Myös pelillisesti nähtiin sankaritarinoita. Valitettavasti esimerkiksi Katajan urhoollisuus ei saanut palkintoa.

Joensuulaisethan menettivät loukkaantumisten takia molemmat tehokkaat korinalusjyränsä Hannes Pöllän ja Elijah Lufilen, ja siten ottelua kohden 18 pointsia, mutta päävalmentaja Petri Virtanen loihtikin joukkueeseen uuden peli-ilmeen.

Seiskapelissäkin Nokiaa vastaan Kataja johti ottelua 32 minuuttia, mutta sitten onni kääntyi ja vastustaja livahti finaaleihin.

VÄLIERIEN hurjia yksilösuorituksia olivat korostetusti kolmen pisteen ottelukohtaiset mahtavat putket, joista vastasivat ennen kaikkea Seagullsin Okko Järvi ja Shavon Coleman. Se on nykykorista, matsit ratkaistaan useinkin bonusrajan takaa.

Tulevissa finaaleissa myös Nokian Tucker Richardson on merkattu mies. Hänenkin kolmospyssynsä parhaimmillaan laulaa.

Oman episodinsa näihin jännitysloppuihin on tuonut myös se, että loppuhetkillä hyökkääjää voi rikkoa härskistikin, eli saa hutkia kuin vierasta sikaa.

Jos nykyinen erotuomarilinja on jo muutenkin “salliva” niin loppuhetkillä se on häviöllä olevalle puolustavalle joukkueelle suorastaan houkutteleva mahdollisuus pysäyttää vippaskonstein vastustajan rynnistys.

Korisliiga on siis loppuhuipennusta vaille. Odotan sitä suurella mielenkiinnolla.