Kallo Collectiven Cirko-keskuksessa järjestämä NouNous -festivaali alkoi tiistaina kahdella mainiolla esityksellä, joista toinen oli maailman ensi-ilta. Festivaali keskittyy klovneriaan ja fyysiseen teatteriin ja on jo muutaman vuoden ajan tuonut pimeimpään joulun alusaikaan aimo annoksen älykästä iloa ja riemullisia oivalluksia.

Only Bones on Thom Monckontonin alun perin itselleen luoma sanattomaan fyysiseen ilmaisuun keskittyvä sooloteos, jota sittemmin on versioitu myös muille sirkustaiteilijoille. Nyt oli vuorossa Only Bones 1.3:n kantaesitys, jossa esittäjänä oli Jenni Kallo.

Konseptin mukaisesti esityksessä on vain yksi lamppu, noin neliömetri esiintymistilaa ja esiintyjä. Rekvisiittaa on mahdollisimman vähän. Kanssaesiintyjänä Kallolla oli muusikko Maximillian Latva, joka esitystä tukevan ja rytmittävän kitaroinnin lisäksi toimi tarvittaessa myös näyttämöavustajana esimerkiksi vetoketjujen kanssa.

Koska esiintyjänä oli nyt nainen, mukaan tuli ilman muuta ”naisellisia elementtejä”. Ja mitä kaikkea kynsien lakkaamisesta ja varsinkin niiden kuivattamisesta voi saadakaan aikaan ja mihin kaikkeen se voikaan johtaa!

Kehon hallinta oli Kallolla aivan verratonta. Vai oletteko ennen nähneet vatsan ja navan toimivan suuna ja lähettävän vaikka lentosuukkoja? Mukana olivat myös baletin kärkitossut, ja kun niihin liitettiin mukaeltu hiuksista riippuminen, niin tuloksena oli eräänlainen pikanuorennus tai jopa lentoon lähtö.

Kallon Only Bones oli hersyvä ja täynnä teräviä oivalluksia oleva esitys, jossa esiintyjä laski leikkiä muutamista naisellisista kliseistä laittaen itsensä samalla täysillä likoon.

Hurmaava klovnien konsertti

NouNous-festivaalin aloitusillan toisena esityksenä nähtiin Les Rois Vagabonds -duon Konsertto kahdelle klovnille. Vuodesta 2010 kiertänyttä teosta on esitetty ympäri maailman liki 700 kertaa ja se sai vuonna 2013 Prix du public -palkinnon Avignon Off Festivaalilla. Eikä todellakaan syyttä!

Esitys on eräänlainen klassinen konsertti, jossa kuullaan niin Bachia, Straussia, Vivaldia kuin jazzahtavampiakin sävyjä. Osa musiikista tulee nauhalta, mutta suurimman osan toteuttavat livenä Julia Moa Caprez viululla ja Igor Sellem käyrätorvella ja trumpetilla.

Eikä tässä konsertissa seistä paikallaan ja soiteta, kaikkea muuta. Taitavan muusikkouden lisäksi Caprez ja Sellim ovat huikeita pariakrobaatteja ja loistavia klovneja. Viulu soi vaikka pää alaspäin roikkuen ja puhaltimien kuljetuslaatikon pehmusteheinät syödään pois tieltä, jos muu ei auta.

Caprezin hahmona on klassinen valkoinen klovni, joka enemmän tai vähemmän höykyttää Sellemin esittämää hiukan tyhmemmän oloista kumppaniaan. Mutta pelkästä pelleilystä ei missään tapauksessa ole kyse. Tunneskaalassa tässä välillä hyvinkin haikeassa esityksessä liikutaan suuresta surusta yleisön kanssa flirttailuun. Paikatkin vaihtuvat miimisestä meren pohjasta kristallikruunun korkeuksiin.

Kovin paljon enemmän en sitten itse esityksestä haluaisikaan sanoa, sillä suuri osa hauskuudesta ja herkullisista oivalluksista perustuu esityksen yllättäviin käänteisiin. Aivan lopussa on vielä yksi bonusyllätys, kun pariskunnan poika, riemastuttava Shadli Sellem tulee mukaan sekä klovnina että soittajana.

Konsertto kahdelle klovnille on hurmaava koko perheelle kouluikäisistä lähtien sopiva esitys, joka pursuaa laaja-alaista taitoa tarjoiltuna klovnerian runsaalta tarjottimelta.