Lumi reunustaa huhtikuun loppupuolilla vielä kentän reunoja, kun eduskunnan jalkapallojoukkue on kokoontunut varhain keskiviikkoaamuna Töölöön harjoittelemaan tulevia koitoksia varten. Mukana menossa on Antti Lindtman, jolle jalkapallo on ollut rakas harrastus 7-ikäisestä saakka.

– Minulla on tapana sanoa, että vaikka politiikka on tärkeä osa elämää, on hyvä muistaa, että elämä on kuitenkin vain osa jalkapalloa, Lindtman toteaa ja nauraa hersyvästi.

”Höntsäpelin” ystävät, kuten Lindtman porukkaa kutsuu, koostuu eduskunnan ihmisten lisäksi muun muassa Homeless Academyn väestä, yhdistyksestä, joka järjestää asunnottomille ja päihdekuntoutujille toiminnallista kuntoutumista, ja yksi muoto siitä on jalkapallo.

– Siinä saa enemmän askelia kunnon kannalta ja näissä parlamenttien välisissä peleissä vastus on senlaatuista, että minäkin siellä kärjessä jotenkin pärjään. Yritän kompensoida lievähköä kankeutta tällä varrella, 196-senttinen kärkimenijä tokaisee.

POLITIIKKA ei kuitenkaan vertaudu parhaiten jalkapalloon vaan kestävyysjuoksuun, tarkemmin maratoniin. Lindtman allekirjoittaa tämän ”faktan”. Hänellä itsellään ei ole vielä takana täyttä maratonia, mutta puolimaratonien tuskasta on kokemusta.

– Aluksi into saa vallan, on virtaa ja energiaa, mutta kun syke nousee, tulee epäilys, olisiko pitänyt ottaa hieman rauhallisemmin. Puolivälissä koetellaan henkistä kanttia, mutta kun tämän taisteluvaiheen yli pääsee, loppu menee puhtaalla tahdonvoimalla. Joka kerran maaliin päästessä on voittajan olo. Näin se minulla usein menee.

Jalkapallo on ollut Antti Lindtmanille rakas harrastus 7-ikäisestä saakka.

Tällä vaalikaudella takana on vasta kymppi ja edessä on vielä 30 kilometriä. Ensimmäisessä väliaikapisteessä huhtikuun puolivälin tienoilla SDP nousi gallupjohtoon ja kasvatti vielä kaulaansa muihin toukokuun kyselyissä. Se antaa Lindtmanin mukaan hyvät lähtökohdat lopputaipaleelle.

– Mutta pitää muistaa, että siinä tulee erilaisia vaiheita ja olennaista onkin, että koko joukkue pysyy tehdyn suunnitelman, vauhdinjaon, takana.

SDP:n gallupjohtajuus kielii puheenjohtajan mielestä myös siitä, että kanssajuoksijat hallituksessa tulivat luvanneeksi kaikkea hyvää omille kannattajilleen, mutta näitä lupauksia ei ole kyetty pitämään.

– Aika moni yllättyi ja hakee nyt vaihtoehtoa ja SDP nähdään vahvimpana, ja ennen kaikkea oikeudenmukaisimpana vaihtoehtona, hän pohtii.

LINDTMANILLE on kirkastunut, mikä on puheenjohtajan pelipaikka. Hänen on tarvittaessa osattava puolustaa, torjua maalissa kovia vetoja, mutta myös olla myös sähäkkä hyökkääjä – tästä ominaisuudesta Lindtmanilta onkin viime aikoina nähty entistä enemmän näyttöjä.

– Haluan olla ennen kaikkea keskikentän pelinrakentaja. Se tarkoittaa sitä, että kun joukkueen pitää puolustaa, puheenjohtaja on siinä mukana. Pitää osata myös hyökätä, käydä tekemässä maali, kun sen paikka tulee ja ennen kaikkea pitää osata tarjota hyviä syöttöjä – rakentaa peliä pitäen koko joukkueen puolta, hän kertoo filosofiastaan urheiluhengessä.

Joukkuepeli. Se toistuu Lindtmanin puheissa. Hän sanoo olevansa onnekas, että ympärillä on poikkeuksellisen hienoja työkavereita, joilla jokaisella on paljon erilaista osaamista.

– Mitä leveämpien hartioiden varaan joukkue on rakennettu, sitä varmemmalla pohjalla se on. Mielestäni SDP:ssä on hyvin löytynyt paikka erilaisille toimijoille niin puoluejohdossa, eduskuntaryhmässä kuin valiokuntien johdossa. Mutta puheenjohtajana minun työni on huolehtia siitä, että joukkue pelaa samaan suuntaan.

REILUT kahdeksan kuukautta puheenjohtajana eivät ole tuoneet vastaan mitään suuria yllätyksiä, mutta sen Lindtman on huomannut, että tehtävää kyllä riittää.

Vaikka vahva oppositiopolitiikka eduskunnassa onkin tärkeää, hän haluaa olla myös kentän käytössä. Se tarkoittaa kiertämistä eri puolilla Suomea ihmisiä tavaten.

Lindtman haluaa näkyä myös puolueen työntekijöiden arjessa ja hän halusikin työhuoneen puoluetoimistolta Hakaniemessä.

– Päivän politiikan vyöry on valtaisa, mutta ei pidä unohtaa, että sosialidemokratia on kansanliike, jota pitää rakentaa sillä periaatteella, että ”talo” olisi aina entistä paremmassa kunnossa.

Valonpilkahduksia onkin jo nähty. Huhtikuun puolivälissä rikottiin päiväkohtaisia ennätyksiä uusissa jäsenissä. Se on osaltaan reaktiota hallituksen epäoikeudenmukaiselle linjalle, ja puolueen jäseneksi liittyminen on hyvä tapa osoittaa, että haluaa tehdä jotain, ei vain seurata sivusta, Lindtman pohtii.

PUHEENJOHTAJANA Lindtmanilla on edessään ensimmäiset vaalit, EU-vaalit, joita on luonnehdittu tärkeämmiksi kuin koskaan. Hän allekirjoittaa tämän.

– Ensimmäistä kertaa olemme siinä tilanteessa, että ne arvot ja pitkä linja, jolla Eurooppaa on rakennettu ovat vaarassa, jos laitaoikeisto kasvattaa kannatustaan.

Hän pitää erityisen vaarallisena sitä, että perinteinen oikeisto, kuten Suomessa kokoomus, on alkanut flirttailla laitaoikeiston kanssa myös EU-tasolla.

Demaripuolueet ovat Euroopassa ainoa voima, joka pystyy tämän pysäyttämään kasvamalla riittävän suureksi, Lindman painottaa.

– Olisi erittäin onnetonta koko Euroopalle ja ennen kaikkea pienelle reunavaltiolle, Suomelle, jos vaalien jälkeen valtaa saavat puolueet, jotka haluavat kääntää kelloa taaksepäin ilmastonmuutoksen torjunnassa tai suhtautuvat löperösti oikeusvaltiokysymyksiin. Ja löytyy sieltä EU-parlamentin oikeimmalta laidalta myös väkeä, joka suhtautuu nuivasti Ukrainankin tukemiseen, hän luettelee.

SDP:llä on tällä hetkellä europarlamentissa kaksi paikkaa ja kolmannen lisäpaikan saaminen on tavoitteena. Lindtman näkee sen hyvin todennäköisenä jo ehdokaslistan perusteella. Hän kehaisee sen olevan paras sitten vuoden 2004. Mukana on muun muassa edellisten vaalien äänikuningas Eero Heinäluoma, kuusi istuvaa kansanedustajaa, edellisissä eduskuntavaaleissa tuhansia ääniä keränneitä varakansanedustajia ja muita mielenkiintoisia nimiä.

– Meillä ei ole yhtään ehdokasta, jolle ei voisi ennustaa vähintään kohtuullista äänimäärää.

Lindtman kehottaakin suomalaisia harkitsemaan tarkasti, haluavatko he vahvistaa vai surkastuttaa Eurooppaa. SDP:n pääviesti kuuluu: “Jo riittää, me pystymme parempaan”.

EU:N KYKYÄ pysyä ajan tasalla maailman muuttuessa on epäilty. Lindtmanin mielestä EU on osoittanut vahvuutensa ja yhtenäisyytensä kriiseissä, niin koronapandemian aikana kuin Venäjän hyökkäyssodassa tavalla, joka yllätti myös presidentti Vladimir Putinin.

– Mutta kun mennään akuuttien kriisien ulkopuolelle, kyllä Euroopalla olisi kykyä olla vieläkin vahvempi toimija. Euroopan pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan ja vahvistaa omaa päätöksentekoaan, ettei se jää yksittäisten valtionpäämiesten vangiksi.

Eurooppa saisi ottaa SDP:n mielestä vahvemman otteen myös vihreän siirtymän investointien kehittämisessä. Nyt suuret maat houkuttelevat hankkeita itselleen suurilla valtiontuilla ja esimerkiksi Suomi kärsii tästä. Tähän ongelmaan pitäisi löytyä EU-laajuiset keinot, koska yhteiset markkinat ovat Euroopan vahvuus, Lindtman muistuttaa.

Yhteinen eurooppalainen linja olisi syytä löytää myös EU:ssa erilaisten hybridioperaatioiden torjumisessa ja havainnoimisessa, SDP:n puheenjohtaja pohtii. Siitä ovat Venäjän toimet Suomenkin rajoilla antaneet vakavan muistutuksen.

– Olemme Nato-jäsenyyden myötä päässeet maailman vahvimpien sotilaallisten turvatakuiden piiriin, mutta paljon tapahtuu myös perinteisen sotilaallisen toiminnan alapuolella. Tässä pitäisi työkalun olla vahvempi.

AINA VÄLILLÄ kuulee valitusta, ettei Suomen erityispiirteitä huomioida tarpeeksi EU:n päätöksenteossa. Lindtman antaa kiitosta siitä, miten hyvää työtä nykyiset mepit ovat tehneet esimerkiksi ennallistamisasetuksen yhteydessä tällä vaalikaudella.

– Sanna Marin teki myös kovasti työtä sen eteen, että ymmärrys esimerkiksi meidän metsistämme tuli selväksi – että me haluamme hoitaa metsiämme vastuullisesti myös ilmaston ja ympäristön kannalta.

Mutta vaatii aktiivisuutta, että Suomen etu tulee huomioiduksi – rakentavia ratkaisuja sen sijaan, että sanoo koko ajan “ei”, Lindman huomauttaa. Hänestä on surullista, että Suomi on nyt hypännyt monissa asioissa jarruttajien joukkoon, päättävien huoneiden ovien ulkopuolelle kuikuilemaan.

YLLÄTYKSELLISET käänteet maailmalla ja suomalaisessakin politiikanteossa ovat sellaisia, ettei aamulla tiedä, miten suunnitelmat muuttuvat, kun pöydälle katetaankin aivan uusi agenda, Lintman kuvailee maailmanmenoa. Sen sijaan nykyhallituksen hallitusohjelmasta pystyi hänen mukaansa heti näkemään, miten kova kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan kohtalosta on tulossa.

– Kieltämättä se on jossain määrin yllättänyt, että hallitus on toiminut niin jääräpäisesti vastoin omaa ja koko Suomen etua. Esimerkiksi se, että hallitus ei ole ymmärtänyt sopimisen merkitystä työmarkkinakaaoksen selvittämisessä. Lopulta palkansaajaliikkeeltä tuli niin pitkälle meneviä vastaantuloja, että hallitukselle ei olisi pitänyt jäädä mitään syytä tarttumatta niihin. Mutta se ei ole sitä tehnyt.

Hallituksen talouslinja ei ole myöskään vakuuttanut SDP:tä. Ja siitä varoitettiin jo syksyllä, mitä tämän tien päässä on. Rakennusalan romahtamisen olisi jo pitänyt olla hälyttävä merkki.

– Näin rajua pohjan pettämistä en osannut odottaa, että hallitus joutuu alle vuodessa kolmen miljardin lisäsopeutuksiin. Suomi on hallituksen linjan takia ajettu leikkauskierteeseen.

“Höntsäpelin” ystävät kokoontuvat keskiviikkoisin hiomaan kuvioitaan nurmella.

KUKA HALLITUKSESSA vie ja kuka vikisee? Lindtmanilla on siitä hyvin selkeä käsitys. Se kävi ilmi hänen vappupuheessaankin, jossa hän puhui valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) eikä suinkaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksesta.

– Purra pitää leikkauspolitiikan saksia ja EU-politiikankin tahtipuikkoa vahvasti käsissään. Suomen EU-politiikkaa on viety pääsääntöisesti Eurooppaan myönteisesti suhtautuvien rakentavien voimien johdolla. Nyt tähän on tullut iso muutos.

Työnantajien, erityisesti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n, ote hallituksesta on myös herättänyt ihmetystä. Lindtmanin mukaan vaikuttaa siltä, että hallitusohjelma taitaa täyttää työnantajapuolen kymmenestä toiveesta yksitoista.

– Siksi ne eivät ole antaneet pääministerille lupaa sopia työmarkkinoita hiertävistä kysymyksistä. Pääministerin tehtävä olisi kuitenkin katsoa asioita koko maan edun kannalta eikä vain yhden osapuolen. Lähes koko muu maa huutaa sopimisen perään, mutta vaikuttaa siltä, että yksi taho ei siihen anna lupaa ja se on EK.

OPPOSITIOSSA olevien puolueiden yhtenäisyydessä on näkynyt rakoilua, mutta Lindtman ei näe sitä erityisenä ongelmana. Viidellä erilaisella puolueella kun on omat tavoitteensa.

– Mielestäni ei ole erityistä tarvetta keinotekoisesti yrittää luoda kuvaa, että oppositio olisi joka asiasta samaa mieltä, koska se ei pidä paikkaansa. Mutta olen tyytyväinen, että tietyissä kysymyksissä koko oppositio on tiivistänyt rivinsä.

Hän nostaa esimerkiksi suomalaisille tärkeät sote-palvelut. Koko oppositio tuli keväällä SDP:n johdolla sairaalaverkon kohtaloa käsittelevän välikysymyksen taakse.

– Ja kun se tehtiin, heti tuli tulosta. Vaikka valitettavasti hallitus vie päivystysten lakkauttamista eteenpäin, se joutui paineen edessä luopumaan sairaalaverkon jättikarsinnasta. Tämä on tähän mennessä oppositiovuoden isoimpia onnistumisia.

SDP:n oma punainen lanka oppositiopolitiikassa on olla päävaihtoehto hallituksen epäoikeudenmukaiselle ja Suomea surkastuttavalle linjalle.

– Me olemme tuoneet oikeudenmukaisemman vaihtoehdon leikkauksille. Muistutamme myös, että lopulta Suomen tulevaisuuden ja julkisen talouden kohtalon ratkaisee lopulta työllisyys ja kasvu.

Hallitus lupasi vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa, mutta huhtikuun puolivälissä saldo oli miinuksella 50 000 työpaikalla. Tämäkin on Lindtmanin mielestä taas kerran yksi esimerkki siitä, että hallituksen talouspohjalta on pohja pettämässä ja pahasti.

Paljon olisi tehtävissä toisenlaisilla arvovalinnoilla, Lindtman huokaisee. Hänestä näyttää siltä, että tämän hallituksen olemassaolo lepää Suomelle erittäin vahingollisen poliittisen sopimuksen varassa.

– Perussuomalaiset haluaa pitää kiinni Suomen kasvulle haitallisesta työperäisen maahanmuuton kiristämisestä. Kokoomus taas haluaa pitää kiinni siitä, että suurituloiset ja varakkaat pysyvät sopeutusten ulkopuolella, joka aiheuttaa suuret säästöpaineet sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen. RKP taas keskittyy omiin erityissuojelun kohteisiinsa. Tämä kuvio on Suomen elinvoimalle, kasvulle ja julkiselle taloudelle pitkällä tähtäimellä turmiollista.

SDP ESITTI viime toukokuun alussa konkreettiset keinonsa talouden tasapainottamiseksi. Niissä tarkastellaan kriittisesti hallituksen menolisäyksiä ja veronalennuksia kuten yksityisen terveydenhuollon lisätukia, suurituloisia hyödyttäviä veroratkaisuja, olutveroa, osakesäästötilejä…

– Kyllä laarin pohjalta olisi kannattanut penkoa myös yritystuet. Siitä kokonaisuudesta olisi saatu yksistään puolen miljardin euron säästöt. Tulopuolelta me ottaisimme sieltä, missä sitä rahaa ja maksukykyä on eikä sieltä, missä sitä ei ole.

Ihan jokaista hallituksen esittämää säästöä tai veronmuutosta SDP ei vastusta, mutta hallituksen kehysriihessään kasaamalle suurelle paketille on olemassa vaihtoehto, joka tukee paremmin talouskasvua ja on ennen kaikkea oikeudenmukaisempi arvoiltaan.

Kaikkein vaikuttavimmat toimet kasvun vauhdittamiseksi eivät itse asiassa maksa mitään, Lindtman huomauttaa. Sopu työmarkkinoilla rauhoittaisi tilannetta, loisi näkymää ja luottamusta heti. Hän viittaa muun muassa OP:n ennusteeseen, jonka mukaan hallituksen aiheuttamien lakkojen lakkojen seuraukset kevään aikana ovat maksaneet pari miljardia euroa bruttokansantuotteelle ja jopa miljardin verran julkiselle taloudelle.

– Työmarkkinat pitäisi saada tukemaan Suomen kasvua ja vakautta. Siksi hallituksen kannattaisi vakauttaa työmarkkinat ja olla valmis aitoihin neuvotteluihin myös palkansaajien kanssa.

Hallituksen kannattaisi Lindtmanin mielestä myös luopua kovista lupaprosessien tiukennuksista työperäisessä maahanmuutossa, joka on saatu viimein vauhtiin Suomessakin. Se on miljardiluokan kysymys Suomen taloudelle.

– Jos tästä lähtee huono kello kumisemaan maailmalla, palaamme takaisin aikaan, että Suomi houkuttelee taas vain noin 15 000 tulijaa vuodessa, kun pääsimme jo noin 40 000 työn perässä nettomuuttajaan. Tämän käänteen vaikutus julkiseen talouteen olisi 2-3 miljardia euroa.

Ja listaa riittää… SDP on esittänyt rakentamisen kriisipakettia, 65 000 työhaluisen osatyökykyisen työllistämistä ja ikääntyneiden työllisyysasteen nostamista. Eikä työelämässä muutenkaan kaikki ole kunnossa, kun moni uupuu kesken kaiken.

TAPAHTUMAT 24. helmikuuta reilut kaksi vuotta sitten muuttivat Lindtmanin näkemyksen Natosta – kuten niin monen muunkin suomalaisen. Hän naurahtaa, ettei kuulu niihin, jotka jälkiviisaasti kertovat olleensa jo vuosikymmeniä Suomen Natoon liittymisen kannalla.

– Mutta kun olosuhteet muuttuvat, pitää myös arvioiden muuttua. Viime vaalikaudelle ollessani eduskuntaryhmän puheenjohtaja Suomen kannalta todella tiukkoja paikkoja osui kaksi, ja silloin juuri sitä yhteistyötä tarvitaan.

Ensin iski koronapandemia, jolloin piti lainsäädännöllä puuttua epidemian aisoissa pitämiseksi. Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi, Lindtman piti tärkeänä ryhmän puheenjohtajana, että jokainen sai tilaa omalle pohdinnalleen omasta Nato-kannastaan ennen yhteisen kannan muodostamista.

Maailma muuttuu ja Suomi siinä mukana. SDP:n johtotähti on Lindtmanin mukaan kirkas tässä muutoksessa. Hän haluaa olla olla edesauttamassa sitä, että Suomi on maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta.

– Se edellyttää sitä, että Suomi tosiaan pysyy ja kehittyy hyvinvointiyhteiskuntana. Toiseksi se tarkoittaa sitä, ettei Suomi käperry sisäänpäin vaan tarttuu ennen kaikkea mahdollisuuksiin, jotka liittyvät vihreään siirtymään.

HYVINVOINTIYHTEISKUNTA on sana, joka toistuu myös Lindtmanin pohdinnoissa. Hän sanoo saaneensa siltä niin paljon.

– En varmasti olisi tässä ilman sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka edelliset sukupolvet meille rakensivat. Ilman hyvinvointiyhteiskuntaa ei vantaalaislähiössä kasvanut yksinhuoltajaisän poika olisi saanut niitä mahdollisuuksia, jotka ovat vieneet tähän pisteeseen – huolenpitoa, mahdollisuutta opiskella ja harrastaa, kulkea eteenpäin elämässä.

Hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen on se syy, miksi hän on lähtenyt politiikkaan ja nimenomaan SDP:n riveistä.

– Minä en halua, että minun sukupolveni on viimeinen, joka saa kaikki sen mahdollisuudet vaan ne pitää turvata myös tuleville polville. Tässä on kyse myös ympäristöstä: jos me emme ratkaise ilmastonmuutoksen tuomia haasteita, ei ole enää mitä puolustaa.

Nämä SDP:n arvot näkyvät vaihtoehdossa, jota puolue tarjoaa hallitukselle.

– Sen sijaan, että isketään hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen, pitäisi sopeuttaa toisenlaisilla arvovalinnoilla, tarttua mahdollisuuksiin, joita maailmalla on. Ruotsissa rakennetaan kahta hiiletöntä terästehdasta ja latausverkkoa kuorma-autoille ja meillä alennetaan vanhojen bensa-autojen verotusta, Lindtman hymähtää.

LINDTMANIN ja puoliso Kaija Storbomin nyt 6-vuotias Sofie-tytär täyttää 18 vuotta, kun Suomen pitäisi olla päästöissään nollassa. Hän toivoo, että, että tuolloin hyvinvointiyhteiskunta kukoistaa yhä, että nuoret jaksavat uskoa tulevaisuuteen ja uskaltavat myös ottaa riskejä elämässään, uskaltavat kokeilla ja olla uteliaita.

– Ja jos epäonnistuu, sen ei pitäisi viedä perikatoon eikä kaataa koko elämää. Kun ihmisellä on tämä tieto, hän antaa enemmän itsestään. Se tuottaa innovaatioita, jotka tuottavat vaurautta ja menestystä, jota me kipeästi tarvitsemme. Hyvinvointiyhteiskunta on parhaimmillaan menestystarinoita tuottava väkevä moottori.

Isän, Jouko “Jokke” Lindtmanin elämänohje on kantanut hedelmää: Löydä oma polkusi ja kokeile rohkeasti.

– Hän kasvatti siihen, että mene ja tee. Tätä samaa asennetta toivoisin, että nuorilla olisi myös vuonna 2035, kun Sofie etsii sitä omaa polkuaan.

Isänä Antti haluaa olla hyvin samantyyppinen kuin oma isänsä. Riemullisimpina hetkinä hän pitää sitä, kun voi heittäytyä mukaan lapsen maailmaan – kömpiä Sofien varjolla Hoplopissa tai Superparkissa.

– Tästä pitää nyt nauttia, koska vielä tulee vaihe, jolloin isiä ei enää halutakaan mukaan, hän naurahtaa.

HUHTIKUUN alussa koko Suomi eivätkä vähiten vantaalaiset järkyttyivät, kun 12-vuotias lapsi ampui kuoliaaksi luokkatoverinsa ja haavoitti kahta vakavasti. Lindtman soitti heti naapuriperheille varmistaakseen, että näiden lapset ovat turvassa.

– Kun se tuli niin lähelle, järkytys oli vielä suurempi. Enemmän on edelleen kysymyksiä kuin vastauksia. Täytyy löytää syyt ja tehdä kaikkensa sen puolesta, että tällaiseen pystytään puuttumaan riittävän ajoissa, että miksi pieni ihminen on lähtenyt tällaiseen tekoon, hän miettii vakavana.

Suomi nousee tai kaatuu siihen, miten hyvin lapset ja nuoret voivat, Antti Lindtman korostaa, ja siksi heidän hyvinvointinsa täytyy olla kaikkien yhteinen asia poliittisista väreistä riippumatta.