Mutta nyt näyttää rumba taas pyörivän. Viime viikon miesten maaottelut Viroa vastaan antoivat kumman muistutuksen siitä, mitä sportti antaa syvällisesti itse paikan päällä koettuna, verrattuna vaikkapa viime aikojen telkkarimatseihin tyhjin katsomoin.
Oman mausteensa hommaan toi vielä se, että Susijengin kiintotähdet kuten Petteri Koponen ja Sasu Salin istuivat katsomon puolella. Suomi pelasi nuorisoryhmällä ja voitti molemmat pelit. Eri asia tietysti on se, mikä oli heimoveljiemme pelillinen taso. Tosin Viro voitti edellisviikolla kotonaan koriksen suurmaat Liettuan ja Latvian, vaikkei sitä täällä nähdyn perusteella oikein todeksi uskokaan.

Hauska kuriositeetti oli tietenkin myös siinä, että Viroa valmentaa nykyisin Jukka Toijala, entinen susijengiläinen niin pelaajana kuin valmennusstaffissakin. Eikä kaukaa ole haettu sekään, vaikka vuosia on kulunut jo 80, kun Suomea vastavuoroisesti valmensi virolainen, eli Alois Suurna. 

Näissä Viro-peleissä sai mukavasti jatkoa sekin perinne, että pojat seuraavat isiensä jälkiä. Onhan meillä hyvässä muistissa se kuinka esimerkiksi Pertti Laannin, Mika-Matti Tahvanaisen ja Gerald Leen maaotteluperinteitä ovat heidän poikansa jatkaneet. Nyt ketjuun liittyi myös Jari Raitasen Remu-poika, joka pelasi ensimmäiset miesten maaottelunsa.

Nyt pelatuista Viro-maaotteluista ei voi vielä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta uusien nuorten pelaajien raikkaus valaa kuitenkin uskoa siihen, ettei Suomi-koriksen tulevaisuus ainakaan lohduton ole. Esimerkiksi Elias Valtonen pelasi molemmissa matseissa niin vakuuttavasti, ettei ole mitään tuulihattu-unelmaa uskoa hänen tulevasta vakiopaikastaan Susijengissä. Myös Henri Kantosen pakkipään peli ansaitsee oman huomionsa.

Aika tietenkin näyttää, miten nuorisokaarti murtautuu aikuisten saappaisiin.

Ensin on kuitenkin päästävä koriksessa, ja yleensä elämässä, normaalioloihin.