Mikä olisi parempi ajankohta päättää pitkä työura kuin työväen suurimman juhlan aattona? No, ei mikään. Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n yhteyspäällikölle 64-vuotiaalle Harri Järviselle se hetki koittaa ensi keväänä.

Kokemusta on karttunut rutosti niin mediamaailmasta, ay-liikkeestä kuin politiikasta – ja kaikkea yhdistää yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Nykyisessä työssään yhteyspäällikkönä Järvisen vastuulle kuuluu yhtenä tärkeänä osana juuri SAK:n yhteiskuntavaikuttamisen koordinointi.

Kuusankoskella syntynyt Järvinen on aina käynyt tuumasta toimeen, kun sellainen tilaisuus on eteen tullut. Politiikan toimittajan paikka Kouvolan Sanomissa vaihtui 1990-luvun alussa Demariin työmarkkinoihin erikoistuneeksi toimittajaksi kuudeksi vuodeksi, sieltä tie jatkui Kunta-alan ammattiliittoon KTV:hen, SDP:n puoluetoimistoon, valtiovarainministeriöön ja viimein SAK:n leipiin vuonna 2006.

– Kivijalka, jolle suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu, on yhteistyön tulosta. Nyt työnantajapuoli on hyvin aktiivisesti rikkomassa tätä kivijalkaa. Vaikka lyhytaikaisia voittoja tästä rikkomisesta se ehkä saakin, vähänkin pitemmällä aikavälillä valittu strategia osoittautuu vääräksi, kun sopiminen on tehty erittäin hankalaksi.

TÄMÄ TYÖMARKKINAKIERROS on muodostunut erityisen kimurantiksi. Järvinen epäilee, että työnantajien Etelärannassakin tuumaillaan, ettei tätä ihan haluttu, kun sen haluama linja ei ole pitänytkään. Erityisesti tämä on näkynyt julkisen puolen neuvotteluissa.

– Mutta onko siellä pokkaa sanoa, ettei mennytkään ihan kuin Strömsössä?

Lakkoja ja lakonuhkia on koettu. Mutta Järvinen huomauttaa, että suomalainen ay-liike on aina ollut hyvin maltillinen ja lakkoja on ollut hyvin vähän – toisin kuin väitetään. Ja jos niihin on pitänyt turvautua, ne ovat olleet aina hyvin vastuullisesti järjestettyjä.

– Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin Suomessa ilmapiiri on hyvin rauhallinen työmarkkinoilla. Toivon, että työnantajien valitsema saneleva linja ei johda radikaalimpiin otteisiin palkansaajien puolella meilläkin, Järvinen pohtii.

Hyvät työmarkkinatavat puolin ja toisin, niille olisi konkarin mielestä nyt tarvetta, kun retoriikka käy yhä kuumempana. Paljon on käyty keskustelua myös siitä, kuinka paljon ay-liikkeen keskinäinen yhtenäisyys on koetuksella, kun palkkaneuvotteluissa näytetään kyttäävän aina yhä enemmän viereisiin pöytiin. Järvinen muistuttaa, että syy työmarkkinoiden hankala ja sekava tilanne johtuu työnantajapuolesta.

– Entistä tärkeämpää olisi saada koko ay-liike, keskusjärjestöt, liitot ja palkansaajat työpaikoilla, tekemään yhtenäisempiä linjauksia siitä, mitä me haluamme. Nyt olisi hyvä nähdä metsä puilta, vaikka lyhytaikainen voitontavoittelu myös ay-liikkeen puolella saattaakin tuottaa tulosta.

Moni on jo haikaillut hieman keskitetymmän neuvottelujärjestelmän perään. Järvisellä on tästä oma mielipiteensä.

– Jos halutaan yhtenäisempää työmarkkinapoliiikkaa, ei kannattaisi juuttua yksittäisiin sanoihin kuten tupo tai keskitetty ratkaisu. Tärkeintä olisi hakea oikeasti ymmärrystä, miten niin työntekijät ja yritykset selviävät yhdessä.

Sen takia hän ei olekaan seurannut niin mielissään, kuinka työnantajien linnake Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin säestyksellä on esittänyt kovia vaatimuksia työehtosopimuksista luopumisesta lähtien.

– Paras lopputulos ei synny kenenkään sanelusta vaan pitäisi yrittää hakea yhteisiä näkemyksiä, kompromisseja vaikka vaikeaa tekisikin.

ELINKEINOELÄMÄN keskusliitto EK ilmoitti muutama vuosi sitten jättävänsä sopimustoiminnan, se on nyt yksittäisten liittojenujen käsissä. Järvinen näkee, että keskusjärjestöillä, kuten SAK:lla, on yhä merkittävä roolinsa. Se on nähty koronapandemiassa ja Venäjän hyökkäyssodan alkaessa: yhteisiä linjauksia on saatu aikaiseksi.

– Yhteiskuntavaikuttaminen poliitikkoihin päin ja vaikuttaminen lainsäädäntöön ja hallitusohjelmiin on korostunut.

Järvinen pohtii, miten hyvin tällä hallituskaudella palkansaajien eduista on pidetty huolta, kun sitä ovat sävyttäneet muualta levinneet kriisit.

– On jossain määrin ymmärrettävää, että kaikki hallitusohjelmaan kirjatut työelämän asiat eivät ole edenneet toivotunlaisesti, mutta vielähän tässä on vaalikautta jäljellä.

Järvinen ehtii kokea vielä yhdet eduskuntavaalit työuransa aikana. Ei ole palkansaajienkaan kannalta yhdentekevää, keitä päättäjinä on. Työnantajia lähellä oleva Pro Markkinatalous ilmoittaa tukevansa markkinahenkisiä ehdokkaita. Järvisen mielestä myös palkansaajapuolella pitää olla tarpeeksi paukkuja panostaa kevään vaaleihin.

Gallupjohdossa olevalta kokoomukselta on kuultu hänen mukaansa jo nyt aika kylmäävää sanomaa, kuinka sosiaaliturvaa – toimeentulo- ja asumistukea sekä työttömyysturvaa – pitäisi leikata.

– Kohteena olisivat yhteiskunnan heikko-osaisimmat. Ja jos tällaista politiikkaa tehtäisiin neljä vuotta, vaikutus olisi todella kurjistavaa, Järvinen huomauttaa.

TÄRKEÄ JA MIELUISA tehtävä Järviselle on ollut vuodesta 2019 lähtien Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan puheenjohtajuus, joka päättyy syksyllä, kun valtioneuvosto on nimittänyt uuden suunnittelukunnan. Järvistä on kiitelty siitä, että puheenjohtajana hän on ollut hyvin keskeinen hahmo puoluerajat ylittävässä vuoropuhelussa. MTS:n jäsen hän on ollut jo vuodesta 2006.

Onko reservin ylivääpeli Järvinen ollut aina maanpuolustushenkinen?

– Ei minulla ole koskaan ollut mitään päinvastaisiakaan ajatuksia: Suomi on puolustamisen arvoinen. Nykyhetki on osoittanut sen, on ollut järkevää kehittää puolustusvoimia määrätietoisesti.

MTS on parlamentaarinen yhteistyöelin, joka edistää ”koko kansan vuoropuhelua turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja varautumisesta poikkeusoloihin” – joita eletään juuri nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Järvisen mukaan viimeistään nyt MTS:n olemassaolon oikeutus on tullut todistetuksi.

Puheenjohtaja kehaisee MTS:n seminaareja, joissa on muun muassa medialle maan paras kattaus ykkösasiantuntijoita kertomassa tuoreimmat näkymät turvallisuuspolitiikasta.

Yksi MTS:n näkyvimmistä toimista on vuosittain maanpuolustustahtoa ja turvallisuuspolitiikkaa mittaava mielipidetutkimus. Viime toukokuun ylimääräinen kysely Venäjän hyökkäyssodan takia tuotti historiallisen tuloksen: maanpuolustustahto on todella kova, kun useampi kuin neljä suomalaista viidestä halusi, että Suomea puolustetaan aseellisesti, jos maahan hyökätään.

MYÖS SOTILASLIITTO Naton suosio nousi samassa kyselyssä dramaattisesti. Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Naton kannatus oli MTS:n barometrissä vähän yli 20 prosenttia, mutta se ponnahti lähes 70 prosenttiin.

– Ainahan meidän mittauksissamme maanpuolustustahto on ollut korkealla, mutta kun Venäjä hyökkäsi naapurimaahansa, Ukrainaan, ja Suomi on myös Venäjän naapuri, tämä fakta on ollut omiaan nostamaan maanpuolustustahtoa, Järvinen arvioi.

Hän kertoo ajatelleensa Natosta samalla tavoin kuin valtaosa suomalaisista tasavallan presidentistä lähtien – ettei sinne nyt niin väliä olisi hakeutua.

– Mutta tämä vastenmielinen hyökkäys toiseen valtioon muutti niin minun kuin muiden kantaa: on hyvä, että haemme turvaa Natosta. Mutta pitää ottaa huomioon sekin, että Venäjä kokee Naton viholliseksi.

Järvinen toivoo, että löytyy mahdollisimman nopeasti ratkaisu, joka lopettaa sodan. Hän muistuttaa, että senkin jälkeen Suomen täytyy ”tavalla tai toisella” pystyä elämään Venäjän naapurina: ”Se ei tuosta muualle muuta, emmekä me.”

Kouvolasta kotoisin olevana hän on haistellut ilmapiiriä rajan lähettyvillä, ja se näyttäisi olevan rauhallinen. Siitä on hänen mielestään jotain opittavissa.

– Tilanne on hankala, mutta turhaan paniikkiin ei ole kyllä syytä. Jos rajan pinnassa eletään aika lailla normaalia arkea Venäjän toiminnasta huolimatta, miksi hötkyiltäisiin jossain kauempana.

Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut dramaattisesti energian hintaan Suomessakin, ja kansalaisia kehotetaan nyt säästämään. Järvinen ei olisi kovin huolissaan suomalaisten kriisinsietotaidoista, kun normaalilla säästäväisyydellä on selvitty muun muassa 1990-luvun lamasta.

– En vähättele sitä yhtään, että monet joutuvat taloudellisesti tiukoille. Mutta korostan, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan lähtökohta on se, että ketään ei jätetä.

KEVÄÄLLÄ TULEE toinenkin rajapyykki täyteen: Järvinen on harrastanut keilailua 50 vuotta. Tie vei juniorien maajoukkueeseen, koko liiton puheenjohtajaksi ja nyt kunniapuheenjohtajaksi.

– Keilailu on antanut minulle paljon sisältöä elämään, kavereita ja hienoja hetkiä kotimaassa ja ulkomailla.

Kamppailu ihmisten vapaa-ajasta käy kiivaana ja Suomen keilailuliitto tekee Järvisen mukaan kaikkensa, jotta liiton jäsenmäärä saadaan kasvuun. Keilailukonkari kannustaa löytämään itselleen rakkaan harrastuksen, koska vaativa työelämä kaipaa vastapainoa. Hänelle itselleen se on ollut aina keilailu.