Jos AfD:n Thüringenin maapäiväedustajat eivät olisi antaneet osavaltioparlamentin pääministerinvaalissa ääniään liberaalipuolue FDP:n ehdokkaalle, niin liittokansleri Angela Merkel (CDU) olisi säästynyt diktaattorisyytöksiltä hänen vaadittuaan “väärään” henkilön valintaan johtaneen vaalin perumista.

Jos AfD olisi pysynyt ennalta asetetussa eristyksessä, tai sitä ei olisi olemassa, niin kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n puheenjohtajana Merkeliä seurannut puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer ei olisi menettänyt arvovaltaansa ja uskottavuuttaan, eikä hänen olisi tarvinnut ilmoittaa luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta, ja mikä hänelle itselleen todennäköisesti karvainta, myös varmana pidetystä kansleriehdokkuudestaan.

Jos AfD:n ryhmä ei olisi muuttanut lennossa taktiikkaansa ja siirtynyt yllättäen yhtenä miehenä liberaalien ja CDU:n ehdokkaan taakse, niin FDP:n puheenjohtajan Christian Lindnerin ei olisi tarvinnut pyytää anteeksi pääministeriksi yhden äänen enemmistöllä valitun Thomas Kemmerichin ja neljän muun liberaalien ryhmään kuuluvan edustajan ”typeryyttä”.

Yli puoluerajojen suositusta ja Merkelin ylistämästä Ramelowista yritetään tehdä Thüringeniin pääministeriä hinnalla millä hyvänsä. Luovimman konstin esitti Ramelow itse ehdottaessaan, että ylimenokauden pääministeriksi valittaisiin osavaltiota 2009–2014 johtanut Christine Lieberknecht (CDU). Ideana oli, että Lieberknecht olisi johtanut Thüringeniä uusiin vaaleihin asti, mikä tarkoittaa Thüringenissä noin 60 päivää, minkä jälkeen pääministeriksi olisi valittu Ramelow.

Lieberknecht itse olisi ollut valmis johtamaa kolmen ministerin ”teknisen hallitusta” vaaditun ajan mutta joutui vetäytymään, kun CDU:ssa syntyi pelko, että tällä menolla saattaa hajota koko puolue. Taustalla vaikutti viime kesän puoluekokouksessa tehty päätös, ettei CDU tee yhteistyötä sen kummemmin Linken kuin AfD:kään kanssa.

Tuoreen kannatuskyselyn perusteella Ramelowia uudeksi pääministeriksi ajavalla vihreällä vasemmistolla ei näyttäisi olevan kuitenkaan hätää. Kyselyssä luvataan Linkelle 39 prosenttia, mikä merkitsisi lokakuun vaaleihin verrattuna peräti kahdeksan prosenttiyksikön kasvua. Demarit ja vihreät pysyttelisivät nykyisissä kahdeksassa ja kuudessa prosentissaan. Näillä luvuilla Linkelle, SPD:lle ja vihreille olisi luvassa ehdoton enemmistö, eikä oikean pääministerin valituksi tulemiselle olisi esteitä.

CDU:lle tuoreet kyselyt lupaavat sen sijaan kannatuksen romahtamista lokakuun vaalien 21 prosentista 13 prosenttiin. AfD nostaisi kannatustaan nykyisestä 23:stä 24 prosenttiin. Viidellä prosentillaan rimaa hipoen maapäiville noussut FDP tipahtaisi uusien numeroiden valossa maapäiviltä kokonaan.

Lähiajat näyttävät, milloin 2,1 miljoonan asukkaan Thüringenissä palataan haavoja nuollen normaaliin päiväjärjestykseen. Kaikki politiikan asiantuntijat eivät kuitenkaan usko, että se onnistuu arpia jättämättä. Eräs Thüringeniä suurempi kysymys liittyy Saksan poliittisen kentän oikeimpaan laitaan ja osin sen ulkopuolelle sijoittuvan AfD:n rooliin saksalaisessa politiikassa. Konkreettisesti kysytään, jäävätkö porvarihallitukset Saksassa historiaan, jos sellaisia ei kyetä enää muodostamaan ilman AfD:tä.