x

Kolumni

Pilvi Torsti

Kirjoittaja on Helsingin sosialidemokraattisen piirin puheenjohtaja

”Olkaa ylpeitä harmaudesta ja korostakaa sitä” – Demaripäättäjä jätti ”testamenttinsa”

SDP:llä on kaikki syyt ottaa rohkean rakentavan uudistajan rooli koko Suomessa niin suhteessa vihreisiin, keskustaan kuin perussuomalaisiin.

Sosialidemokraattinen liike ei ole ääripäiden liike vaan siltojen rakentaja ajassa, joka on kaikkialla todella repivä. Älkää välittäkö siitä, jos meitä syytetään harmaiksi. Vaan olkaa siitä ylpeitä ja korostakaa sitä:

Harmaan sävyt maailmalla, Suomessa ja Helsingissä ovat rakentaneet paljon enemmän kuin musta ja valkoinen koskaan! Olkoon SDP ja Helsingin sd-piiri harmaansävyinen rohkea uudistaja.

Juuri nyt Helsingin kaltaiset kaupungit ovat paljon vartijoina. Me voimme näyttää suuntaa, luoda toivoa. SDP:n Helsingin piiri on pyrkinyt olemaan etulinjassa tässä työssä.

Piirin puheenjohtajalla on kaksi tehtävää: Helsingin sd-työn johtaminen ja vaikuttaminen puolueeseen valtakunnallisesti.

Jos nyt arvioin näiden toteutumista niin sanoisin, että tuo valtakunnallinen ulottuvuus ja vaikuttaminen puolueeseen on jäänyt suhteellisen kaukaiseksi. Sanon tämän sekä piirin puheenjohtajana että valtuustoryhmän ja kaupunginhallitusryhmän jäsenenä.

Ensi vuosi on meille valtavan tärkeä vuosi. Asetelma vaalikevääseen on kinkkinen. Helsingissä on paljon solidaarisuutta, kansainvälisyyttä ja yhteisvastuuta painottavia liikkuvia äänestäjiä, jotka valitsevat meidän, vihreiden ja joskus jopa kokoomuksen väliltä.

Perussuomalaiset ja vasemmistoliitto näyttävät monissa kysymyksissä liikkuneen Helsingissä kohti populistisia marginaaleja.

Mikä tekee tilanteen kinkkiseksi SDP:lle Helsingissä? Tiedämme, että menestykselle Helsingissä SDP:n valtakunnan kannatus ja profiili on ratkaiseva.

SDP:n menestys Helsingissä näyttää suuntaa koko puolueelle.

Kesästä asti on ollut selvää, että vihreät on valtakunnan puolueen tasolla asettanut vaalien ykköstavoitteeksi menestyksen Helsingissä. Sitä toistetaan mediassa ja valitut valtakunnan kärjet sovitetaan Helsingin vihreiden tavoitteisiin. Samaan aikaan valtakunnallisen SDP:n painotukset ovat olleet sellaisia, että syntyvän imagon perusteella mennään mieluummin kauemmas kaupunkien ja Helsingin teemoista ja suunnataan kärkeä toisaalle kuin haetaan johtavaa asemaa täällä.

Politiikka on myös miltä näyttää ja vihreät nimenomaan näyttävät imagollisesti tulevaisuuspuolueelta. SDP näyttäytyy enemmän vanhan säilyttäjältä kuin rohkealta edistysliikkeeltä – viimeisenä esimerkkinä Demarinuorten vahva perhepoliittinen avaus, johon puoluejohto olisi voinut tarttua rohkeasti ja kunnolla.

Mutta aikaa muuttaa ja kirkastaa painotuksia on. Viestini puolueelle SDP:n Helsingin piirin puheenjohtajana onkin: jos SDP aikoo menestyä 2017 suurissa kaupungeissa ja Helsingissä, on se oltava yksi keskeinen tavoite koko puolueen kampanjakärkiä ja tavoitteita rakennettaessa.

Tässä on myös hyvä muistaa: SDP tulee pitkällä tähtäimellä olemaan johtava suunnannäyttäjäpuolue vain, jos se pystyy olemaan suurpuolue kasvavissa kaupungeissa. SDP:n menestys Helsingissä näyttää suuntaa koko puolueelle. Meidän on oltava edelläkävijöitä, meidän on menestyttävä Helsingissä.

Toivon, että puolue valtakunnan tasolla ymmärtää sen.

Miksi en itse pyri jatkamaan työtä Helsingin piirin johdossa? Moni vastauksen tietääkin. Viimeisen vuoden aikana olen aloittanut kahdessa kansainvälisessä tehtävässä politiikan ulkopuolella, toinen on työ ja toinen luottamustehtävä. Tulevana vuonna on edessä kolme jaksoa, jolloin puheenjohtajan panos on todella merkittävä ja edellyttää läsnäoloa.

Meillä on puoluekokous, meillä on kuntavaalit ja – ehkä kaikkien tärkeimpänä – meillä on kuntavaalien jälkeinen neuvotteluprosessi luottamustehtävistä Helsingissä.

Pilvi Torsti

Kirjoittaja on Helsingin sosialidemokraattisen piirin puheenjohtaja

Kolumni

IRMA SUONPÄÄ

Kirjoittaja on Rauman kaupunginvaltuutettu ja seurakuntaneuvos.

Kuntien kurjuudesta: ”Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan”

Ääni oikealle ehdokkaalle! Se on jokaisen ehdolle asettuneen odotus, toivomus ja pelko. Nyt on oikea aika valita huolella ehdokas, tulevalle kaudelle. Päättämään kuntalaisten asioista, yhdessä muiden valittujen kanssa.

Valtuutetuilla on oikeus kaikkiin tietoihin, mitä kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan. Valtuutetuilla on mahdollisuus päättää tärkeistä kuntalaisia koskevista asioista yhdessä muiden valittujen kanssa. Valtuutetuilla on oikeus vaatia virkamiehiltä hyvää ja huolellista asioiden valmistelua ja niiden esittelyä.

Valtuutetuilla on oikeus ja mahdollisuus kuulostella kuntalaisten mielipiteitä asioista ja kertoa tehdyistä päätöksistä. Valtuutetuilla on suuret mahdollisuudet perehtyä oman kuntansa asioihin ja päätöksiin netin välityksellä. Ennen kaikkia asioita salattiin, jaettiin niukasti papereita ja pyynnöstä vähän laajemmin.

Tällä hetkellä päättäjien vaikeutena on löytää oikeat asiat siitä suuresta tietotulvasta, jota netin ihmeellinen maailma meille kaikille tarjoaa.

Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti.

Oma vaikeutensa on myös ihmisten tavoittaminen silmätysten. Vaalitilaisuuksiin taitaa tulla enemmän heitä, jotka ovat puoluekantansa jo valinneet. Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti. Kuuntelevat radiota, toivottavaa onkin että radion välityksellä saataisiin oikeata tietoa kuntien asioista, päätöksistä ja suunnitelmista.

Kuntien kurjuus alkaa, jos valtionosuuksia jatkuvasti leikataan ja veroina saadaan kerättyä liian vähän rahaa. Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan. Maakuntamalli ja yhtiöittämiset sosiaali-ja terveyspalveluissa ovat meille kaikille vielä kaukana hämärän peitossa oleva asia. Tähän ei kaikkitietävä netti vielä kerro yhtään mitään siitä, miten juuri meidän kunnassa tai kaupungissa palveluille tapahtuu.

Rakkaat towerit! Nyt on kuntavaalit niin lähellä, että teidän on syytä katsoa, minkä näköistä ja kokoista ehdokasta puhutatte ja kenen numeron vaalilipun ympyrään merkkaatte.

Ei muuta kun parempi palttoo päälle vaalipäivänä, kuten ennen ”pruukattiin” ja katsastamaan ketäs siellä vaalilautakunnassa tällä kertaa meidän äänemme ottaa vastaan. Sanotaan kiitos ja näkemiin. Ellei sitten jo kauppareissulla ole tullut annettua se ennakkoääni.

IRMA SUONPÄÄ

Kirjoittaja on Rauman kaupunginvaltuutettu ja seurakuntaneuvos.

Kolumni

Ulf Sundqvist

Kirjoittaja on entinen SDP:n puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.

Hallituksen eväät on syöty, arvioi ex-ministeri: ”Syntilista tältä osin alkaa olla ennätyksiä hipova”

Television kunnallisvaalitenteissä puoluejohtajilta on tämän tästä tivattu, miksi vaaliteemat ovat niin yleispoliittiset, vaikka kyse on kunnallisvaaleista. Tämä on typerä kysymys, erityisesti näissä vaaleissa. Mistä nyt keskusteltaisiin ellei sote-uudistuksesta, työllisyys- ja talouspolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja kaikesta muusta.

Nyt on puhe hallituspolitiikasta ja Suomen suunnasta. Kansalaisilla on mahdollisuus sanoa sanansa harjoitetusta politiikasta. Täytyy toivoa, että vaaleihin osallistutaan aktiivisemmin kuin edellisellä kerralla, siitä huolimatta, että keskusta-oikeistolainen hallitus on väen väkisin viemässä kunnilta elintärkeitä tehtäviä nimenomaan lähidemokratian kannalta. Meneillään oleva maakuntaintoilu vie yhteiskuntamme kansanvallan kannalta aivan väärään suuntaan. Tulee syntymään demokratiavajetta.

Jos hallituksen arvovalta ei salli tosiasioiden tunnustamista tältä osin, hallitus saa mennä.

Miksi näin pääsi tapahtumaan, on minulle vielä arvoitus. Miten muut puolueet ovat antaneet keskustan viedä kehitystä suuntaan, joka on ristiriidassa useimpien rakenteellisten kehitysilmiöiden kanssa? Byrokratiaa piti vähentää, sitä tulee nyt lisää.

Kansanvaltaa piti vahvistaa, sitä heikennetään. Rahaa piti säästää, sitä tuhlataan lisää. Tekniikka mahdollistaisi etä- ja lähipalveluja paljon laajemmin kuin aikaisemmin, mutta nyt keskitetään päätöksentekoa ja ohjausta maakuntahallintoon.

Sote-uudistuksesta, josta on tulossa keskustan maakuntakokeilu ja kokoomuksen yksityistämisharjoitus, on kovaa vauhtia menossa kiville. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aikalisä on ainoa järkevä lopputulos siitä lainsäädäntösotkusta, josta asiantuntijat toinen toisensa jälkeen ovat kriittiset lausuntonsa antaneet. Jos hallituksen arvovalta ei salli tosiasioiden tunnustamista tältä osin, hallitus saa mennä.

Meillä alkaa olla turhan paljon epäonnistuneita kokeiluhankkeita, joista vähävaraisimmat, viattomat kansalaiset joutuvat kärsimään. Kansaneläkelaitoksen surkea epäonnistuminen toimeentulotukien maksatuksissa on tuorein esimerkki asioiden surkeasta hoidosta. Olisi pitänyt olla aikaa valmistautua kunnolla lakisääteiseen muutokseen mutta pieleen meni.

Nyt Kelan entinen pääjohtaja jakelee viisauksia niin kuin ei hän olisi ollutkaan missään vastuuasemassa. Se on väärin.

Tämäkö on se tapa, jolla palataan kasvun ja vientimenestyksen tielle?

Muita esimerkkejä huonosta valmistelusta ja ”kaappauksenomaisista” yrityksistä löytyy runsaasti. Matti Louekoski viittasi tärkeässä kolumnissaan muutama viikko sitten uuteen kelvottomaan valmistelu-kulttuuriin, johon oikeuskansleria myöten on jouduttu puuttumaan. On oikein sanottu, että se on jo useamman vuoden kehityksen tulos, mutta nyt istuvan hallituksen syntilista alkaa kyllä tältä osin olla ennätyksiä hipova.

Vuosi sitten aikaansaatu laaja kilpailukykysopimus oli oivallinen osoitus siitä, että Suomen neuvotteluperinne oli vahva ja sopimusyhteiskunnan rakenteet kestävät. Ammattiyhdistysliike ja poliittinen oppositio olivat vahvasti mukana edistämässä laajan sopimuksen syntymistä. Tavoitteena oli varmistaa yhteiskunnan vakautta, edistää talouskasvua ja myönteistä työllisyyskehitystä.

Suomen talouskehityksen suunta on muuttunut, kasvuluvut alkavat olla myönteiset ja työllisyydessäkin on orastavaa nousua. Mutta nyt EK luopuu kaikesta vastuusta työehtopolitiikan osalta ja johtajat ilmoittavat tavoitteekseen koko neuvottelujärjestelmän viralta panon. Tämäkö on nyt oikea tapa huolehtia tasapuolisesta ja tuloksellisesta työllisyys- ja talouspolitiikasta. Tämäkö on se tapa, jolla palataan kasvun ja vientimenestyksen tielle?

Nämä ovat tulevien kunnallisvaalien keskeisiä teemoja. Näistä sosialidemokraatit puhuvat.

Näyttää siltä, että tie vie perussuomalaiset ulos hallituskammareista.

Lopuksi en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen, että Suomen hallituksen varapääministerin ja ulkoministerin, Timo Soini, johtaman puolueen ensimmäinen puheenjohtajaehdokas liputtaa sekä kiristyvän maahanmuuttopolitiikan että uuden Eurooppa-politiikan puolesta, mikäli hänet valitaan puheenjohtajaksi. Mahtaako vaatimus uudesta kansanäänestyksestä EU-jäsenyydestä ja eurosta olla sopusoinnussa Juha Sipilän hallituksen ohjelman kanssa? Se nyt vielä puuttuisi, että Suomen hallitus rupeaa kompastelemaan Eurooppalinjauksissaan.

Yllättävän vähän on tähänastisissa kommenteissa kannettu huolta Sampo Terhon linjasta. Jussi Halla-ahon vielä selkeämmästä muukalaisvastaisuudesta ja EU-fobiasta on sanottu, että se hajottaa hallituksen. Näyttää siltä, että tie vie perussuomalaiset ulos hallituskammareista, oli kumpi tahansa puheenjohtaja kesän jälkeen.

Ulf Sundqvist

Kirjoittaja on entinen SDP:n puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.

Kolumni

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Pekka Sauri: Totuuden jälkeistä maailmaa ei ole

Sekavan aikamme tunnussanaksi näyttää nousseen post-faktuaalinen, totuuden jälkeinen maailma. Presidentti Trumpin lehdistöpäällikkö täydensi tätä vielä uudella, nerokkaalla termillä ”alternative facts”, vaihtoehtoiset faktat.

Ilmiön kiteytti lyhykäisesti Britannian taannoinen oikeusministeri Michael Gove, joka viime vuoden Brexit-kampanjan alla julisti, että kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista. Kun tähän lisätään eri suurvaltojen tai sellaiseksi pyrkivien ilmeisen systemaattisesti tuottama disinformaatio, totuuden tulevaisuus ei näytä järin lupaavalta.

***

Minua on jaksanut ihmetyttää se, että totuuden jälkeinen maailma on alettu ottaa uutena normaalina ja että sille ei voida mitään – ikään kuin se olisi jonkinlainen uusi luonnonlaki.

Näin ei ole. Totta on, että tiedonjakokanavien ja -foorumeiden maailma on lyhyessä ajassa dramaattisesti muuttunut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on tapahtunut globaali kommunikaation vallankumous, jonka merkitystä kansanvallan toteutumisen kannalta vasta opetellaan ymmärtämään.

Kun miltei jokaisella kansalaisella on jonkin älylaitteen kautta käsissään pääsy kaikkeen maailmassa julkaistuun tietoon, julkishallinnon ja viranomaisten vuosituhansia kestänyt tiedon monopoli on nopeasti ja lopullisesti murtunut. Tiedon säännöstely tai salaaminen vallankäytön välineenä ei enää ole mahdollista, ja julkishallinnon tuottama tieto voidaan haastaa vaihtoehtoisella tiedolla ja vaihtoehtoisilla tulkinnoilla.

Tämä muutos on ihmiskunnan kehityksessä historiallinen, eikä ole suuri ihme, että se on viime vuosina saanut aikaan monenlaista hämminkiä eri puolilla planeettaa.

Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa.

Kommunikaation vallankumous on tuonut yhä useamman ulottuville paitsi pääsyn kaikkeen maailmassa saatavilla olevaan tietoon, myös tehokkaan julkaisukanavan.

Jokainen voi olla oman mediansa päätoimittaja ja päättää aivan omin päin, millaista informaatiota haluaa yleisölleen välittää. Vastuu informaation todenmukaisuuden arvioinnista on yhä selvemmin siirtynyt viestin vastaanottajalle, joka myös päättää, jakaako viestiä edelleen omille seuraajilleen.

***

Perusperiaate ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Yhteinen todellisuutemme rakentuu edelleen täsmälleen samoin kuin se on aina rakentunut: ihmisten keskeisen keskustelun, neuvottelun ja sopimisen varassa. Kommunikaation vallankumous on tuonut keskusteluun mukaan paljon uusia osanottajia.

Tällä kolikolla on kaksi puolta – toisaalta keskustelu on laajentunut eliitin ulkopuolelle ja sikäli parantanut demokratiaa, toisaalta taas eri foorumeilla jaettu informaatio on pirstaloitunut. Tämä vaatii kansalaisilta yhä parempaa medialukutaitoa ja kriittisyyttä informaation todenmukaisuuden arvioinnissa. Ei kannata luottaa ainoastaan yhteen mediaan, vaan on syytä seurata ja vertailla useampia tiedon lähteitä.

***

Sivilisaation historia ja kaikki edistys perustuu oppimiseen. Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa. Sopii toivoa, että koululaitos antaa lapsille ja nuorille riittävät valmiudet tästä selviytymiseen.

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Kolumni

Pohjola on turvallinen satama epävarmassa maailmassa

Elämme epävarmoja aikoja. Muutoksia tapahtuu koko maailmassa, sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Monet tuntevat turvattomuutta tulevaisuutensa suhteen. Radikaalistit ja populistit nostavat päätään ja maailma, jonka me tunnemme, on paineen alla. Kyse on kansainvälisestä yhteistyöstä, kaupasta, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja puolustuspolitiikasta.

Trumpin USA, Brexit, fasistiset suuntaukset ja kehitys sekä Venäjällä että Turkissa näyttävät selkeästi, että meidän maailmamme voi muuttua merkittävästi tulevina vuosina.

Pohjoismaat eivät voi passiivisesti seurata sivusta, kun maailmassa tapahtuu suuria muutoksia. Päinvastoin, on tärkeää, että työskentelemme entistä tiiviimmin yhdessä. Meidän on otettava johtava rooli maailmanjärjestyksen viemiseksi sosiaalisen turvallisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja demokratian suuntaan. Kun maailma muuttuu nopeasti, on meidän nopeasti etsittävä yhteistyökumppaneita, jotka haluavat samaa kehitystä kuin me. On selvää, että Pohjoismaat lähentyvät tässä ajassa toisiaan.

Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.

Pohjoismaat ovat maailmankuuluja korkeasta hyvinvoinnista, henkilökohtaisesta vapaudesta, demokratiasta, yhteistyöstä, turvallisuudesta ja tasa-arvosta. Nämä ovat arvoja, joista meidän on pidettävä kiinni, varsinkin kun ne ovat paineen alla. Liian monessa paikassa kehitys ottaa peruutusaskelia. Meillä on menestyvä yhteiskuntamalli, jota meidän on puolustettava – ei purettava.

Yhdessä Pohjoismaiden taloudet ovat maailman kymmenen parhaan joukossa ja Euroopassa viiden parhaan joukossa. Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään. Meille kaikille on tärkeää, että Pohjoismaat koordinoivat ja tekevät yhteistyötä nykyistä enemmän kansainvälisissä järjestöissä.

Tämän puolesta Sosialidemokraatit Pohjoismaiden neuvostossa haluavat työskennellä tulevina vuosina.

Phia Andersson, ordförande, Ruotsi
Henrik Dam Kristensen, Tanska
Maarit Feldt-Ranta, Suomi
Oddný G. Harðardóttir, Islanti
Sonja Mandt, Norja

Yllä mainitut viisi kansanedustajaa muodostavat yhdessä Pohjoismaiden neuvoston Sosialidemokraattien hallituksen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

Malttia ja yhteistyötä soten valmisteluun

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rakennetta on yritetty uudistaa jo ainakin viiden eri hallituksen kausilla. On siis ymmärrettävää, että näin pitkään valmisteluvaiheessa ollut uudistus herättää keskustelua. Kyse on luottamuksesta siihen, että välttämättömät ja terveyden kannalta keskeiset palvelut ovat saatavilla. Kyse on myös turvallisuudentunteesta eli siitä, onko apua hädän hetkellä mahdollista saada riittävän nopeasti, tuleeko ambulanssi perille ja pääseekö päivystykseen helposti.

Sotessa on kyse inhimillisten palveluiden lisäksi yhteiskunnan yhdestä suurimmista menoeristä. THL:n mukaan vuoden 2014 terveydenhuoltomenot Suomessa olivat 19,5 miljardia euroa. Toisaalta OECD-vertailumaiden joukosta suomalainen julkinen terveydenhuolto kuuluu maailman kustannustehokkaimpiin. Palveluita pystytään nykytilassa tuottamaan hyvällä hinta-laatusuhteella.

Terveyserot ovat kuitenkin kasvaneet Suomessakin, terveyskeskukseen pääsyssä on ongelmia ja väestö ikääntyy. Tämän vuoksi uudistusta tarvitaan, jotta kykenemme takaamaan kaikille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistuksen toteuttaminen on siis yhteiskunnallemme välttämättömyys.

Viime vaalikaudella kaikki puolueet yhtyivät uudistuksen tavoitteisiin: terveyserojen kaventamiseen ja palveluiden saumattomampaan integraatioon eli toimiviin hoitoketjuihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallituksen kärkitavoite on maakuntauudistuksen toteuttaminen ja sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat jäämässä taka-alalle. Tähän näkemykseen olen törmännyt myös kiertäessäni eri puolilla Suomea, viimeksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.  Nostan esille kolme huolta, jotka asiantuntijat ovat esittäneet.

Ensimmäinen huoli liittyy pakkoyhtiöittämiseen, joka pilkkoo nykyiset palvelut pienempiin osiin. On vaikea löytää perusteluita sille, miksi julkisten toimijoiden olisi pakko yhtiöittää oma toimintansa. Tämä nimittäin pirstaloi jo toimivat palveluketjut, vaikka uudistuksen tavoitteena oli toimivampi integraatio eli se, että asiakkaita ei enää tarvitsisi pallotella luukulta toiselle.

Toinen huoli on markkinatilanteen arvioinnin puute. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesityksestä puuttuu markkinatilanteen analyysi, vaikka sillä on suuri merkitys uudistuksen toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tapahtunut viime vuosina kovasti keskittymistä, kun isot toimijat ovat ostaneet pieniä lääkäriasemia ja hoivayksiköitä. Tämä on vahvistanut isojen monikansallisten yritysten asemaa. Valitettavasti ne eivät ole kuitenkaan kunnostautuneet julkisuudessa suurina Suomeen maksettujen verojen maksajina. Yrityksiltä onkin vaadittava vahvempaa yhteiskuntavastuuta, joka sisältää myös vastuun maksaa veroja Suomeen.

Kolmas huoli liittyy valinnanvapauden laajuuteen. Moni asiantuntija esittää, että valinnanvapaus aloitettaisiin vain rajatusti perusterveydenhuollon palveluista. Näin voitaisiin saada kokemusta esimerkiksi kustannuskehityksestä. Sitä paitsi suomalainen erikoissairaanhoito on jo nykytilanteessa maailman huippuluokkaa sekä hoidon tuloksissa että kustannusten edullisuudessa.

Jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen esittämällä tavalla, on suuri huoli, että kustannukset yhteiskunnalle tulisivat kasvamaan. On arvioitu jopa miljardin euron menojen kasvusta. En voi ymmärtää, miten hallitus voisi olla edistämässä uudistusta, joka lisäisi julkisen talouden menoja noin merkittävästi. Tämä olisi myös hyvin kaukana sote-uudistukselle asetetusta 3 miljardin euron säästötavoitteesta.

Näin isoa uudistusta ei kannata toteuttaa hätiköiden. Olisi tunnustettava, että lausuntokierroksella olevaa valinnanvapauslainsäädäntöä ei ehditä valmistelemaan tavoiteajassa. Viime viikolla julkisuudessa kerrottiin, että uudistuksen vaikutusarviointi on tehty vastaamaan hitaampaa aikataulua, kuin millä uudistus ollaan toteuttamassa. Tämän vuoksi hallituksen tulisi myöntää, ettei maakunta- ja sote-uudistusta saada ulos eduskunnasta ennen kesälomia. Pitäähän eduskunnan saada käsiteltäväkseen koko lakipaketti vaikutusarviointeineen ja riittävästi aikaa myös asiantuntijakuulemiselle.

Siksi toivonkin, että hallitus antaisi aidosti arvoa lausuntokierroksen palautteelle ja muokkaisi vielä esitystään. Järkevää olisi myös itsenäisyyden juhlavuoden hengessä kytkeä oppositio mukaan sote-uudistuksen viimeistelyyn, kuten Jyrki Kataisen hallitus teki aikoinaan. Kyse on kuitenkin uudistuksesta, jolla epäonnistuessaan voi olla dramaattiset vaikutukset sekä julkiseen talouteen että sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta