Niinpä poliittisesta käsittelystä olisi Jonkan mukaan luovuttava ja pohdittava tarvitaanko valtakunnanoikeutta lainkaan.

– Käsittelyn pitäisi mennä normaaliin tapaan kuten rikosasioita käsiteltäessä tapahtuu. Syyteharkinnan tekisi oikeudellinen elin eli esimerkiksi valtakunnansyyttäjä tai oikeuskansleri, Jonkka sanoi Ylelle.

Samalla hän kysyi, onko ministerin normaalia korkeampi syytekynnys enää tarkoituksenmukaista.

Jonkka korostaa Ylen haastattelussa, ettei kirjassaan ja ministerinvastuuta puidessaan ota kantaa päivänpolttaviin tapahtumiin.

Demokraatti kysyi Jonkan keskustelunavaukseen kantaa  myös nykyiseltä oikeuskanslerilta Tuomas Pöystiltä. Pöysti ei ole vielä voinut perehtyä Jonkan uuteen kirjaan ja on Ylen uutisoinnin varassa.

– Haastattelussa Jaakko Jonkka nostaa esille monia pohdinnanarvoisia näkökohtia. Hänen näkemyksiään ja perusteluitaan on hyvä kuunnella ja pohtia tarkasti, Pöysti kiittää.

Ennen kuin Pöysti kommentoi tarkemmin asiaa, hänkin painottaa, etteivät hänen kommenttinsa  liity millään lailla mihinkään nyt vireillä olevaan tai yhteiskunnallisessa keskustelussa olleeseen konkreettiseen asiaan.

Hän toteaa olevansa Jonkan kanssa samaa mieltä siitä, että oikeudelliset ja poliittiset prosessit on pidettävä visusti erossa toisissaan.

– Vallanjako-opin periaatteiden toteutumiseen on myös meillä kiinnitettävä huomiota. Olen samoin samaa mieltä siitä, rikosoikeudellisesta ja rikosprosessuaalisesta näkökulmasta ministerivastuussa eduskunnan täysistunnon päätöksenteko soveltuu lähtökohtaisesti huonosti rikosvastuuasian käsittelyyn. Samoin vallanjako-opin näkökulmasta tämä on poikkeavaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan työssä sen sijaan on toistaiseksi Suomen historiassa onnistuttu pitämään poliittiset ja oikeudelliset asiat erossa toisistaan, Pöysti toteaa.

Ministerivastuuasian käsittelystä säädetään perustuslaissa. Pöysti muistuttaa, miten perustuslakia vuonna 1998 uudistettaessa pidettiin tärkeänä, että eduskunnalla on kaikilta osin tehokas valvontavalta valtioneuvostoon nähden. Sen mukaisesti pidettiin tärkeänä, että eduskunnalla on myös mahdollisuus saattaa oikeudellinen ministerivastuuasia riippumattoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.

– Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että perustuslakivaliokunta päättäisi eduskunnan puolesta ministerin syyttämisestä ja perusteluna oli juuri täysistuntokäsittelyn heikko sopivuus oikeudelliseen päätöksentekoon rikosvastuuta koskevassa asiassa. Perustuslakia koskevaa esitystä muutettiin perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti niin, että syytteen nostamisesta päättää täysistunto. Perusteluna oli se, että näin turvataan päätöksenteon ja mahdollisen äänestyksen julkisuus.

– Jaakko Jonkan pohdintojen siivittämänä voisi siten kysyä, että voisiko perustuslakivaliokunta sittenkin asiasta päättää ja julkisuus voidaan turvata ottamalla siitä tarvittavat erityiset säännökset, Pöysti jatkaa.

Ministerin korkeampi syytekynnys on samoin säädetty perustuslaissa. Perustuslakia säädettäessä sitä on perusteltu poliittisen järjestelmän ja valtioneuvoston toimintakyvyn turvaamisella.

– Lähtökohtana tulee perustuslain valmisteluasiakirjojen mukaan olla, että ministerisyytettä ei tulisi käyttää esimerkiksi merkitykseltään vähäisten menettelyvirheiden käsittelyyn. Korotetun syyttämiskynnyksen tarkoituksena on omalta osaltaan estää ministerisyytteiden nostamista aiheettomasti tai ensisijaisesti poliittisessa tarkoituksessa. Syyttämiskynnyksen tarkoituksena ei ole suojella yksittäistä ministeriä, vaan laajemmin koko valtioneuvoston toimintaedellytyksiä.

Ennen kuin asiaan otetaan voimakkaasti kantaa, Pöystin mielestä on tärkeää pohtia laajalti niin rikos- kuin valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, kuinka paljon näillä vuoden 2000 perustuslakia säädettäessä hallituksen esityksessä esitetyillä perusteluilla on kantavuutta.

– Jonkan huomiot antavat tähän pohdintaan hyviä näkökohtia. Perustuslain muuttaminen vaatii hyvin painavat perustelut eli asiaa pitäisi siten pohtia monelta kantilta. Käytännössä varsinkin valtioneuvoston jäseniin ja myös ylimpiin laillisuusvalvojiin kohdistuu erilaisia rikosilmoituksia ja ei ole oikeudellisesti perusteltua juuttua näiden käsittelyyn useissa eri oikeusviranomaisissa. Toisaalta oikeusvaltiossa kaikki poikkeusjärjestelyt vaativat erityiset perustelunsa. Sama tietysti pätee valtakunnanoikeuden olemassaoloon. Voisi ajatella, että korkein oikeus voisi käsitellä ministerivastuuasiat. Valtakunnanoikeus on kuitenkin korkeimman oikeuden jäsenen virkarikosasian käsittelvä tuomioistuin ja on vaikea siksi luopua valtakunnanoikeudesta.

Pöysti muistuttaa, että kyse on kuitenkin perustuslain muuttamisesta ja siksi se vaatii tavallista lainsäädäntömuutosta perusteellisemman harkinnan.

– Olennaista on turvata myös eduskunnan tehokas valvontavalta.

Jonkan esiinnostamia asioita Pöysti pitää myös siksi tärkeinä, että politiikkaa tehdään kansainvälisesti yhä enemmän oikeudellisten prosessien avulla ja politiikkaa yritetään tuoda oikeudellisiin prosesseihin.

– Poliittisten ja oikeudellisten prosessien pitäminen erillään on siksi meilläkin hyvin tärkeä ja ajankohtainen teema.

Ex-oikeuskansleri Jonkka pohti myös, miten nykyisin poliittisiin virkanimityksiin päästään nyt kiinni vain laillisuusvalvojalle tehdyin kanteluin.

Jonkan mielestä oikeus saada nimitys tuomioistuimessa arvioitavaksi vahvistaisi luottamusta virkanimitysten asianmukaisuuteen. Virkanimitysten valitusoikeus pitäisi hänen mielestään ulottaa myös valtioneuvoston yleisistunnossa tehtäviin nimityksiin.

– Jonkka on ansiokkaasti pitänyt esillä poliittisten virkanimitysten ongelmallisuutta ja oikeusvaltiollisten hyvän hallinnon takeiden vahvistamista virkanimityksissä. Vuonna 2018 muun muassa Jaakko Jonkan pitkäaikaisten ponnisteluiden tuloksena valtion virkamieslakia muutettiin niin, että valitusoikeus virkanimityksistä valtion virkoihin tuli pääsääntö ja valitusoikeuden ulkopuolelle jäivät vain valtioneuvoston yleisistunnon tekemiä ylimmän virkamiesjohdon nimityksiä ja tasavallan presidentin nimityspäätöksiä. En ole havainnut, että tästä valitusoikeudesta olisi tullut ainakaan merkittäviä hankaluuksia ja se oli periaatteellisesti merkittävä ja oikea päätös, oikeuskansleri Tuomas Pöysti toteaa.

Pöysti sanoo, että hänestäkin olisi hyvät perustelut poistaa valitusoikeuden rajoitus ylimmän virkamiesjohdon virkojen nimityksistä.

– Kyllä päätösten pitää kestää riippumattoman hallintotuomioistuimen laillisuusarviointi. En näe siitä merkittäviä haittoja, joita ei voitaisi ratkaista ja oikeusvaltioon kuuluu kattava tuomioistuinkontrolli, Pöysti lisää.

Pöysti nostaa esiin myös sen, että vasta-argumenttina on käytetty sitä, että nimitykset viivästyvät ja että epävarmuus päätösten pitävyydestä estää hyvien henkilöiden saamista.

– Johtamistehtävien määräaikaisuudella lienee enemmän näitä vaikutuksia ja lakiin voidaan ottaa säännöksiä täytäntöönpanokelpoisuudesta ja muista seikoista, joilla johtaminen turvataan vaikka valitusmahdollisuus avataan, Pöysti kuitenkin painottaa.

– Valitusoikeuden ohella ylimmän virkamiesjohdon virkojen täytössä kysymys on pitkälti nimittäjälle kuuluvasta harkintavallasta, jossa on paljon tarkoituksenmukaisuusharkintaa esimerkiksi sen suhteen, minkälaista johtamista ja johtajuutta kyseisessä ministeriössä tai virastossa lähitulevaisuudessa tarvitaan ja mitä kykyjä ja taitoja sekä minkälaista kokemusta halutaan painottaa. Kyse on siten myös ylimmän johdon rekrytoinnin ja arvioinnin perusteiden avoimuudesta ja johdonmukaisuudesta sekä perusteluiden avoimesta esittämisestä jo ryhdyttäessä rekrytointia käynnistämään.

Pöysti sanoo, etteivät ehdotukset valtioneuvoston yhteisestä ja yhä ammattimaisemmasta arvioinnista muun muassa johdon virkojen rekrytointi-ilmoituksia laadittaessa ja hakijoiden ansioita vertailtaessa ole saaneet riittävää kannatusta niin, että ne olisivat johtaneet toimiin. Esimerkiksi eduskunnan emerituspääsihteeri Seppo Tiitisen johtama toimikunta teki asiasta ehdotuksia joitain vuosia sitten.

– Minusta valitusoikeuden laajentamisen, joka on helposti tehtävissä, lisäksi näitä olisi hyvä pohtia ja viedä uudistuksia eteenpäin. Osaava ja ammattimainen sekä objektiivisesti toimiva virkamiesjohto on yhteiskunnan etu sekä etu myös kulloinkin hallitusvastuussa olevalle hallituskokoonpanolle. Kun myös yhteiskunnallisen harkinnan piiriin kuuluvat asiat joudutaan harkitsemaan ja perustelemaan hyvin, luo se myös luottamusta.

FAKTA – näin perustuslaki sanoo ministerisyytteen nostamisesta ja valtakunnanoikeudesta:

114 §

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa käsitellään valtakunnanoikeudessa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Syytteen nostamisesta päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnan kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta. Eduskunnan tulee ennen päätöstä syytteen nostamisesta varata valtioneuvoston jäsenelle tilaisuus selityksen antamiseen. Asiaa käsitellessään valiokunnan tulee olla täysilukuinen.

Syytettä valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä.

101 §

Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan valtioneuvoston jäsentä tai oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä taikka korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Valtakunnanoikeus käsittelee myös 113 §:ssä tarkoitetun syytteen.

Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta.

Valtakunnanoikeuden kokoonpanosta, tuomionvoivasta jäsenmäärästä ja toiminnasta säädetään tarkemmin lailla.