STT:n tietojen mukaan perhevapaauudistusta pohtiva kolmikantainen työryhmä on päätymässä 1+7+7-pohjamalliin, ja sille olisi hiljattain löytynyt myös poliittinen yhteisymmärrys hallituspuolueissa.

Mallissa molemmille vanhemmille tulisi oma seitsemän kuukauden kiintiö, josta voisi luovuttaa toiselle kolme kuukautta. Yksi kuukausi olisi eräänlainen raskausrahakausi sille, joka synnyttää.

Lisäksi perhevapaiden pitämiseen kaavaillaan joustoja niin, että vapaita voisi esimerkiksi pitää nykyistä useammissa jaksoissa.
Työryhmästä kerrotaan mallin eduksi sen, että se huomioisi erilaiset perheet ja myös lisäisi perheiden mahdollisuuksia tehdä itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä päätetty ja pituudet voivat muuttua, kun kustannuslaskelmat tarkentuvat työn edetessä. Mallin työllistämisvaikutus olisi alustavien laskelmien mukaan odotetusti negatiivinen eli –5000 työllistä vuoteen 2030 mennessä ja hinta olisi yli sata miljoonaa euroa. Nykyisenkin mallin kustannukset kasvaisivat, jos isät käyttäisivät vapaita enemmän.

Perhevapaauudistuksen yksi tavoite on ollut, että isät alkaisivat käyttää enemmän vanhempainvapaita. Jos vanhemmat pitävät päivärahakausiaan nykyistä enemmän, seuraa negatiivisia työllistymisvaikutuksia.

– Jos äidit pääsisivät töihin, se olisi plus miinus nolla, mutta sillä saisi tasa-arvoa lisättyä, työryhmästä arvioidaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) on määrä kertoa työryhmän edistymisestä ensi viikolla. Työryhmän ehdotuksen pitäisi olla keväällä valmis. Hallituksen esityksen on määrä mennä syksyllä eduskuntaan ja uudistuksen tulla voimaan ensi vuoden alusta. Työryhmästä kuitenkin arvioidaan, että tavoite voi olla liian kova ja aikatauluja saatetaan muuttaa.

Perhevapaita pohtiva työryhmä on kolmikantainen eli siinä on työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat mukana. Niiden välillä on STT:n tietojen mukaan yhä isoja näkemyseroja uudistuksen kustannuksista ja joustoista, joista on vielä päästävä sopuun, jotta uudistus voi toteutua.

– Joustotkin ovat kaikille työnantajien edustajille vaikeita, siis EK:n (Elinkeinoelämän keskusliitto) lisäksi myös Kuntatyönantajille ja Valtion työmarkkinalaitokselle, työryhmästä kerrotaan.

Valtion budjetissa on työryhmän edustajan mukaan määritelty, että valtion osuus saa kasvaa 25 miljoonaa euroa vuodessa perhevapaauudistuksen takia. Suurin osa uudistuksesta tulisi siis maksettavaksi työnantaja- ja työntekijämaksujen korotuksien kautta.

Järjestöjen pitäisi siis löytää asiassa kompromissi, koska ne rahoittavat järjestelmän. Työryhmästä painotetaan, että yhteisen ratkaisun löytäminen on ensisijaista ja tätä voidaan toki tukea poliittisella ohjauksella. Vielä on vaikea ennustaa, miten ja minkälaiseen ratkaisuun loppujen lopuksi päästään.

Työnantajien osuus potista on prosentuaalisesti suurempi, mutta STT:n tietojen mukaan palkansaajillekin on kivuliasta lähteä nostamaan sivukuluja, varsinkin kun kilpailukykysopimuksessa niitä jo siirtyi työnantajilta työntekijöille.

– Tosiasia on, että ne päätökset täytyy tehdä. Jos osa sanoo, että ei saa maksaa ja osa sanoo että saa, katse kääntyy valtioon, että onko se valmis nostamaan osuuttaan, eräs työryhmän jäsen sanoo ja lisää, ettei pidä valtion vastaantuloa todennäköisenä.

Nykyisin äidin äitiysvapaa on noin 4,2 kuukautta ja isälle on tarjolla 2,2 kuukauden isyysvapaa. Lisäksi on kuuden kuukauden vanhempainvapaa, josta vanhemmat voivat sopia keskenään. Suomessa isät pitävät perhevapaita huomattavasti vähemmän kuin Ruotsissa.

Työryhmässä onkin pohdittu perhevapaisiin Ruotsin mallin mukaisia joustoja esimerkiksi siten, että vanhempainvapaan aikana voisi välillä tehdä työpätkiä ja säästää päivärahapäivät myöhemmäksi. Työpäiviltä ei maksettaisi minimivanhempainpäivärahaa, kuten nykyisin. Näin vanhemman yhteys työelämään säilyisi, kun töistä ei oltaisi pois pitkiä yhtäjaksoisia aikoja, kuten nykyisin äidit ovat.

– Olemme ajatelleet, että uudistus tukisi ensisijaisesti lapsiperheitä niin, että ihmiset kokisivat mahdolliseksi hankkia lapsia, ja että uudistus vastaisi muuttuvaan yhteiskuntaan ja myös työelämään, työryhmästä kerrotaan.

Työryhmässä on pohdittu esimerkiksi, että kummatkin vanhemmat saisivat käyttää vanhempainvapaita siihen asti, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Nyt se on mahdollista vain isälle. Tämä ei toistaiseksi ole sopinut työnantajien edustajille. Ratkaista pitäisi myös, kuinka monessa jaksossa perhevapaita saa pitää.

– Jaksojen määrä ja se kuinka monta jaksoa saa pitää ja mihin lapsen ikään asti, loisivat jo paljon joustoja, työryhmästä arvioidaan.

Joustoja koskevissa keskusteluissa ollaan STT:n tietojen mukaan kuitenkin vielä alkuvaiheessa.

Erityisesti EK:ta kaihertaa yhä kotihoidon tuki, josta keskusta ei ole valmis tinkimään, työryhmästä kerrotaan. Keskustan vaatimuksesta kotihoidon tuki jatkuu nykymuotoisena eli tuki loppuu, kun perheen nuorin täyttää kolme vuotta.

Työmarkkinaosapuolista yksikään ei ole vaatinut ehdotonta tuen säilyttämistä.

– Kotihoidon tuelle ei voida tehdä mitään. Yhdessä vaiheessa vähän ajateltiin, olisiko sitä voinut esimerkiksi porrastaa. Vasemmistoliitosta on esitetty, että sisarkorotukset poistettaisiin, jota mekin olimme pohtineet, mutta sehän ei missään nimessä käynyt, eräs työryhmän jäsen sanoo.

Työntekijäjärjestöt ovat sitä mieltä, että kotihoidon tukeen ei pitäisi jäädä jumittamaan, vaan tehdä niin hyvä perhevapaauudistus kuin mahdollista näissä raameissa.

– On ihan totta, että jos kotihoidon tuki poistettaisiin, sillä olisi merkitystä työllisyysasteelle pitkällä aikavälillä. Työllisyysasteen nostamisessa olennaisempaa on kuitenkin se, että kotona lapsen kanssa olevan vanhemman on helpompaa ja kannustavampaa palata töihin, työryhmästä sanotaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on alkamassa hanke, jossa perhevapaalla oleville vanhemmille järjestetään ohjausta ja tukea työelämään paluuseen. Arvio on, että kotihoidon tuen tarve vähenisi, jos perhe voisi hoitaa lasta kotona joustavan perhevapaajärjestelmän turvin pitempään kuin nykyisin.

– Tähän pitäisi panostaa, kun halutaan kotihoidon tuen käyttäjiä vähentää, työryhmän jäsen sanoo.

Puolet perhevapaalla olevista vanhemmista on ilman paluutyöpaikkaa.
STT–Sanna Nikula