Perinteet ja lajikulttuuri Kotkassa huutavat menestystä. Onhan KTP edelleen pääsarjamme maratontaulukon ykkönen: 62 sarjakautta, 1211 voittoa ja 25 mitalia, joista kuusi kultaista.

Nyt näyttää siltä, että kreditiä pitkästä aikaa on taas tulossa. Voittivathan kotkalaiset Vilppaan, yhden mestariehdokkaan, vieraskentällä ja antoivat tällä viikolla hyvän taidonnäytteen ränsistyvässä Kisahallissa Lokkejakin vastaan. Tosin stadin jengin hurmosmainen kolmas kymmenminuuttinen ja 19–0 rani sementoivat voittajan.

Liigassa on tällä hetkellä selvästi viiden jengin kärkipoppoo. Siihen kuuuvat Seagulls, Vilpas, Karhu, Pyrintö ja nyt mukaan ilmoittautuneena KTP. Ja fanitkin näyttävät sisäistävän taas vihreäpaitojen pelit, kuten Kisahallin matsi osoitti.

Eihän KTP:kään ole muiden liigajengien tapaan mikään kotikylän poikien joukkue, kuten oli silloin hyvinä aikoina, kun Jarkko Tuomala ja Pertti Marttila plus kumppanit latoivat tulosta. No ovathan siellä nytkin Lehtorannat ja poika-Pounds, mutta niin on siellä saman verran Helsingin eliittiosan Munkkiniemenkin kasvattejakin!

Tietysti kotkalaisten kolmannen jakson notkahdus Seagullsia vastaan hieman ihmetytti, mutta se oli kopio joukkuen edellisestä stadin vierailusta. Silloinkin Seagulls iski samalla tavalla ja sai Kotkan valmentajan Tomi Kamisen sellaisiin purkauksiin, että matsin jälkeisistä puheista rapsahti sakkolappu. Nyt Tomppa suhtautui tappioon ihan tyynemmin, kun joukkueen pelistä löytyi kuitenkin hyviä elementtejä.

Ja kyllähän Seagullsin kolmannen jakson liito oli huippuesitys, suorastaan loistelias. Ennenkaikkea Elijah Stewart ja Trae Bell-Haynes olivat maagisia. Heidän esityksiensä jälkeen voikin vain pelolla odottaa seuraavaa kautta. Näitä miehiä on vaikea pitää Korisliigassa, muualta Eurooppaa tulee taloudellisesti aivan toisenlaisia tarjouksia, joilla Suomessa operoidaan.

Jos keskiviikon peli oli hyvää, viihdyttävää korista, niin sitä varmaan nähdään myös lauantain cup-finaalissa. Vastakkain kun ovat liigan kärkijoukkueet Seagulls ja Vilpas. Vaikka viime mainitun iskukykyä rajoittavatkin Teemu Rannikon ja Juho Nenosen loukkaantumiset, niin pyyhettä ei ole heitetty kehään.

Lauantain finaalista on siis lupa syystäkin odottaa huippupeliä.