Pandemia liittyy ihmisen toimintaan. Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut sen, että villieläimet ja ihmiset on ahdettu yhä lähemmäksi toisiaan. Ei tarvitse kuin miettiä kiihtyvää kaupungistumista ja siihen kytkeytyvää ympäristöongelmien ulkoistamista maaseudulle ja köyhempiin maihin, toisaalta tehomaataloutta ja pitkiä, paloiteltuja logistiikkaketjuja ja raaka-aineiden, tuotteiden ja ihmisten kiihtynyttä kuljettelua erityisesti lentokoneilla sekä ylipäätään luontoa köyhdyttävää kilpailutaloutta. Kyse ei siis lopultakaan ole ytimeltään kiinalaisista ruokatoreista vaan rakenteellisista ja koko maailmaa koskevista taloudellisista toimintajärjestelmistä. Kyse on oikeastaan ihmisperäisestä sairaudesta eikä eläinperäisestä taudista. Tällainen helposti ahdistaa ajattelevaa yksilöä ja luo voimattomuuden tuntua.

Tämä kriisi on vain kirkastanut sen, että maapalloinen ongelma vaikuttaa myös paikallisesti ja alueellisesti. Lienee varmaa, ettei tämä ole kiihtyneen kehityssuunnan viimeinen kulkutauti. Kun taloudellinen nykyisenkaltainen järjestelmä voimaperäisesti pyörii, sen seuraamukset vyöryvät myös voimaperäisesti ja maailmanlaajuisesti.  Seuraamukset ovat tautien ohella esimerkiksi kriisejä ja rajuja heilahduksia taloudessa, ilmastokriisi, kuivuus, puhtaan veden väheneminen ja sen kaupallistaminen ja tulvat. Samaan liittyvät digiverkkojen haavoittuvuus, propagandakäyttö, erityisesti kaupallinen propagandakäyttö ja tätä myöten tiedonvälityksen yksipuolistuminen ja kaikkinainen luotettavuuden heikentyminen. Tässä kaikessa näyttää myös unohtuneen se, että joukkotuhoaseiden uhka on edelleen läsnä. Tähän viimeksi mainittuu on kiinnittänyt hyvin huomiota Arja Alho pääkirjoituksessaan Ydin- lehdessä (2/2020).

On hyväksyttävää hakea tilanteeseen muutosta yksilötasolla muuttamalla kulutuskäytäntöjään, suhtautumistaan työhön ja sen merkitykseen sekä elämänasenteisiinsa. Taloudellisiin eriarvoistaviin rakenteisiin, niin sanottuun kasvupolitiikkaan, raakaan kilpailuun, ilmastokriisiin ja yleensä luonnon ja ihmisen suhteisiin sekä ravinnon tuotantoon kantavat ja kestävät ratkaisut eivät tule tältä tasolta. Vaaditaan rakenteellisia muutoksia ja ratkaisuja. Ne eivät ole helppoja ja yksinkertaisia saavuttaa. Muutokset ja ratkaisut voidaan saavuttaa vain poliittisella toiminnalla. Kyse on näin ollen politiikasta. Pandemiakriisiin vastaaminen hallituksen toimenpitein Suomessa osoitti ainakin täällä, että ihmisten ymmärrys vakavan politiikan tekemisen merkityksestä ja mielekkyydestä on palautettavissa. Kyse on kollektiivisesta toiminnasta, ei itsekkäästä ja individuaalisesta toiminnasta. Kyse on myös ideologioista. Kun mennään syihin ja ytimiin, on pystyttävä asettamaan kapitalismi ideologiana kysymyksenalaiseksi. Eero A. Vuori kirjoitti artikkelissaan Suomen sosialidemokraattisen puoluetoimikunnan julkaisemassa Työväen kalenterissa 1933, että talouselämää on ryhdyttävä ohjaamaan suunnitelmallisesti yhteiskunnan kokonaisetua silmälläpitäen.

Voi ennustaa, että 70- luvun jälkeen aika vakiintunut tapa lähestyä omaisuuden perustuslainmukaisuuskysymystä joutuu uudella tavalla puntariin. Tämä koskee ilman muuta omaisuuden käyttöoikeuspuolta. Tämä tulee esiin ainakin ilmastolain, maankäyttö- ja rakentamislain ja luonnonsuojelulain parantamisen kohdalla. Varmasti monen muunkin lainsäädännön kohdalla. Tämä on keskeisesti politiikkaa. Tässä yhteydessä on edelleen huolehdittava oikeusvaltiosta ja demokratiasta. Politiikan tekijöitä odottavat mielenkiintoiset ajat.