Sairaanhoitaja Prabha (Kani Kusruti) on asunut Mumbaissa yli 20 vuotta, mutta pelkää kutsua sitä kodikseen. Suurkaupunki edustaa All We Imagine As Light -elokuvan päähenkilölle pysyvää väliaikaisuutta.

– Muuttoliike on ollut Mumbain perusta siitä lähtien, kun maalta tuotiin työläisiä puuvillatehtaisiin teollistumisen käynnistyessä 1860-luvulla, ohjaaja Payal Kapadia taustoittaa.

KAPADIAN ELOKUVAN päähenkilöinä on kolme naista. Prabha ja Anu (Divya Prabha) ovat sairaanhoitajia ja kämppiksiä. Parvaty (Chhaya Kadam) on keittäjä samassa sairaalassa.

Anulla on salainen muslimipoikaystävä, mikä ei monien mielestä sovi hindulle. Vanhoillisimpien mielestä mikään poikaystävä ei sovi nuorelle sinkkuhnaiselle.

Parvatya huolettaa hänen asuntonsa: Ahneet grynderit haluavat purkaa kotitalon pilvenpiirtäjän tieltä. Parvaty tohteaakin, että siirtotyöläiset voivat kadota koska tahansa, jos menettävät työnsä tai asuntonsa.

Naiset ovat kotoisin Malabarrannikolta, alueelta joka on ruokkinut työvoimaa Mumbaihin aina tekstiiliteollisuudesta lähtien. He myös puhuvat sikäläistä malayalamin kieltä.

– Tapasin ja haastattelin paljon työläisnaisia Mumbaissa. Kävin teellä kaikkien suostuvien kanssa. Minulla on dokumenttitausta ja tarvitsin paljon todellisuutta elokuvaani.

Osa niistä haastatteluista on mukana All We Imagine As Lightin alussa. Se ei kuitenkaan ole mikään raportti työläisten tilasta vaan kaunis taideteos, vaikka todelliset teemat taustalla vaikuttavatkin.

Yli 12 miljoonan asukkaan Mumbain tapaisia vilkkaita suurkaupunkeja on harvoin kuvattu yhtä raukeasti. All We Imagine As Lightia hallitsee unenomainen tunnelma.

– Olen kotoisin Mumbaista, mutta asunut paljon muualla. Minäkin näen kaupungin ulkopuolisena. Elokuvakoulun kävin Punessa. Halusin elokuvaani Fellinin aikakäsityksen.

PAYAL KAPADIA (s. 1986) ilmoittautuu filmihulluksi. Federico Fellinin ohella hänen suosikkejaan on muun muassa Andrei Tarkovski. Heidän tyylilliseksi hengenheimolaisekseen All We Imagine As Light sopiikin.

Payal Kapadia.

Kotimaastaan Kapadia mainitsee esikuvikseen etenkin Satyajit Rayn ja hänen Kalkutta-trilogiansa (1970-1976).

Kapadia opiskeli Intian elokuva- ja tv-instituutissa Punessa. Hänen läpimurtotyönsä, dokumentti A Night of Knowing Nothing (2021) kertoo sieltä alkaneista opiskelijoiden mielenosoituksista, jotka levisivät muuallekin Intiaan ja tukahdutettiin väkivaltaisesti.

Mielenosoituksissa vastustettiin pääministeri Narendra Modin hindunationalistista politiikkaa. Dokumentin tyyli on kokeellinen ja unenomainen kuten All We Imagine As Lightin.

Dokumentti palkittiin Cannesin ja Toronton festivaaleilla. All We Imagine As Light puolestaan sai Cannesissa Grand Prix’n ja Torontossa palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta ja muualla kasan muita palkintoja.

Elokuvan toisella puoliskolla siirrytään maaseudulle, josta naiset ovat kotoisin. Siellä loppu kääntyy jo maagiseksi realismiksi. Unenomainen tunnelma tuntuu leimaavan Kapadian tyyliä riippumatta elokuvan lajista.

– Unet ovat tärkeä osa elämää Intiassa yleensä ja erityisesti perheessäni. Käytän niitä kertomaan, mitä päähenkilöni eivät tiedä tai osaa pukea sanoiksi.

Kapadian isä Shailesh Kapadia on psykoanalyytikko ja äiti Nalini Malani kuva- ja videotaiteilija. Unien keskeisyys sellaisen perheen kodissa on helppo ymmärtää.

All We Imagine As Lightin käsikirjoittaminen vei Kapadialta viisi vuotta. Sinä aikana hän teki tosin myös dokumenttinsa.

KUVAUKSIIN KAPADIA valmistautui huolellisesti. Hän asui kolme viikkoa yhdessä näyttelijöidensä kanssa hiomassa käsikirjoitusta ja harjoittelemassa.

– Hahmottelimme yhdessä kohtauksia, joista vain osa päätyi lopulliseen elokuvaan.

Iso osa rahoituksesta tuli Ranskasta ja siksi haastattelu tehtiin Pariisissa Unihfrancen tilaisuudessa. Se on Kansallisen elokuvakeskuksen alainen organisaatio, joka on edistänyt ranskalaista elokuvaa maailmalla vuodesta 1946.

Myös dokumentti A Night of Knowing Nothing sai rahoitusta Ranskasta.

Intia tunnetaan Bollywoodin valtavasta elokuvatuotannosta, joka on enimmäkseen värikästä viihdettä, Hollywoodiinkin verrattuna usein romanttista höttöä tai yliampuvaa toimintaa.

Kaupallista intialaista tuotantoa näkee säännöllisesti ainakin Helsingin teattereissa, joihin sitä tuovat pienet itsenäiset harrastajat. Siihen verrattuna Kapadian elokuva on kuin eri maailmasta.

Intia ei tarjonnut All We Imagine As Lightia Oscar-kisaan. Muun muassa Cannesin voiton takia se herätti kohua. Osa arveli, että Kapadian elokuva oli liian eurooppalainen.

Etukäteen ei ollut varmaa, löytyisikö All We Imagine As Lightille intialainen jakelija, joka toisi sen teattereihin siellä. Siinä on myös intialaiseen elokuvaan aika kuuma seksikohtaus. Voisiko Kapadia tehdä elokuviaan vain intialaisella rahoituksella?

– Kyllä Intiassa tehdään taide-elokuvia ilman eurooppalaista rahaa. Kielteistä palautetta tulee tietysti aina, jos on paljasta pintaa, mutta onneksi seksikohtauksesta ei tullut pääasiaa. Vaikka meillä on tiukka sensuuri, leikkauksia ei vaadittu.

All We Imagine As Light sai ensi-iltansa Intiassa marraskuussa alle 16-vuotiailta kiellettynä. Kapadia sanoo, että se on saanut melko hyvin yleisöä ja varsinkin nuoret ovat tykänneet.

Ainakin Intian ulkopuolella on epäilty, että All We Imagine As Light ei päässyt edustamaan Intiaa Oscareissa, koska sen voi nähdä feministisenä. Kuinka naisten asema edistyy Intiassa?

– Vaikea sanoa. Mistä Intiasta puhumme? Se on hyvin iso maa.

Tosiaan. Mumbain todellisuus voi olla hyvinkin erilainen kuin maaseudun pikkukylien. Ja jopa metropolin sisään mahtuu erilaisia todellisuuksia. Kahtiahjakoa vilauttaa Kapadiakin. All We Imagine As Lightin tunnelma muuttuu, kun siirrytään kaupungista maalle.