tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Oppositio hallitusta rohkeampi – STT:n kysely: Enemmistö puolueista olisi valmis nostamaan pakolaiskiintiötä

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Eduskuntapuolueista kaikki paitsi perussuomalaiset ja Uusi vaihtoehto -ryhmä olisivat valmiita ottamaan Suomeen nykyistä enemmän pakolaisia. Tämä kävi ilmi, kun STT kysyi asiaa kaikilta yhdeksältä eduskuntapuolueelta sähköpostitse alkuviikosta.

Euroopan siirtolaiskriisi on lisäämässä painetta ottaa myös Suomeen lisää pakolaisia. Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan kiintiön nosto on esillä hallituksen budjettiriihessä syksyllä. Suomen pakolaiskiintiö on tällä hetkellä 750 henkilöä vuodessa. Näillä pakolaisilla on valmiiksi YK:n myöntämä pakolaisstatus.

Risikko ja niin ikään kokoomuslainen valtiovarainministeri Petteri Orpo nostaisivat kiintiötä maltillisesti aiempien vuosien tasolle eli 1050:een. Muista hallituspuolueista keskusta on valmis nostamaan kiintiötä maltillisesti, jos turvapaikkapolitiikasta saadaan Euroopassa muuten aikaan kokonaisvaltainen ratkaisu. Uusi vaihtoehto tyrmää ajatuksen.

Oppositiopuolueet avaisivat kyselyn perusteella ovia enemmän. Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP nostaisivat pakolaiskiintiön 2 500:aan. Vihreiden ja vasemmistoliiton mielestä määrää voitaisiin jatkossa siitäkin nostaa. SDP:stä ja kristillisdemokraateista olisi perustelua palata 1 050 kiintiöpakolaisen linjaan, joka oli käytössä vuosina 2014 ja 2015.

Perussuomalaisista 750:n pakolaisen kiintiö on jo nyt huomattavan suuri.

Unionimaat pohtivat Italialle annettavaa apua.

Myös turvapaikanhakijoiden siirrot EU:ssa saattavat nousta esiin syksyllä, kun unionimaat pohtivat Italialle annettavaa apua. Italiaan on saapunut tänä vuonna laittomasti 94 000 ihmistä Välimeren yli.

Vuonna 2015 maat sopivat jo kertaalleen, että Italiasta ja Kreikasta siirretään 160 000 turvapaikanhakijaa, jotka todennäköisesti saavat pakolaisaseman. Unkari, Tshekki ja Puola ovat kieltäytyneet noudattamasta järjestelyä.

Kokoomuksen ja Uuden vaihtoehdon mielestä Suomi on jo hoitanut osuutensa EU:n sisäisissä siirroissa ja edellyttää, että muutkin maat niin tekevät.

Seuraavan neljän vuoden aikana hallitus on sisäministeriön mukaan varautunut vuosittain noin 7 000 uuteen turvapaikanhakijaan. Turvapaikanhakija eroaa pakolaisesta siinä, että hän vasta hakee turvaa vieraasta maasta.

Turvapaikanhakijoiden määrä on jäänyt ennakoitua pienemmäksi.

Heinäkuun 26. päivään mennessä 2 538 ihmistä on tänä vuonna hakenut Suomesta turvapaikkaa. Turvapaikkaa Suomesta hakevista suurin osa on Syyriasta, Irakista, Eritreasta, Afganistanista ja Venäjältä.

Sisäministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden määrä on jäänyt ennakoitua pienemmäksi. Valtion tämän vuoden talousarviossa Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määräksi ennakoitiin 10 000.

Vuosina 2018–2021 Suomi varautuu vuosittain noin 7 000 uuteen turvapaikanhakijaan.

STT – Saila Kiuttu

Antti Rinne: ”Barcelonan terrori-isku on raukkamainen ja täysin tuomittava”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Barcelonan järkyttävä terrori-isku on vaatinut 13 ihmisen hengen. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tuomitsee teon.

”Barcelonan terrori-isku on raukkamainen ja täysin tuomittava”, hän kirjoittaa sosiaalisen median tileillään Facebookissa ja Twitterissä.

Samalla Rinne välittää syvän osanottonsa viattomien uhrien omaisille.

STT:n mukaan pakettiauto ajoi väkijoukkoon La Ramblan turistikadulla kaupungin keskustassa alkuillasta. Barcelonan terrori-iskun tapahtumapaikka La Rambla on kaupungin vilkkain turistikatu. Reilun kilometrin mittainen kävelykatu kulkee kaupungin keskusaukiona pidetyltä Katalonia-aukiolta Kolumbus-patsaalle lähelle Välimeren rantaa.

La Ramblaa reunustavat sadat ravintolat ja kaupat, ja se on myöhäiseen yöhön asti täynnä turisteja, kaupustelijoita ja katutaiteilijoita. Katu on ollut tunnettu myös siitä, että se on taskuvarkaiden suosiossa.

AVAINSANAT

Yle: Arto Bryggare pyrkii takaisin politiikkaan – tällä kertaa Lappeenranta kutsuu

Arto Bryggare on Suomen menestynein pikäjuoksija.

Arto Bryggare harkitsee paluuta kotikonnuilleen Lappeenrantaan, kertoo Yle. Arto Bryggare kertoo, että hän harkitsee asettuvansa ehdolle tulevissa maakuntavaaleissa.

– Olen miettinyt sitä vakavasti, Bryggare kertoo.

Puolue on edelleen SDP, mutta vaalipiiri on vielä auki.

– Pidän mahdollisena, että jos Etelä-Karjalan demarit hyväksyvät, olen ehdolla Karjalassa, jonka koen henkiseksi kodikseni, Bryggare kertoo.

Toisena vaihtoehtona on Ylen mukaan Uusimaa, jonka politiikka on ex-kansanedustajalle tuttua. Jos Bryggare päättää valita Etelä-Karjalan, hänen täytyy muuttaa.

– Olen aina kokenut olevani lappeenrantalainen ja elämäntilanteeni on sellainen, että muutto on mahdollista. Veri vetää Lappeenrantaan jatkuvasti, Bryggare saoo Ylellä.

Tällä hetkellä Bryggaren kirjat ovat Helsingissä ja mökki Luumäellä. Lisäksi hänen toinen kotipaikkansa on Berliinissä.

Kaksi kautta kansaa edustanut Bryggare putosi Arkadianmäeltä vuonna 2007, eikä paluu onnistunut viime eduskuntavaaleissa. Helsingin valtuuston ex-kansanedustaja hyvästeli vuonna 2012.

 

Ruotsiin satoi jo ensi lumi – kesä kesti kaksi viikkoa

Kuvakaappaus Expressenin sivulta.

Tukholmalainen Expressen iltapäiväpäivälehden mukaan Ruotsin Lapin Kiirunaan on jo satanut ensi lumi. Paikoin pohjoisessa kesä on kestänyt vain pari viikkoa. Tavallisestikin Kiirunassa nähdään lumihiutaleita elokuussa, mutta nyt on kyse ihan kunnon lumipeitteestä.

Ensilumi satoi maanantain ja tiistain välisenä yönä Låktatjåkkassa. Ruotsin korkein tunturiasema Låktatjåkka sijaitsee 1200 metrin korkeudessa, noin 90 kilometrin päässä Björklidenin kylästä Kiirunan kunnassa.

– Lumi satoi maanantaisen myrskyn yhteydessä. Tuulennopeus oli jopa 20 metriä sekunnissa, kertoo Johanna Dahlqvist Låktatjåkkan tunturiasemalta.

Ensimmäisenä asiasta Suomessa kertoi MTVn Uutiset

Keskustelua aiheesta

Ylen murheellinen gallup-mittaus: Vasemmalle vai oikealle, Antti Rinne? – ”SDP:llä on vain yksi suunta”

Kuva: Lehtikuva

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi Ylen gallup-mittausta omilla Facebook-sivuillaan. Hän sanoo, että joka kuukausi poliitikot ovat joko onnensa kukkuloilla tai maansa myyneitä. Tai näin ainakin uskotaan.

”Gallupeissa tulee hyviä ja huonoja tuloksia. Tällä kertaa lukema oli huono.”

Rinne sanoo että aamun puoluehallituksen kokouksessa käytiin erittäin hyvän keskustelun myös tästä aiheesta.

”Varsinkin nyt, kun poliittinen tilanne on erittäin epävakaa ja talouden positiiviset uutiset eivät näy ihmisten arjessa tai pankkitileillä, SDP:n tehtävä on luoda ja vahvistaa ihmisten tulevaisuudenuskoa. Siihen auttaa se, että uskoo omiin arvoihinsa: vapauteen, välittämiseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.”

Rinteen mukaan on vanhanaikaista kysyä, pitäisikö mennä vasemmalle vai oikealle.

”Nyt eletään kuitenkin 2010-luvulla ja ollaan matkalla 2020-luvulle. SDP:llä on vain yksi suunta ja se on eteenpäin.”

Hän sanoo, ettei politiikassa ole kyse virhemarginaaleista tai desimaaliluvuista.

”Politiikassa ei ole myöskään kyse kyselytunnin hiillostuksesta tai nokkelista iskulauseista. Poliitikon arjessa on suurelta osin kyse siitä, että on valmis kuuntelemaan ja auttamaan toista ihmistä. Siitä, että opintotukensa menettänyt parikymppinen, rahapulasta kärsivä yksinhuoltaja tai sairauden kanssa kamppaileva ihminen soittaa tai kirjoittaa sähköpostia. Sanoista välittyy ihmisen hätä, joskus myös vihaisuus tai häpeä. Jos jokin asia tässä ammatissa stressaa tai vetää mielen matalaksi, se on tietynlainen voimattomuuden tunne: Se, ettei voi tehdä heti päätöstä, joka auttaisi kyseistä ihmistä. Näissä tilanteissa ihmisiä autetaan ja neuvotaan muulla tavalla.”

AVAINSANAT

Mauno Koivistosta julkaistiin uutuusteos: ”Kyseessä oli puhdas kamppailu vallasta, jonka Väyrynen hävisi 10-0”

Kuva: Jari Soini
Historioitsija Risto Hauvonen kertoi "Taistelu Koivistosta" –uutuusteoksestaan Hakaniemen kauppahallissa.

Presidentti Mauno Koiviston ensimmäinen virkakausi oli huomattavan varovainen. Neuvostoliiton romahtamisen myötä tilanne kuitenkin vapautui: 1990-luvun alun merkittävät tapahtumat toivat presidentille levollisuutta. Kyseinen yleiskuva Koiviston presidenttikausista piirtyy historioitsija Risto Hauvosen teoksesta ”Taistelu Koivistosta”, joka pohjautuu Koivistosta presidenttikausien aikana julkaistuun tutkimukseen, muistelmiin sekä lehtikirjoituksiin.

Tänään julkaistun teoksen julkistamistilaisuudessa Hakaniemen kauppahallissa Hauvonen toteaa kirjansa tarkastelevan Koiviston presidenttikausia paneutumalla etenkin hallituksien muodostumiseen. Teoksen säväyttävän nimen taakse kätkeytyy Koiviston virastaan käymä poliittinen valtakamppailu.

1980-luvulla Hauvosen mukaan taistelussa korostui etenkin teollisuuden antama voimakas tuki Koiviston vastaiselle kampanjoinnille.

– Teollisuus tuki voimakkaasti Koiviston vastaista kampanjaa, etenkin 1982 käydyissä presidentinvaaleissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin ostettiin koko sivun mainos, jossa varoitettiin Suomen kansaa valitsemasta sosialistia presidentiksi, Hauvonen kertoo.

– Rahavirrat olivat merkittäviä, ja niille kalpenee todennäköisesti myös 2000-luvun vaalirahakohu. Rahavirran seuraaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä se oli samanlaista ”kirjekuorirahaa”, jota juoksija Paavo Nurmelle aikanaan junailtiin. Esimerkiksi Paavo Väyrynen oli merkittävästi mukana keräämässä varoja Koiviston vastaiselle kampanjalle.

Rahavirran seuraaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä se oli samanlaista ”kirjekuorirahaa”, jota juoksija Paavo Nurmelle aikanaan junailtiin.

Väyrynen nouseekin julkistamistilaisuudessa esiin monta kertaa. Koiviston ja Väyrysen käymä valtataistelu osoittautuu Koiviston presidenttikausille ominaiseksi piirteeksi.

– Vuonna 1986 solmittu ”kassakaappisopimus” kytkeytyy luonnollisesti seuraavan vuoden presidentinvaaleihin. Kyseessä oli puhdas kamppailu vallasta, jonka Väyrynen hävisi 10-0. Tämä selviää kaikista lähteistä, jopa Väyrysen oikeana kätenä toimineen Seppo Kääriäisen kirjoittamista.

Hauvosen teos on historiagrafinen tutkimus, jolle on ominaista pyrkiä etsimään eri muistelmien ja aikalaiskirjoitusten välistä kultaista keskilinjaa. Teoksessa ei ole käytetty ainuttakaan arkistolähdettä, vaan se pohjautuu ainoastaan ajankotaa käsitteleviin tutkimuksiin, muistelmateoksiin ja lehtien artikkeleihin.

Kirja on käynyt läpi anonyymin vertaisarvioinnin ja se on tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä esitys. Hauvonen myös muisti korostaa tilaisuudessa, ettei hänellä ole minkäänlaista poliittista sitoutumista, joka voisi vaikuttaa teoksen sisältöön.

Presidentin virka on kyseisen kaltaisessa tilanteessa hyvin yksinäinen ja tuulinen paikka.

Arvostus Koiviston toimintaan nousee silti esiin Hauvosen puheesta. Koiviston toimintaa 1990-luvun alussa arvostellut lehdistö saikin häneltä kyytiä etenkin käsiteltäessä Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä.

– Koivistoa on arvosteltu passiivisuudestaan kovin sanoin. On muun muassa kuvailtu, että hänellä olisi ollut paikka jäädä historiaan voimakkaammin antamallaan tukea Viron itsenäistymispyrkimyksille.

Hauvonen korostaa, että presidentin virka on kyseisen kaltaisessa tilanteessa hyvin yksinäinen ja tuulinen paikka.

– Kun merellä on hätä, niin maalla on helppo olla viisas. Suomen johtavat ulkoministeriön ammattivirkamiehet hoitivat asiaa. Heillä oli varmasti parempi tieto asioista kuin lehdistöllä. Koiviston ja virkamiehien toiminnassa järki meni tunteen edelle, ja pelattiin varman päälle.

Koiviston suhdetta Esko Ahoon voidaan myös pitää omanlaisenaan. Alkuun Koivisto suhtautui nuoreen pääministeriin nuivasti, ajatellessaan tämän toimivan, jälleen kenenkäs muun kuin Paavo Väyrysen etäispäätteenä. Väyrynen yrittikin hajottaa Hauvosen mukaan Ahon hallitusta hartiavoimin.

– Ahon ja Koiviston yhteistyö muodostui lopulta hyväksi. Aho oli omapäinen, mutta arvosti ja kunnioitti presidentti Koivistoa.

Fundeeraajana ja vähäpuheisena miehenä tunnettu Koivisto oli paaluttanut maahan sen perustuksen, josta hänen presidenttikautensa muistetaan.

Hauvosen teoksessa nousee voimakkaasti esiin myös Koiviston rooli parlamentaarisuuden palauttajana presidentti Urho Kekkosen valtakauden jälkeen.

– Koivisto kunnioitti syvästi valtiosääntöä ja pysyi omalla toimialueellaan. Hän ei vaikuttanut aktiivisesti esimerkiksi hallituksen talouspolitiikkaan, mutta kuitenkin antoi valtiovarainministeri Iiro Viinaselle sekä pääministeri Esko Aholle henkistä tukea.

Koiviston toiminnassa on nähtävissä selkeä ero verrattuna Kekkoseen. Kekkosen tyyliin kuului nimittää hallitus, jota hän sitten itse arvosteli suoraan kansan mieliksi. Hänen toiminta oli Hauvosen mielestä tältä osin varsin populistista.

Koiviston valtakautta voikin ymmärtää tarkastelemalla hetkeä, kun hänen taistelunsa presidenttiydestä toden teolla alkoi keväällä 1981. Tuolloin presidentti Kekkonen ja pääministeri Koivisto ajautuivat valtaoikeuskiistaan, ja Kekkonen painosti Koivistoa eroamaan. Koivisto kieltäytyi, eikä hajottanut hallitusta.

Kansansuosio lähti huimaan nosteeseen. Fundeeraajana ja vähäpuheisena miehenä tunnettu Koivisto oli paaluttanut maahan sen perustuksen, josta hänen presidenttikautensa muistetaan.