Tätä termiä ei mainittu tänään sanallakaan, kun perustuslakiasiantuntija, professori Juha Lavapuro esitteli tutkimusryhmänsä marraskuussa valmistuvaa hanketta tänään Helsingissä.

– Tämän vuoden loppuun mennessä valmistuu selvitys, onko kaikilla kunnilla tulevaisuudessa samat oikeudet ja velvolisuudet. Tämä on minun näkökulmastani iso iso iso juttu. En uskalla enkä halua ottaa kantaa, tehdäänkö siihen muutoksia. On kuitenkin hyvä pohtia, pitääkö 600 asukkaan kunnan hoitaa samat palvelut kuin 600 000 asukkaan Helsinki hoitaa, kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) lausui hiljattain Helsingin Sanomille.

Lavapuron ryhmä selvittää, millaiset reunaehdot perustuslaki antaa kuntien tehtävien erilaistumiselle tai eriyttämiselle.

Kuntien tehtävien eriyttämismahdollisuuksista vallitsee tällä hetkellä epäselvähkö tila.

Käytännössä Lavapuron ryhmä ei pyri ratkaisemaan sotea tai sen sisältöä, mutta se pyrkii luomaan valtiosääntöoikeudellisia raameja hallituksen sote-ratkaisun tueksi.

Valtiosääntöoikeudellisissa käytännöissä on lähdetty liikkeelle niin kutsutusta yhtenäiskunnan ajatuksesta. Toisin sanoen kaikkia kuntia pitää kohdella samalla tavalla. Yhtenäiskunta (tai ajatus siitä, että kuntia olisi säädeltävä yhtenäisesti) ei ole kuitenkaan mikään valtiosääntöoikeudellinen käsite.

Lavapuron mukaan soten lainvalmistelussa on syytä pyrkiä ottamaan perustuslaki mahdollisimman tarkoin huomioon, mutta sote-uudistuksen sisältöä ei kuitenkaan voida johtaa perustuslaista.

Niinpä tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida pääkaupunkiseudun erillisratkaisun perustuslainmukaisuutta, koska malli, johon pyritään ei ole vielä edes selvillä. Jokaisessa tapauksessa perustuslakivaliokunnan rooli asian ratkaisemisessa on kuitenkin Lavapuron mukaan keskeinen.

Sen verran Lavapuro kuitenkin jo uskalsi sanoa, että tutkimusryhmän kanta on tässä vaiheessa se, että perustuslaki ei sellaisenaan estä alueellisia erillisratkaisuja.

– Eli vastauksena kysymykseen voidaanko eriyttää, niin perustuslaki ei eriyttämistä estä.

Lavapuro muistutti, että hallitusmuodon ja perustuslain voimassaollessa on jo ollutkin eräänlaisia erillisratkaisuja.

Esimerkiksi vuoteen 1976 saakka oli maalaiskuntia ja kaupunkeja, Kainuussa on ollut hallintokokeilu, Ahvenanmaalla sairaanhoito on maakunnan tehtävä ja myös niin kutsuttu kriisikuntamenettely on tietynlainen erillisratkaisu.

– Eli perustuslakivaliokunnan oikeuskäytännössä erillisratkaisu ei sellaisenaan ole muodostunut valtiosääntöoikeudelliseksi ongelmaksi.

Erillisratkaisu ei tieteenkään saa olla minkälainen tahansa. Itsehallintoa ja perusoikeuksia koskevat vähimmäisvaatimukset on täytettävä, esimerkiksi kansanvaltaisuus, yhdenvertaisuus ja ihmisten perusoikeuksien toteutuminen eivät saa vaarantua.

Jos pääkaupunkiseutu saisi sotessa oman erillisratkaisunsa, yksi kiinnostava kysymys on, pitäisikö muillakin isoilla kunnilla olla tähän mahdollisuus.

– Ajattelen, että se jää poliittisen harkinnan piiriin. Ei ole sellaista yhdenvertaisuusperiaatetta, joka vaatisi samankaltaisuutta, Lavapuro näkee.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kutsunut Uudenmaan erillisratkaisun selvityshenkilöksi kaupunkineuvos Kari Nenosen. Lavapuro on tavannut Nenosta ja nyt hän odottaa, millaisia ehdotuksia on luvassa.

– Niitä me ainakin pyrimme tutkimuksessamme ottamaan huomioon, jos ne tulevat riittävän ajoissa, Lavapuro sanoo.

Tällä hetkellä Uudenmaan alueen kunnat ovat olleet vahvasti sen kannalla, että Uusimaa jaettaisiin viiteen perustason sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavaan alueeseen. Hallitusohjelman perusteella muunkinlaiset mallit voisivat tulla kyseeseen. Erillisratkaisu voi koskea koko Uudenmaan maakuntaa, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten pääkaupunkiseutua tai vain Helsinkiä.

Viime hallituskaudella kunnilta haluttiin kieltää tuottamasta sote-tehtäviä, kun vastuu sotesta oli määrä antaa maakunnille.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi, ettei ainakaan silloin esitellyillä perusteluilla voitu kieltää kuntia ottamasta itse verovaroin hoidettavakseen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen tehtäviä.

– Sen nyt voi sanoa tässäkin kohtaa, että perustuslakivaliokunnan kanta voi tässäkin olla merkityksellinen. Vaikka maakunnille annettaisiin järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista, siitä huolimatta kunnilla voi silti olla edelleen mahdollisuus tuottaa tehtäviä, Lavapuro pohti Demokraatille tilaisuuden jälkeen.

Lavapuron tutkimusryhmän työstä on julkaistu väliraportti 15.9. Se ei kuitenkaan ole julkinen.

Haku ryhmän hankkeeseen on peruja jo viime hallituskaudelta. Tutkimushankkeen toteuttaa Turun yliopisto ja sitä johtaa professori Juha Lavapuro.

Kyseessä on yliopistollinen tutkimus, jonka rahoituskausi on 14.5.-30.11.2019. Tutkimuksella on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoitus.

Hankkeen tarkoituksena on tuottaa perustuslakivaliokunnalle tulkintasuosituksia lainsäätäjän liikkumavarasta säädettäessä kuntien lakisääteisistä tehtävistä. Tarkoitus on ottaa huomioon kuntasektorin moninaisuus ja kuntien lakisääteisten tehtävien liittyminen julkisen vallan perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuteen.

Loppuraportti valmistuu 30.11.

Tutkimusryhmään kuuluvat Lavapuron lisäksi Anu Mutanen, Janne Salminen ja Mira Turpeinen.

– Tämä on vielä keskeneräinen hanke. Tutkijana on vähän kiusaantunut, kun tästä joutuu kertomaan julkisesti. Nämä ovat alustavia tuloksia ja voivat vielä muuttua, Juha Lavapuro muistutti tänään hanketta esitelleessä tilaisuudessa.