Ensimmäiseen kysymykseen vastattiin keskustelussa, johon osallistui puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajia. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Pinja Vuorinen nosti vastauksensa kärkeen pelon työelämän kuormittavuudesta.

– Ylipäätään vaatimuksen nuoria kohtaan ovat lisääntyneet. Koulusta ja korkeakoulusta pitäisi valmistua tietyssä ajassa ja pitää suorittaa – se myös näkyy siinä, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Työn kuormittavuus ja kysymys siitä, että pärjääkö työelämässä, on iso kysymys, Vuorinen sanoi.

Vuorisen vastaus kuulosti tutulta myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja Ida Leinon korvaan. Hän mainitsi nuorten myös puntaroivan eläkeasioita. Leinon mukaan nuoria askarruttaa vastuu eläkkeiden maksamisesta ja toisaalta ajatukset siitä, kuinka pitkäksi oma työura venyy.

Demarinuorten Pinja Perholehdolta kysyttiin hänen esittämästään kritiiikistä, että yhteiskunnassa yliopistokoulutusta arvostetaan turhan paljon. Hän painotti, ettei ongelma hänen mielestään ole se, että korkea-asteen tutkintoja suoritetaan. Kysymys on siitä, millä tavoin ”korkea osaaminen” määritellään. Hänestä on väärin supistaa se juuri korkeakoulutukseen.

– Nuoria ja heidän mahdollisuuksiaan saattaa rajata se, että tuutataan viestiä siitä, että ikään kuin olisi vain se yksi väylä tulla oppineeksi ja saada korkeaa osaamista. Tosiasiassa se riippuu kuitenkin siitä, mitä kukakin tarkoittaa korkealla osaamisella, hän sanoi ja muistutti, että korkeaa osaamista voi olla vaikkapa työpaikoilla, joissa ihmiset oppivat uutta työnsä ohessa.

NUORET TOIVAT keskustelussa esiin myös näkemyksiään työmarkkinoiden toimivuudesta. Mikä on hyvää, mitä pitäisi räjäyttää, heiltä kysyttiin.

Demarinuorten Pinja Perholehto kaipaa parannusta tapaan, jossa neuvottelupöydissä käsitellään yhä yksityiskohtaisempia asioita, joista myös yhteisymmärryksen löytäminen voi tuntua hankalammalta. Hän huomauttaa, että perinteisessä kolmikannassa on ollut mukana paljon myös laajempia sosiaalilainsäädäntöön ja työlainsäädäntöön liittyviä hankkeita ja asioita on voitu kokonaiskoordinaatiolla neuvotella eri tavoin kuin nyt.

– Olen aina kannattanut tupoja ja vanha maailma on ihan kannetattava maailma. Ehkä paluuta niihin ei ole, mutta toivoisin, että keskustelua ei käytäisi niin, että kaikki työmarkkinoilla pitäisi räjäyttää, hän sanoi.

Kokoomusnuorten Ida Leino nosti esiin sen, että nuorten näkökulmasta olisi tärkeää tarkastella eläkemaksuja, sillä monesta ne tuntuvat epäreiluilta. Työmarkkinoiden toimintaan ja työelämän kehittämiseen liittyvissä asioissa hän mainitsi jo aiemmin keskustelussa sen, että nuoret haluavat sovittaa työtä omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi. Siksi esimerkiksi nollatuntisopimukset sopivat joillekin.

– Paikallinen sopiminen täytyy näin kokoomuslaisena mainita ja jopa yleissitovuuden purkaminen. Laitetaan minimiehdot ja -palkka lakiin ja sovitaan sitten enemmän työpaikoilla, Leino sanoi.

Vasemmistonuorten Pinja Vuorinen puolestaan summasi, että vahva ammattiyhdistysliike ja työehtosopimusten yleissitovuus ovat suomalaisen työelämän peruskiviä, joista tulee pitää kiinni.

– Sopimisen kulttuuri ja luottamuksen pitäminen siinä – eli ei lähdetä sille yksityiselle tasolle, jossa jokainen joutuu neuvottelemaan omat ehtonsa, vaan pyritään yhdessä sopimisen. Paljon on korjattavaa, koska maailma muuttuu. Työajasta voisi räjäyttää sellaiset pari tuntia pois – voidaan lähteä kuuden tunnin työpäivään tai kuuden päivän työviikkoon.

NUORTEN SUHDE ammattiliittoihin nostettiin myös tapetille. Järjestäytymisasteen lasku on liitoissa iso kysymys, joten ei ole yhdentekevää, miten ne onnistuvat tavoittamaan nuoret. Pinja Perholehto totesi, että liitot painivat varmasti samanlaisten pulmien kanssa kuin muutkin järjestöt ja puolueetkin.

– Liittojen toimintaa leimaa vähän samanlainen ongelma kuin poliittista toimintaa tai järjestötoimintaa. Nuoret eivät välttämättä halua kanavoida vaikuttamistyötä ja aktiivisuutta juuri ammattiliiton puolelle, vaikka he olisivatkin kiinnostuneita työmarkkinakysymyksistä tai työelämässä edunvalvonnasta. Skarpattavaa on meillä kaikilla, Perholehto sanoi.

Pinja Vuorinen taas puntaroi, että onko paikallisella huoltoasemalla tai lähiön kaupassa nollatuntisopimuksella ensimmäisessä työpaikassaan – ehkä opiskelujen ohella – olevalla nuorella välttämättä edes tietoa siitä, mihin liittoon hän voisi liittyä.

– Tai toisaalta, tuleeko edes sellaista fiilistä, että se kannattaa. Usein nuorena nähdään, että tämä on väliaikainen vaihe, koetaan itsensä ehkä enemmän opiskelijaksi. Itse näen, että liiton jäsenyys tuo edut ja turvan. Liitoissa voitaisiin miettiä, miten päästään lähemmäs niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä näe liittoa läheisenä tai tarpeellisena, vaikka se sitä olisi, hän sanoo.

Ida Leino myönsi, että myös hänen oma kosketuspintansa ammattiyhdistysliikkeeseen on pieni. Kukaan ei ole lähestynyt häntä esimerkiksi ammattiliiton jäsenyyteen liittyen. Leino puntaroi, että olennainen kysymys lienee, miten nuoria houkutellaan liittoihin.

– Ensimmäinen askel (liittojen puoleen) yleensä on se, että tulee jokin ongelma itselle. Silloin saattaa olla jo myöhäistä, Leino sanoi.

PALLO HEITETTIIN seuraavaksi SAK:n hallituksen puheenjohtaja Katja Syväriselle, Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokolle ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sälliselle.

Syvärinen totesi, että ammattiyhdistysliikkeen ei pidä lähteä siitä ajatuksesta, että nuoret löytävät liittoihin vasta kivisen polun kuljettuaan. Liittojen pitää hänen mielestään olla mukana ja näkyvillä jo opiskeluvaiheessa.

Kolmikolta kysyttiin myös, mitä ammattiliitto tarjoaa nuorille. Annika Rönni-Sällinen totesi, että PAMille nuoret eivät ole uusi kohderyhmä, sillä liiton jäsenistä 30 prosenttia on 30-vuotiaita tai sitä nuorempia.

– Nuoret pitää ottaa yhtä lailla toimintaan kuin muutkin. Niitä keinoja, millä heidät tavoitetaan, pitää miettiä tarkemmin. Mutta me tuomme väylän vaikuttaa omaan työelämään, hän sanoi.

– Työtä ja toimeentuloa, sitä varten olemme olemassa, Ismo Kokko vastasi.

– Pysytään ydinasioissa – mitä tehdään työksi, paljonko siitä saa rahaa ja minkälainen on työaika. Kyllä se yleensä kiinnostaa iästä huolimatta, jos sen vaan pääsee kertomaan. Mutta huonolla tolalla on henkilökohtainen kontakti nuoriin. Se on kuitenkin alku, että se on tiedostettu, Kokko sanoi.

Kaikki keskustelut SAK:n tapahtumassa ovat katsottavissa täältä.