidetään paljon juhlapuheita varsinkin kehitysvammaisten ihmisten työllistämisestä, mutta tilastoissa tai työelämän arjessa nämä juhlapuheet eivät juuri näy. Pitkälti tämä tärkeä työ on ollut tähän saakka järjestöjen harteilla.

Haataisen mukaan Mäkisen ehdotukset arvioidaan myös siitä näkökulmasta, että uusi toimija ja sille tarjottava julkinen tuki ei vääristä kilpailua markkinoilla. Kolmannen sektorin rooli säilyy vahvana.

Auttaisi myös ikääntyneitä ja maahanmuuttajia mutta heitä ilman valtion tukea

Selvityshenkilö Mäkinen totesi tiedotustilaisuudessa, että uuteen malliin soveltuvien henkilöiden kriteerit asetettaisiin laissa.

– Osatyökykyinen määriteltäisiin ehdotuksen mukaan kansaneläkelakia mukaillen. Siellä on työkyvyttömyyssääntely. Lisäksi, jotta vaikeusaste tulisi esiin, vaadittaisiin, että henkilöllä on jokin pitkäaikaissauraus, vika tai vamma. Tai sitten hän on palkkatukisääntelyn tarkoittamalla tavalla pitkäaikaistyötön.

Henkilö voisi olla myös työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

– Lisäksi kaikilta vaadittaisiin työhalua ja sitä, että heidän kohdallaan on kaikki muut keinot kokeiltu.

Myös Mäkinen mainitsi, että Suomessa on ryhmiä, joiden työllistymiseen liittyy asenneongelma. Hän mainitsi esimerkkinä myös ne, joilla on korkea ikä, maahanmuuttotausta tai jokin vamma.

– Vaikka he ovat täysin työkykyisiä, ammattitaitoisia, erinomaisiakin, heillä on asennemuuri edessään. Tämän muurin madaltamista tämä uusi toimija voisi osaltaan tehdä rekrytoimalla näitä henkilöitä ja myymällä myös heidän työsuorituksiaan.

Tämä jälkimmäinen toiminta tapahtuisi kuitenkin ilman valtion tukea.

Kustannusneutraalia tai vähän alijäämäistä toimintaa

Miten uusi malli sitten käytännössä toimisi?

Uuden valtion liikelaitoksen tai valtionyhtiön toiminta jakautuisi palvelu- ja liiketoimintaan. Liikelaitos tarvitsisi tytäryhtiön liiketoimintaan.

Uusi välityömarkkinatoimija voisi hyödyntää palvelutoimintojen ostopalvelua muilta välityömarkkinatoimijoilta, järjestöiltä ja yrityksiltä.

Liiketoiminta voisi hoitaa tehtäviään omalla henkilökunnalla tai päättämässään laajuudessa ostopalveluin. Tarkoituksenmukaista voisi olla ostaa muun muassa työnvälitystä hoitavien ja työvoimaa vuokraavien yritysten palveluita tai välityömarkkinatoimijoiden osaamista. Tätä toimintaa rajoittanee kuitenkin se, ettei uusi valtiollinen toimija pyri voitontavoitteluun.

Liiketoiminnan tehtävä olisi kuitenkin annetuilla työntekijöitä ja toiminnan yhteiskunnallisia tavoitteita koskevilla ehdoilla maksimoida liikevaihtoaan eli hankkia tuottoa. Mitä enemmän tulorahoitusta syntyisi, sitä pienempi olisi taloudellinen rasitus valtiolle.

Osatyökykyiset ottaisi liikelaitoksessa tai valtionyhtiössä vastaan palvelutoiminto, joka varmistaisi julkisten palveluiden saamisen ja osatyökykyisten täydentävien tarpeiden täyttämisen.

Liiketoiminta puolestaan palkkaisi osatyökykyisiä palvelutoiminnosta. Osatyökykyisten työsuorituksia myytäisiin ulos eri toimialoille, mieluiten yksityiselle puolelle mutta myös kuntiin ja valtiolle. Lähtökohta toiminnassa on työehtosopimusten mukainen palkka. Koska osatyökykyisiä olisi enemmän kuin tavallisissa yhtiöissä, valtio tukisi osatyökykyisten työpanoksen hinnan saattamista kilpailukykyiseksi.

Uuden valtiollisen yrityskonsernin omistajaohjaukselta voitaisiin edellyttää, että se pitää huolen liiketoiminnan markkinaosuuden pysymisestä alle 10 prosentissa kaikilla toimialoilla, joilla yritys toimii. Toiminta on saatettava yhdenmukaiseksi EU:n kilpailusääntöjen kanssa.

Palvelutoiminnossa osatyökykyinen olisi ilman työsuhdetta tai enintään vuoden määräaikaisessa työsuhteessa. Liiketoimintaan siirryttäessä osatyökykyinen tekisi pysyvän työsopimuksen koeajalla tai määräaikainen sopimus vietäisiin ensin loppuun.

Hyvään työkuntoon kehittyvät osatyökykyiset voisivat työllistyä myös suoraan palvelutoiminnosta ulkopuolisen työnantajan palvelukseen. Näissä tilanteissa osatyökykyinen ei missään vaiheessa siirtyisi uuden valtiollisen toimijan liiketoiminnan puolelle, mikä olisi myös perimmäisten tavoitteiden mukaista.

Valtion koko toiminnalle antaman korvauksen määrä päätettäisiin valtion talousarviossa. Määrärahatarve saattaisi olla vajaat 25 miljoonaa euroa 1 000 osatyökykyistä kohden. Kyseessä ovat kuitenkin vasta arviot. Käynnistyessään toiminta vaatisi enemmän rahaa.

Julkisen talouden kannalta toiminta olisi lähellä kustannusneutraalia mutta todennököisimmin jonkin verran alijäämää aiheuttavaa, tiedotustilaisuudessa arvioitiin.

Päätös jo kehysriihestä

Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem kantoi tiedotustilaisuudessa huolta siitä, rajaako se, että asiakkaiden ohjautumista Välittäjä-toimijaan on kaavailtu pelkästään TE-toimiston kautta.

Tämä voisi jättää osan vammaisista henkilöistä toiminnan ulkopuolelle.

– Esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt ohjataan nykyisin varsin automaattisesti työtoiminnan eli sosiaalipalvelujen maailmaan edes harkitsematta palkkatyöhön ohjaamista, Klem huomautti.

Päätöksiä uudesta välityömarkkinatoimijasta odotetaan jo kevään kehysriihestä ja toiminta käynnistyisi viimeistään vuoden 2022 aikana.

Selvityshenkilö Mäkisen esittämä välityömarkkinatoimija olisi hallituksen kolmas Suomen työllisyyspolitiikkaa uudistava osa.

Kuntakokeilut ja työllisyyspalveluiden siirto paikallistasolle ovat yksi osa kokonaisuutta. Kuntakokeilut käynnistyvät jo maaliskuun alussa.

Yksi osa on myös niin kutsuttu pohjoismainen työvoimapalvelumalli. Siinä työllisyyspalveluista pyritään luomaan työnhakijoille tiiviit ja yksilölliset seuraamusjärjestelmä kohtuullistaen.