Viestin toivotaan tavoittavan etenkin tavalliset ihmiset, jotka eivät välttämättä koe olevansa ennakkoluuloisia.

– Voidaan ehkä puhua niin sanotuista tolkun ihmisistä. Syrjintä- ja asennekeskustelussa esitetään kärjistyneitä ja äänekkäitä puheenvuoroja, mutta aivan tavalliset ihmiset osallistuvat yleisen asenneilmapiirin muodostumiseen esimerkiksi työpaikoilla, julkisessa liikenteessä tai missä tahansa, jossa on myös potentiaalisia syrjinnän kohteiksi joutuvia ihmisiä, kertoo Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen.

Kampanjassa ennakkoluuloistaan kertovat myös tunnetut yhteiskunnalliset vaikuttajat, joiden julkikuvaan syrjivät ennakkokäsitykset eivät hevillä istu. Yksi heistä on entinen RKP:n kansanedustaja ja ministeri Elisabeth Rehn, joka tunnetaan myös työstään ihmisoikeuksien puolustajana muun muassa monissa YK-tehtävissä.

– Sitten kun pohdin sitä, niin tottahan se on. Ensiksikin ihminen, joka on elänyt niin kauan kuin minä, on kohdannut monia ennakkoluuloja jo omassa itsessään, Rehn sanoo.

Rehn kertoo, että jo Helsingin olympialaiset vuonna 1952 olivat hänelle tärkeä kokemus maailman ja ihmisten monimuotoisuudesta. Kisojen aikana nuoren abiturientin työnä oli keitellä kahvia ja teetä olympiaurheilijoille.

– Minä ja kaikki muutkin ihmettelimme mustaihoisia ja aasialaisia urheilijoita, oli se silloin sokki suomalaisille. Silloin opin, että kaikki mahdolliset ennakkoluulot voi kyllä panna romukoppaan.

Omiin ennakkoasenteisiinsa hän on kuitenkin törmännyt vielä vuosikymmenten päästäkin, esimerkiksi johtaessaan YK:n poliisioperaatiota Bosnia-Hertsegovinassa 1990-luvun puolivälissä. Operaatioon otti osaa poliiseja 45 maasta, ja Rehn kertoo suhtautuneensa epäillen siihen, miten aasialaiset, afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset poliisit suoriutuisivat työstä eurooppalaisiin kollegoihin verrattuna.

– Se oli täysin virheellinen ennakkoluulo. Se on aina yksilökysymys: 98 prosenttia oli aivan erinomaisen hyviä työssään, ja ne kaksi prosenttia lähetin maitojunalla kotiin eri syistä.

Rehnin mukaan omien ennakkoluulojen tiedostaminen ja käsittely onkin jatkuvaa työtä, sillä yksittäisten ihmisten teot ja huono käytös saavat herkästi ajattelemaan, että syy löytyy heidän edustamastaan viiteryhmästä.

– En ole missään tapauksessa pyhimys, enkä ole koettanut ollakaan – pyhimykset ovat tavattoman ikäviä. Saan todella olla varuillani oman itsenikin kanssa, vaikka motkotankin muille (heidän asenteistaan).

Viime vuoden lopulla julkaistu EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimus kertoi Suomen olevan yksi Euroopan syrjivimmistä maista. Lehtisen mukaan Pakolaisavussa oli jo pidempään seurattu huolestuneena asenneilmapiirin kiristymistä, ja löydös antoi lisäpontta sille, että aihetta on käsiteltävä julkisesti.

– Jotta tilanne voi näyttää tältä ja syrjinnän kokemus olla niin suuri, on oltava aika paljon ihan tavallisia ihmisiä, jotka vaikuttavat kokemuksen syntymiseen. Ja juuri siksi kampanja on tärkeä.

Lehtisen mukaan on hienoa, että kampanjan kasvoiksi löydettiin suvaitsevaisiksi tiedettyjä ihmisiä, joilta kuitenkin löytyy rohkeutta puhua myös ennakkoluuloistaan.

Rehn arvelee, että kampanjaan osallistuminen on riski, sillä teemansa ja käsittelytapansa vuoksi se poikii varmasti myös vastareaktioita.

– Voisin ottaa 83-vuotiaana aika lailla iisimmin, mutta katsoin, että tällä tavoin voi olla mahdollista vaikuttaa ihmisiin.

Rehnin lisäksi kampanjan lähettiläinä toimivat juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske, stand up -koomikko Iikka Kivi, Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Nasima Razmyar.