Ei, sanoivat esimerkiksi Fatim Diarra, Atte Harjanne ja Oras Tynkkynen.

– 15 vuotta sitten, jos olisi kysytty suomalaisilta vihreistä kansanedustajista, enemmistö olisi tuntenut ne kaikki. Nyt jumankauta minä en tunne puheenjohtajaehdokasta, niin on tämä nyt jotenkin mennyt huonoksi, 2000-luvun alussa vihreitä johtanut Osmo Soininvaara täräytti hiljattain Uudelle Suomelle.

Vihreät on näillä näkymin saamassa puheenjohtajakisaansa kaksi tai kolme ehdokasta. Kaksi on jo varmaa, kansanedustajat Sofia Virta ja Saara Hyrkkö, joka on myös eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Kolmas saattaa olla tulossa, kansanedustaja Bella Forsgrén, joka on tehnyt harkintaansa jo pitkään.

Ohisalo jättää paikkansa kesän puoluekokouksessa.

VIHREIDEN europarlamentaarikko ja puolueen suuruuden vuosien puheenjohtaja Ville Niinistö ei innostu lainkaan puheesta johtajuuskriisistä, vaan vakuuttaa luottoaan puheenjohtajaehdokkaisiin.

Hänen mielestään olennaista on, että vihreä puolueväki käy vaalitappion ja itse asiassa aiemminkin koettujen vaalitappioiden syyt avoimesti läpi.

Niinistö sanoo Demokraatille, että puheenjohtajan vaihtaminen on vain yksi tekijä puolueen uudistumisessa. Myös puoluesihteeri menee vaihtoon.

Niinistö kehuu pitkään ja vuolaasti molempia jo puheenjohtajakisassa olevia ehdokkaita Saara Hyrkköä ja Sofia Virtaa.

– Pidän heitä todella lahjakkaina poliitikkoina.

Niinistö uskoo, että molemmilla on tarjottavaa, joka avartaa kuvaa vihreistä.

– Saara (Hyrkkö) on espoolainen diplomi-insinööri, jolla on paljon koulutuspolitiikan osaamista sekä vihreän talouden osaamista. Se laventaa hyvin kuvaa vihreistä. Hän on myös kokenut puolueen erilaisissa sisäisissä tehtävissä.

Niinistön nuoruuden kotikunnasta Kaarinasta tuleva Sofia Virta on myös Niinistön mielestä erittäin kiinnostava vaihtoehto.

– Sofia (Virta) on nuorisotyön ammattilainen ja yrittäjätaustainen kansanedustaja, joka on neljän vuoden aikana kansanedustajana päässyt jo valtakunnan politiikkaan hyvin sisään. Hänellä on selkeästi paljon annettavaa. Minä olen ollut aina tosi vaikuttunut Sofian kyvystä kohdata erilaisia ihmisiä ja mennä sinne, minne vihreät eivät yleensä menee.

Niinistö sanoo Virran tutustuneen esimerkiksi poliisien toimintaan ja tehneen nuoristotyön parissa arjen tasolla töitä.

Niinistö näkee, että puheenjohtajakisan tilanne on tasainen ja toivoo samalla yhä lisää ehdokkaita. Hän mainitsee jyväskyläläisen ehdokkuutta harkitsevan Bella Forsgrénin kuvaten tätä nousevaksi tähdeksi. Forsgrénin vahvuudeksi Niinistö lukee erityisesti sosiaalipolitiikan osaamisen. Hän tulisi myös Etelä-Suomen ulkopuolelta ja laventaisi siinä mielessä puheenjohtajapelin asetelmia.

– Toivon, että hän lähtisi ehdolle. Sitten olen kyllä sitä mieltä, että siitä joukosta on jo hyvä valita.

Niinistö muistuttaa, että kaikki kolme ovat kokemukseltaan suurin piirtein samalla tasolla, kun hän oli tultuaan valituksi vihreiden johtoon vuonna 2011. Tosin Niinistöllä oli jo varapuheenjohtajan ja ryhmäjohtajankin oppeja takataskussaan.

NIINISTÖ esiintyy haastattelussa isällisen sparraavana ja lämpimänä vanhempana valtiohahmona eikä syty ollenkaan epäilyille, että hänelläkin olisi kulisseissa hätä kädessä ja hän yrittäisi käännyttää jo kieltäytyneitä julkisuudessa ennakkosuosituiksi nimettyjä henkilöitä kisaan mukaan.

– Olen minä tietenkin puhunut sekä Aten (Harjanne) että Oraksen (Tynkkynen) kanssa, mutta ymmärrän heidän kieltäytymisensä syyt kyllä hyvin. Sitä pitää sitten kunnioittaa, kun ihmiset ovat kantansa selkeästi ilmaisseet.

Niinistö on pitänyt yhteyttä myös puheenjohtajakisaan jo ilmoittautuneisiin ja sitä pohtivaa Bella Forsgréniin. Hän tuntee Hyrkön ja Virran pitkältä ajalta.

– Ei minulla ole mitään syytä epäillä heidän kykyä ryhtyä puolueen puheenjohtajaksi tässä tilanteessa. Sama koskee Bella Forsgrénia.

Kysyttäessä kieltäytyneiden vastuunpakoilusta tai epäiltäessä vihreiden olevan niin vaikeassa tilanteessa, ettei puolueen johtaminen kiinnosta, Niinistö toteaa rauhallisesti, että yleensä puheenjohtajakisasta kieltäytymisen syyt ovat hyvin henkilökohtaisia. Oras Tynkkynen on esimerkiksi kertonut läheisensä vakavasta sairaudesta.

– Minusta sekä Oras että Atte tunnistavat sen, että puolueen puheenjohtajalla on valtava vastuu. Lähtökohtaisesti siihen tehtävään lähdetään vain kerran. Siihen haluaa lähteä silloin, kun kokee, että elämä on tilanteessa, jossa voi laittaa oman persoonansa likoon työhön, joka on aika lailla ympärivuorokautista. Siinä ollaan aina enemmän tai vähemmän hälytys- tai valmiustilassa. Eihän puolueiden puheenjohtajilla ole käytännössä mitään oikeata lomaa. Se on tosi vaativa työ verrattuna kansanedustajan tai jopa eduskuntaryhmän puheenjohtajan työhön verrattuna.

Pienessä puolueessa puheenjohtajan rooli Niinistön mukaan vain korostuu. Esimerkiksi palkattuja, työtä tukevia henkilöitä on puolueella vähemmän käytössä kuin isoilla puolueilla.

– Tällaisessa asetelmassa halun lähteä puheenjohtajakisaan pitää tulla ihmisen sisältä, kun kokee, että nyt on se hetki, että on oma aika hakea tehtävään, hän summaa.

Niinistö kääntää haastattelussa tilanteen niin, että kieltäytymiset vain viestivät siitä, että vihreiden kansanedustajat ovat tiedostaneet puheenjohtajan työhön liittyvän ison vastuun. Tällä hän ei tietenkää tarkoita sitä, etteivätkö myös kisaan lähtenee sitä tiedostaisi.

SIINÄ vihreillä on Niinistön mielestä kehittämistä, että kokeneiden konkareiden osaamista ei osata säilyttää lähellä puoluetta.

Hän katsoo vihreiden rotaatioajattelun, eli että kierrätetään henkilöitä keskeisissä tehtävissä, näkyvän negatiivisella tavalla siinä, ettei pystytä hyödyntämään pitkään puolueessa tai kansanedustajina toimineiden osaamista. Ei ole riittävästi paikkoja päästä vaikuttamaan puolueen kehitykseen.

– Se, että nostetaan nuoria ja annetaan heille paikkoja, on aina ollut vihreiden vahvuus. Meillä ei ole hierarkkista valtakoneistoa puolueissa, joka pyrkii painamaan nuoria haastajia alaspäin. Tiedän, että isoissa vanhoissa puolueissa on ollut tällaista kulttuuria ainakin aikaisemmin. Vihreissä raikasta on ollut, että meillä tulee uusia ihmisiä ja ajatuksia, mutta kääntöpuoli on se, että meidän pitää olla parempia säilyttämään vanhaa osaamista siinä rinnalla. Silloin kun on molemmat, puolueen strateginen ajattelu säilyy vahvana.

DEMOKRAATTI uutisoi eilen vihreiden puoluehallituksen esittävän puoluekokoukselle, että puolueen puheenjohtajan rotaatio olisi jatkossa kuuden vuoden sijaan kahdeksan vuotta eli maksimissaan 4 kertaa 2 vuotta. Aikarajoitusta ei kuitenkaan otettaisi kokonaan pois.

Niinistö sanoo itse olevansa lähtökohtaisesti sitä mieltä, että puheenjohtajakausien aikaa pitäisi vähintään pidentää.

– Toki on niin, että puoluejohtajan tehtävä on sen verran haastava ja vaativa nykyaikana, että harva siinä jatkaa edes tämän hetken maksimia eli kuutta vuotta.

Kahdeksan vuotta tarjoaisi puheenjohtajalle mahdollisuuden kehittyä kahden vaalikauden ajan tehtävässään.

– Siinä olisi silloin mahdollista olla puheenjohtajana vaaleissa myös hallitusvastuun jälkeen. Jos vihreät haluaa kasvaa suurten puolueiden joukkoon, kyllä myös puheenjohtajilla pitää olla mahdollisuus kasvaa tehtävässään. Se lisää puolueen uskottavuutta myös asetelmassa, jossa vihreät kamppailisivat keskeisistä ministerin tehtävistä. Vihreiden puheenjohtaja ei voi olla aina kokemattomampi kuin kilpailijansa. Puoluejohtajien rooli on nykyään korostunut vaalien alla.

Niinistö itse jätti puheenjohtajuuden kuuden vuoden eli nykyisen maksimin jälkeen keskellä oppositiokautta vuonna 2017. Hän katsoo, että on jälkikäteen teoreettista pohdiskella, olisiko hän jatkanut puheenjohtajana, jos säännöt olisivat sallineet.

– Muistan silloin ajatelleeni niin, että olin etukäteen tavallaan helpottunut, kun tiesin, että raja tulee vastaan kuuden vuoden kohdalla. Työskentelin oppositiossa kaksi vuotta, jolloin meidän kannatuksemme nousi voimakkaasti. Oli aika haastavat ajat, koska Sipilän hallitus teki leikkauspolitiikkaa, jossa vihreille tärkeistä tavoitteista ja arvoista leikattiin.

Niinistö muistelee myös esimerkiksi silloisen ilmapiirin maahanmuuttajavastaisuutta ja sitä vastaan argumentoimista sekä taistelua ympäristönsuojelun ja koulutuksen rahoista.

– Siinä joutui laittamaan itsensä aivan täysillä likoon sellaisella tavalla, että pidin tietyssä mielessä helpottavana, kun tiesin, että minun tehtäväni on kahdessa vuodessa laittaa vihreät päävaihtoehdoksi hallitukseen ja siirtää sen jälkeen vastuuta eteenpäin. Minun olisi pitänyt toimia puheenjohtajana vähän toisella tavalla, jotta olisin jaksanut vielä kaksi vuotta lisää.

– Voi myös samalla sanoa, että vihreiden kannatuksen kasvu loi seuraajaehdokkaille sellaiset paineet, että kyllähän me olemme myöhemmin nähneet, että paineet osoittautuivat aika raskaiksi.

Ville Niinistö on itse jo aiemmin tyrmännyt paluun puolueensa puheenjohtajaksi.