Sen sijaan selvitys totesi paikallisen sopimisen lisäävän työnantajan valtaa paikallistasolla. Tämä tuskin oli yllätys, kun esimerkiksi Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Hämälä totesi Helsingin Sanomien haastattelussa viime vuoden lopulla, että työnantajien pyrkimys paikallisessa sopimisessa on muun muassa lisätä työnantajan oikeutta päättää työn järjestämisestä. Hämälä kommentoi asiaa, kun Metsäteollisuus oli irtautunut työehtosopimustoiminnasta viime vuoden lopulla.

Teollisuuden palkansaajat järjesti selvityksen julkaisun yhteydessä Näkökulmia paikalliseen sopimiseen -verkkoseminaarin, jonka paneelin osallistunut kansanedustaja Niina Malm, Imatran Ovakon terästehtaan entinen pääluottamusmus, ihmetteli paikallisen sopimisen ympärillä käytävää keskustelua. Hän muistutti, että jo nyt monella alalla on laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen alkaen työehdoista ja -ajoista.

– Olennaista paikallisessa sopimisessa on, että se on aitoa ja molemmat osapuolet kokevat saavansa siitä yhtä paljon, tai menettävän yhtä paljon. Paikallinen sopiminen, jo nykyisessä laajuudessakin, vaatii lisää osaamista etenkin työnantajapuolella, Niina Malm totesi.

Teollisuuden palkansaajien julkaisemassa Edistys-analyysissä ”Irti keskitetystä, kohti paikallista? Neljä myyttiä paikallisesta sopimisesta” työelämän ja työmarkkinoiden tutkijat Paul Jonker-Hoffrén, Markku Sippola ja Satu Ojala tutkivat keskitettyyn ja paikalliseen sopimiseen liitettyjä yleisiä myyttejä.

Paikallista sopimista kritisoivat usein ”unohtavat”, että Suomessa moni yleissitova tes sisältää jo nyt mahdollisuuden sopia paikallisesti eri asioista, kuten työaikajärjestelyistä. Lisäksi työehtosopimusten nykyiset selviytymislausekkeet mahdollistavat työehtojen väliaikaiset heikennykset tes-järjestelmässä myös ilman nykyistä laajempaa paikallista sopimista. Jo lähes 40 prosentissa työ- ja virkaehtosopimuksista on selviytymislauseke.

Lisäksi suomalainen lomautusjärjestelmä myös antaa pelivaraa yrityksille kriisitilanteissa.

SAK:n viime vuonna teettämän kyselyn vastaajista kolme neljäsosaa kannattaa samojen työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamista sekä järjestäytyneissä että järjestäytymättömissä yrityksissä. Hieman ehkä yllättävää, että myös 70 prosenttia kyselyyn vastanneista yrittäjistä kannatti tätä.

Vaikka nimellispalkkojen alaraja ei juuri jousta alaspäin nykyisessä järjestelmässä, niin ei ole myöskään selvää näyttöä siitä, että ne joustaisivat alaspäin myöskään paikallisesti sovittuina. Teollisuuden palkansaajien selvityksen yhteenveto oli, että vaikka yleissitovuus estääkin tes-vähimmäispalkkojen jouston alaspäin, kokonaisuutena se ei jäykistä työmarkkinoita vaan toimii työmarkkinoita vakauttavana – kuten ennakoitavuus ja työrauha – sekä kokonaiskysyntää ylläpitävänä tekijänä.

Myös yleissitovuuden negatiivista vaikutusta työllisyyteen on vaikeaa todentaa tieteellisesti. Uusimmat tutkimukset pikemminkin osoittavat, että keskitettyjen järjestelmien purkaminen joustavuuden lisäämiseksi ei johda myönteisiin työllisyysvaikutuksiin, mutta ne voivat vähentää liikkuvuutta työmarkkinoilla.

Selvitysten mukaan keskitetyn sopimisen maissa työllisyys on keskimäärin korkeammalla tasolla kuin hajautetun sopimisen maissa. Lisäksi Suomessa lähes kolmannes työllisistä on jo joustavissa, usein epätyypillisiksi kutsutuissa työsuhteissa

Etenkin Suomen yrittäjät (SY) on syyttänyt Suomen työmarkkinajärjestelmää erilaisista jäykkyyksistä. Tämän taustalla on yhtenä syynä yleissitovuus, joka sitoo myös järjestäytymättömiä yrityksiä, joita on suuri SY:n jäsenistä.

Työlainsäädäntöön kirjatun käytännön mukaan alan sopimusta pidetään yleissitovana, jos noin puolet alan työntekijöistä on järjestäytyneen työnantajan palveluksessa. Aloilla, joilla tes on määrätty yleissitovaksi, myös järjestäytymättömät työnantajat joutuvat noudattamaan sen määräämiä työehtoja. SY näkee yleissitovuuden loukkaavan järjestäytymättömien työnantajien oikeutta olla järjestäytymättä. Tämä on selvityksen mukaan tyypillinen yleissitovuuden kritiikin poliittinen argumentti: yleissitovuus pakottaa yritykset soveltamaan sääntöjä, joihin heillä ei ole ollut mahdollisuus vaikuttaa.

Teollisuuden palkansaajien selvityksen mukaan suomalaiset työmarkkinat ovat kuitenkin varsin joustavat muun muassa lomautusjärjestelmän ja irtisanomisen helppouden takia. Työtä myös ostetaan muun muassa alihankkijoilta, freelancereilta ja esimerkiksi ruokakuljetusyritysten yrittäjiltä. Selvitys toteaakin Suomen työmarkkinoiden lähes ainoaksi ”jäykkyydeksi”alaspäin joustamattoman palkanmuodostukseen ja sen, että järjestäytymättömät yritykset eivät voi sopia paikallisesti asioista, joista työehtosopimuksen osapuolet ja niiden jäsenyritykset ja liittoon kuuluva henkilöstö voivat.

Vertailevaa tutkimusta siitä, kumpi on tuottavuuden kannalta parempi, paikallinen vai liittotason sopiminen, on vaikea löytää. Paikallisen ammattiliittoedustuksen vaikutuksista tuottavuuteen kuitenkin löytyy tutkimusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa – joka on OECD-maista kenties vähiten järjestäytynyt ja jossa työ-
markkinat ovat äärimmäisen joustavat – työn tuottavuus riippuu työn organisoinnista ja toisaalta siitä, onko kyseessä järjestäytynyt työpaikka. Maassa, jossa ei ole lainkaan sektorikohtaisia tai keskitettyjä sopimuksia, ammattiliiton toiminta vaikuttaa positiivisesti työn tuottavuuteen.

Ammattiliiton työpaikkatason läsnäolon positiivisesta vaikutuksesta työn tuottavuuteen on esimerkkejä myös muun muassa Austaraliasta, missä paikallisen sopimisen ja tuottavuuden kasvun välillä ei ole osoitettavissa yhteyttä.