Helvetin portin päälle on kirjoitettu lause: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Jumalaisessa näytelmässä runoilijamestari Vergilius toimii oppaana, kun Dante kulkee läpi helvetin kaikkien tasojen.

Toimittaja Aarno Malin on matkannut internetin pimeän verkon ytimeen ja nähnyt siellä ihmiskunnan raadollisimman puolen, väkivaltaisia fantasioita, sadistisia pedofiilejä ja nautintoa kaikkein haavoittuvimpien kärsimyksestä. Malin on raportoinut pimeän verkon löydöksistä tuoreessa kirjassaan Pimeyden ytimeen (Atena, 2022). Malinin työllä on ollut veronsa. Hän on joutunut väkivaltaisen uhkailun kohteeksi ja traumaterapiaan. Nyt hän toimii oppaana, vie kirjallaan lukijan helvetin porteille ja siitä eteenpäin.

Pimeä verkko on osa julkista internetiä, mutta sinne pääsee vain erityisellä verkkoselaimella, jonka voi ladata tietokoneelle tai puhelimeen. Pimeässä verkossa voi toimia anonyymisti. Sen vuoksi sitä käytetään rikollisessa toiminnassa. Tietoliikenne salataan ja reititetään useiden eri palvelimien eli solmujen kautta, minkä vuoksi jäljittäminen on periaatteessa mahdotonta.

Malinin matka Tor-verkkoon alkoi vuonna 2014, kun hän kiinnostui huumekaupan orastavasta vallankumouksesta. Tor-verkkoon oli perustettu vuonna 2011 “kryptomarket”, jossa myytiin asiakkaille huumeita ja ne maksettiin bitcoin-kryptovaluutalla. Suomeen ilmiö rantautui vuonna 2014, jolloin samalla periaatteella toimivat Silkkitie-sivusto avattiin.

– Perehdyin huumekauppaan ja bitcoiniin. Tajusin, että tämä mullistaa huumekaupan täysin. Se antoi myyjille ja ostajille välineitä, joita aikaisemmin ei ole ollut, Malin sanoo.

– Enää kenenkään ei tarvinnut tuntea henkilökohtaisesti jotain diileriä, vaan kuka tahansa pystyi muutamalla hiiren klikkauksella tilaamaan postilaatikkoonsa huumeita.

Internetin avoimessa verkossa on paljon Tor-verkkoon liittyviä kauhutarinoita, jotka liittyivät muihin asioihin kuin huumeisiin. Malin halusi selvittää, mistä on kyse.

– Ajattelin, että jos kauhutarinoista edes osa on totta, niin miksi ilmiöstä ei puhuta laajemmin. Onko niin, että asioista ei tiedetä vai ovatko ne niin kamalia, että niihin ei uskalleta puuttua, Malin sanoo.

Tor-verkkoon liittyvistä huhuista osa on urbaaneja legendoja, mutta valitettavasti osa on totta. Pimeässä verkossa väitetään olevan Red Roomeja, jotka ovat sivustoja, joilla ihminen kidutetaan kuoliaaksi suorassa lähetyksessä ja katsojat voivat osallistua tapahtumien kulkuun. Tällainen on kuitenkin teknologisesti mahdotonta, koska Tor-verkkoa pitää yllä vain 6000 palvelinta ympäri maailman. Se tarkoittaa, että tietoliikenne on hyvin hidasta. Jo yksittäisen kuvan lataaminen voi kestää tovin, eli suora lähetys ei ole teknisesti mahdollista. Tor-verkon tietoliikennenopeudet riittävät silti kuvien ja videopätkien jakamiseen. Niistä voi löytyä äärimmäisen sadistista materiaalia.

– Olin lukenut ilmiöstä nimeltä hurtcore, jonka voi suomentaa lastenkidutuspornoksi. Ajattelin ensin, että tämä on vain pelottava tarina, Malin kertoo.

– Luulin, että lapsipornosivustoja on vaikea löytää Tor-verkosta, ja vaikka löytäisinkin, niin niille olisi vaikea päästä sisään. Kävi kuitenkin niin, että löysin lapsipornoportaalin ja lastenkidutuspornoon keskittyneen sivuston ja pääsin sinne helposti sisään.

– Sitten vajosin sellaiseen pimeyteen, että siihen oli ennakolta ihan mahdotonta valmistautua. Luulin, että olin valmistautunut kaikkeen, mutta se oli täyttä painajaista.

Hurtcoreen liittyy lapsiuhrien nöyryyttämistä, väkivaltaista kohtelua, kidutusta ja jopa tappamista. Yksi tunnetuimmista hurtcoren tuottajista on australialainen Peter Scully, joka saatiin kiinni vuosien etsimisen jälkeen vuonna 2015.

Tor-verkon perusperiaatteen kehittivät Yhdysvaltain laivaston tutkijat 1990-luvun puolivälissä. Tarkoituksena oli suojata Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen yhteydenpitoa internetissä. Nimi Tor tulee sanoista The Onion Routing, eli sipulireititin. Se viittaa kerroksittain kuorittavaan sipuliin. Tor-verkossa tiedot salataan kerroksittain ja reititetään useamman solmukohdan kautta, eikä solmukohdassa saada tietoa, mistä se on lähtöisin.

Äärimmäisen pitkälle viety salaus on tärkeä niissä maissa, joissa kansalaisten ihmisoikeuksia poljetaan ja vapaata tiedonvälitystä rajoitetaan. Tor-verkolla on siis hyvä puolensa, mutta verkon tietoliikenteestä kuitenkin suurin osa liittyy rikollisuuteen.

Malinin tavoite tutkivana journalistina on ollut Tor-verkon rikollisen maailman kartoittaminen. Huumekaupan ja lasten hyväksikäytön lisäksi siellä voi tehdä laittoman tavaran kauppaa tai ostaa rikollisia palveluja. Tor-verkon rikollisuus on vain vähän yli kymmenen vuotta vanha ilmiö.

– Haluan tuoda päivänvaloon lasten hyväksikäytön. Se on niin hirveä asia, että ihmiset yleensä haluavat sulkea sen pois mielestään ja todellisuudestaan, Malin sanoo.

– En suinkaan halua hieroa sitä ihmisten kasvoille, mutta minusta ihmisten tulee tietää, että tällainen ilmiö on olemassa ja se on yllättävän suuri. Sitä ei voi vain lakaista maton alle.

Tor-verkon kartoittamisella on ollut veronsa. Malin on joutunut uhkailun kohteeksi ja ajautunut lopulta traumaterapiaan.

Uhkailu on liittynyt siihen, että hän on dokumentoinut verkossa tapahtuvaa huumekaupan alakulttuuria.

– Olen kyllä tullut toimeen huumekauppiaiden ja huumeidenkäyttäjien kanssa, mutta olen ajautunut ongelmiin huijareiden kanssa, Malin sanoo.

Malin on pitänyt vuosien ajan Punainen kolmio -blogia, jonne hän on raportoinut havaintojaan. Kun hän varoitti blogissa huumekauppahuijarista, tämä selvitti Malinin ja hänen läheisensä yhteystiedot ja aloitti kiristämisen.

– Ensin hän yritti kiristämällä saada minut poistamaan blogini. En suostunut, koska se on vuosien raskaan työn tulos, Malin sanoo.

Kiristäjä aloitti vyörytyksen Tor-verkon silloisella keskustelupalstalla Torilaudalla, jossa myytiin myös huumeita. Siellä hän alkoi levittää Malinin yhteystietoja ja kuvia ja yllytti ihmisiä Malinin kimppuun.

– Torilaudalle tuli paljon uhkauksia. Eräs tuttu suositteli, että hankkisin pesäpallomailan eteiseen. Silloin fyysisen väkivallan uhka tuntui hyvin todelliselta.

Traumaterapiaan ajautuminen johtui siitä, että Malin oli nähnyt lasten hyväksikäyttöön liittyvää sadistista materiaalia. Malin tekee yksinäistä työtä freelancerina eikä työn puitteissa ole luontevaa purkukanavaa.

– Kaikesta näkemästäni oli tarve keskustella tuttujen kanssa. Ensiksi tutut yleensä sanoivat, etteivät ikinä olisi uskoneet sellaista olevan olemassa. Seuraavaksi pyydettiin, etten kertoisi enempää, Malin sanoo.

– Tarve puhua oli niin kova, että ryöpsäyttelin niitä ihmisille ihan väärissä tilanteissa.

Lopulta Malin soitti auttavaan puhelimeen, mistä hänet ohjattiin lääkäriin.

– Lääkäri oli kuulemastaan järkyttynyt ja ohjasi juttelemaan kahden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Hekin olivat niin järkyttyneitä, etteivät saaneet sanaa suustaan. Olimme suurimman osan ajasta hiljaa, Malin kertoo.

Myöhemmin hän päätyi traumaterapiaan, koska asiat eivät kaikonneet mielestä.

– Traumaterapeutti meni pois tolaltaan, ja lopulta sanoi, ettei halua kuulla niistä asioista enää yhtään mitään. Sitten kokeiltiin silmänliiketerapiaa kolmen käynnin ajan. Suhtauduin siihen avoimesti, mutta se ei auttanut.

Aika on parantanut. Ensimmäiset kuukaudet mielessä pyöri kauheuksia yöt ja päivät. Varsinkin silloin kun Malin näki lapsia.

– Pikkuhiljaa järkyttävien kokemuksien vaikutus on pienentynyt. Kuvat tulevat edelleen mieleen, mutta ne eivät enää ota hallintaansa.

Malin ei kuitenkaan kadu matkaansa pimeän verkon raadollisimpaan ytimeen.

– Tätä aihepiiriä tunnetaan olemattoman vähän. Se lisäsi haluani tehdä tutkimustyö kunnolla loppuun ja tuoda löydökseni päivänvaloon. Lapsien hyväksikäytöstä pitäisi puhua enemmän, ja ihmisten pitäisi olla tietoisempia, Malin sanoo.

Lapsien hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin levittäminen on laaja ilmiö. Käyttäjiä on maailmanlaajuisesti miljoonia.

– Se mitä löysin, oli niin uskomatonta, että ihmisten on ollut vaikea hyväksyä, että sellaista voi olla olemassa.

Kirjan kirjoittaminen oli Malinille helpotus. Siihen hän pystyi kirjoittamaan kaiken mitä oli löytänyt.

Malinin mukaan Tor-verkossa on sisältöä, josta ei voi kertoa televisiossa, sanomalehdissä tai laillisilla verkkoalustoilla, koska mikään media ei halua shokeerata yleisöään liikaa.

– Kirjoille ei ole ennakkosensuuria, Malin kirjoittaa kirjansa johdannossa.

– Kirjassa asioita voi pohjustaa riittävän paljon ja lukijaa voi valmistella tulevaa varten, eikä kukaan taatusti ala lukea kirjaa siinä luulossa, että luvassa olisi jotain helposti nieltävää. Vihdoinkin pääsen kertomaan kaiken.

Tor-verkossa toiminut Silkkitie-niminen huumekauppa lienee yksi tutuimmistä pimeän verkon ilmiöistä suurelle yleisölle. Suomen Tulli takavarikoi keväällä 2019 yhdessä Ranskan viranomaisten kanssa vuodesta 2013 lähtien pimeässä verkossa toimineen Silkkitien verkkopalvelimen. Silkkitietä ei enää ole, mutta pimeässä verkossa kukkii kaikenlainen rikollisuus.

– Poliisille näkyvä ilmiö on myös ‘crime as a service’ -palvelut, eli ostorikollisuus, Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksen päällikkö Mikko Rauhamaa sanoo.

– Verkkomaailmassa pystyy ostamaan monenlaisia rikospalveluja, kuten tietoverkkorikoksia, palvelunestohyökkäyksiä tai tietomurtoja.

Ostaa voi myös esimerkiksi kuriiripalveluja, väkivaltaa, luottokorttipetoksia tai rahanpesua. Vainoamiseen löytyy omia foorumeja. Lisäksi pimeässä verkossa on lasten hyväksikäytön materiaalin jakamista ja tuottamista sekä niihin liittyvää keskustelua.

– 2020-luvulla on vaikea keksiä rikoslajia, jossa ei jollain tavalla hyödynnetä pimeää verkkoa ja sen anonymiteettiä, Rauhamaa sanoo.

Pimeää verkkoa käytetään kontaktien luomiseen, salattuun yhteydenpitoon ja asioista sopimiseen. Monimutkaisen salausjärjestelmän vuoksi jäljittäminen on miltei mahdotonta.

Suomalainen rikollisuus pimeässä verkossa on pääasiassa laittomien esineiden ja aineiden kauppaa.

– On hyvä muistaa, että ihan täydellistä kuvaa suomalaisesta rikollisuudesta pimeässä verkossa ei voi sanoa, koska siellä on vahva anonymiteetti. Siellä on helpompi esittää mitä tahansa, ja siitä ei jää mitään jälkiä, Rauhamaa sanoo.

– Suomessa on pitkä kulttuuri pimeässä verkossa, ja on jopa todettu, että suomi on kokoonsa nähden yliedustettu kieli siellä.

Pimeässä verkossa tavataan päivittäin noin 25000 suomalaista ip-osoitetta.

– Se ei välttämättä tarkoita sitä, että niin monta eri henkilöä vierailisi pimeässä verkossa, vaan sitä, että verkkoon ollaan yhteydessä niin monesta suomalaisesta verkko-osoitteesta, Rauhamaa sanoo.

– Global drug survey -tutkimuksessa Suomi asettuu maailman kärkimaaksi maailmanlaajuisesti pimeän verkon huumausainekaupan osalta. Kansainväliseen huumekauppaan liittyy aina järjestäytynyt rikollisuus ja vaikutukset näkyvät myös Euroopan muissa maissa kuten Alankomaissa.

Pimeää verkkoa voi käyttää kuka tahansa. Se ei ole vaikeaa, eikä sen käyttäminen ole rikollista. Sen käyttäminen voi olla monelle myös pelastus.

– Yleinen kansainvälinen syy on erinäisten autoritääristen valtioiden rajoitusten kiertäminen ja sananvapausasiat. Kun valtion kontrollia yritetään kiertää, on luonnollista käyttää pimeää verkkoa. Meillä ei Suomen laissa ole tällaista kontrollia, eikä ole tarkoituskaan olla, Rauhamaa sanoo.

Alun perin pimeä verkko luotiin hyvät tarkoitusperät mielessä. Yhdysvaltain laivaston kehittämän Tor-verkon tarkoitus oli suojata viestinvälitystä vihamielisiltä tahoilta. Visu suojaus ja anonymiteetti voivat palvella hyvää, mutta myös rikollista toimintaa.

Poliisin tehtävä on ennalta ehkäistä ja tutkia rikollisuutta. Se koskee luonnollisesti myös pimeää verkkoa. Poliisilta vaaditaan erityistä osaamista ja työkaluja, jotta se voi toimia mahdollisimman tehokkaasti pimeässä verkossa.
Verkossa oleva viestintä ja toiminta ei tunne maiden rajoja. Kansainvälinen rikollinen toiminta on arkipäivää myös Suomessa.

– Huumausainekaupassa on kansainvälisiä lautoja, joita suomalaisetkin käyttävät. Samoin aseiden kanssa, Rauhamaa sanoo.

‘Lauta’ tarkoittaa netissä – joko avoimessa tai pimeässä – olevaa keskustelualuetta.

– Lasten seksuaalisen hyväksikäytön materiaalin jakamiseen ja tuottamiseen ja niistä keskustelemiseen tarkoitetut sivustot ovat usein isoja kansainvälisiä alustoja.

Koska verkkorikollisuus ei kunnioita maiden rajoja, poliisi tekee paljon kansainvälistä yhteistyötä.

– Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu rikoksiin, joka on painopistealue jokaisella viranomaisella. Siihen pyritään puuttumaan tehokkaasti, sulkemaan sivustoja ja saattamaan tekijöitä edesvastuuseen, Rauhamaa sanoo.

Kansainvälisellä poliisitoiminnalla on myös vakuuttavia näyttöjä pimeän verkon rikollisuuden torjunnasta, vaikka jäljittäminen on teknologisesti miltei mahdotonta. Europol ilmoitti viime vuoden toukokuussa lakkauttaneen lasten seksuaalista hyväksikäyttömateriaalia jakaneen sivuston. Se oli yksi Euroopan suurimmista hyväksikäyttösivustoista, jolla oli noin puoli miljoonaa käyttäjää. Neljä sivuston ylläpitäjää, kolme saksalaista ja yksi paragualainen, pidätetiin ja saatettiin vastaamaan teoistaan.

Verkkorikollisuuden selvittämisessä poliisin täytyy kehittää jatkuvasti tutkinnan teknisiä ja taktisia keinoja.

– Rikolliset omaksuvat uusia tapoja ja tekniikoita hämmästyttävän nopeasti. Se on kaiken aikaa kilpajuoksua viranomaisten kanssa, Rauhamaa sanoo.

Pimeä verkko on perinteisen rikollisuuden käyttöön ottama väylä, mutta sillä on vähäinen rooli myös joidenkin valtioiden hybridivaikuttamisessa. Pimeässä verkossa on avoimeen verkkoon verrattuna niin vähän käyttäjiä, että sitä ei kannata käyttää disinformaation levittämisen väylänä samalla tavalla kuin avointa verkkoa.

– Hybridivaikuttamisen kulma tulee siitä, että yksinkertaisten verkkohyökkäysten tilaaminen on pimeässä verkossa sangen helppoa ja ostamalla verkkohyökkäys rikollisilta voidaan pyrkiä häivyttämään todellista tilaajaa kuten valtiollisia tahoja, Rauhamaa sanoo.

– Vastapainona täytyy muistaa, että nimenomaan autoritäärisissä valtioissa pimeä verkko on se, joka mahdollistaa vapaan tiedon levittämisen. Pimeä verkko on todella kaksijakoinen.